Itselläni diagnosoitiin alkuvuodesta kaksisuuntainen mielenhäiriö,sekä persoonallisuushäiriö)Lääkkeet alkoivat purra sairaalajakson aikana,nyt olen itse jättänyt lääkkeet lähes kokonaan koska tuntui että Seroguel 400MG päivässä oli aivan tarpeeksi!onko kukaan teistä jättänyt lääkeitä itse pois,seurasiko heti mania?(sen vuoksi jouduin sairaalaan)joku oli kysynyt lapsista taudin kanssa,itselläni 5-vuotias tyttö,hyvin me pärjätään,vaikka äiti välillä on..Mutta nuo lääkkeet,syökö kukaan ja millä annoksilla,oletteko jättäneet itse pois?
kaksisuuntainen
jakautunut:)
181943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Puhumatta ensin lääkärisi kanssa!!!Oireet palaavat huomaamattasi ja pahennat sairautttasi!!!Kokemusta on ja tuon virheen moni tekee.
niin,kyllähän sen tiedän ettei saisi seinään lopettaa.suututtaa vain niellä pillereitä kun vihdoin tuntuu hyvältä ja normaalilta.mutta ehkä olette oikeassa; jos ei tunnukaan enää kohta niin hyvältä,tai sitten taas liiankin hyvältä.en tahtoisi kyllä mokata uutta ihanaa suhdettani näyttämällä itsestäni sitä puolta sairaudesta..
voihan nuo ajat palata lääkityksenkin kanssa,loppuelämästä kun kuitenkin on kyse.NO,ehkä otan ainakin ilta lääkkeet tästä päivästä lähtien.Lääkärini(psykiatri)on vaihtunut ja se rassaa mua,en jaksaisi alkaa tarinaa taas alusta.
Sinun on ymmärrettävä, että saat syyttää vain itseäsi seurauksista leikiessäsi lääkityksen kanssa.
Minulla on rankemman puoleinen bipolaarisuus, syön valproaatteja (Absenor 1500-2500mg) elinikäisenä estolääkityksenä ja masennuslääkkeitä vain tarvittaessa.
Seurantakokeet ovat labrassa puolivuosittain ja tarvittaessa useamminkin.
Mitä tarkoittaa persoonallishäiriö?
minun kohdallani sitä, että ajattelen, teen ja tunnen Aina tunteideni kautta kaikki asiat, järki tulee sitten jälkikädessä..Vaikea selittää.persoonallisuushäiriö merkitään papereihin silloin kun sen katsotaan häiritsevän ihmisen normaalia elämää. vaikka kaikkihan joskus näinkin käyttäytyvät:)
Minkälaisia asioita teet tunteiden kautta? Onko se esim. niin että ryyppäämään lähtee vain kun tuntuu mukavalta vaikka perhe siitä kärsisi. Voiko se olla sitäkin että kun on ryypännyt niin sanoo vain kylmänrauhallisesti etten ole ollut ryyppäämässä?
Voiko se olla niin että alistaa toista ihmistä kun se tuntuu niin mukavalta?
Kerro minulle tolvanalle kun en tiedä?
no tollaisessa on ihan tarpeaksi häiriötä jos sinkoilee ryyppyreissuille,itse olen yh-äiti,ei tule paljon sinkoiltua)ja alistaminen kaikissa muodoissa on inhottavaa ja sairasta(ellei sitten molemmat tykkää jostain seksileikeistä)itse tiedän sen hyvin kokemuksen kautta.tollaisilta tapauksilta puuttuu mielestäni kyky asettua yhtään toisen asemaan,empatian puute!ovat siis omalla tavallaan inhottavia,ehkä sairaitakin!mulla se nyt oli vähän toisenlaista käyttäytymistä..arvaamattomuutta ja kamalaa hösötystä,sotkin myös paljon asioita,niin itseni kuin läheistenkin.
Voiko persoonallisuushäiriö puhjeta aikuisenakin? Vai miten se menee?
useimmin suuri osa persoonallisuushäiriöistä tai muista mielenterveys-ongelmista syntyy juuri "nuoressa aikuisiässä"20-25 vuotiaana.
tietenkin perintötekijöillä on suuri osuutensa, mutta tauti voi "räjähtää"vasta myöhemmin.Tietenkin itseäni pelottaa,miten käy tyttöni,enkai jätä hänelle perinnöksi sairauttani.
omassa suvussa masennusta,mutta minä olen kyllä joutunut tähän tilaan ikävistä elämänkokemuksista ja järkytyksistä,pahoinpitelyistä yms.en voi vanhempiani siis syyttää:)ei vaiskaan,ovat tukenani,en muuten varmaankaan selviäisikään.
Tästä Lontoon psykiatrian laitoksessa kuuluisan psykiatrin Sofia Frangoun johdolla tehdystä tutkimuksesta voi olla hyötyä juuri sinulle
http://tinyurl.com/ffs3a
Kiitos vinkistä!!mielummin ottaisin luonnonöljyä kun noita v:mäisiä nappuloita päivittäin.
Minulla on myös paha atopia,joten ei muutakuin kaupan kautta tänään,kotiin kalaöljyä maistamaan!
toivotaan että tuo tutkimus menee läpi ja hoidot toimivat,olisi tervetullut lisä mielisairauksien hoitoon.KIITTI:)
siihen, tuleeko bipo toimeen ja voiko elää suht tasapainoista elämää ilman lääkitystä. Itse sairastan II-tyypin bipoa ja alussa lääkitystä haettiin pitkäänkin.
Nyt mielialat ovat tasaantuneet ja olen ollut ilman lääkitystä liki 8kk. Myös stressi ja kiireet ja oma elämäntyyli vaikuttavat oireisiin.
MItä parempaa henkistä ja fyysistä huolta pitää itsestään sitä paremmin voi ja ehkäpä on myösmahdollista vähentää lääkkeiden määrää.
Lääkitys ei itsessään ole mitenkään "huono" juttu tai lääkkeettömyys sinällään päämäärä, ainakaan tässä taudissa. Eikähän se siedettävä arki ole sitä,pilsujen kanssa tai ilman...
Bipon I-tyyppiä ja II-tyyppiä ei tule hoidollisesti sekoittaa toisiinsa.
Fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta pitäminen on tietysti olennaista molemmissa tautityypeissä, mutta lääkityksestä (manian esto) luopuminen tuskin tulee hoidollisesti kysymykseen silloin, kun kysymyksessä on sairauden I-tyyppi
oli kyseessä kumpi tahansa "tyyppi", ovat oireet ja elämäntilanne aina kuitenkin yksilöllisiä...
kysymys oli onko kukaan voinut luopua lääkkeistä...
Kuinka omalla kohdallasi?;)
On totta, että bipoon liittyy monia yksilöllisiä piirteitä, mutta yleistyksiäkin on mahdollista tehdä.
Maanis-depressiivisyys on sairauden aiempi nimitys, joka käytännössä vastaa nykyistä bipo:n I-tyyppiä. II-tyypissä mania ilmenee vain lievässä muodossa eli hypomaniana.
Kuka tahansa bipo voi luopua lääkkeistä kunhan tekee sen omalla vastuullaan, vastoin hoidollista suositusta.
Tosi pitkän vertaisryhmäkokemukseni perusteella uskallan väittää, että lääkärin hoidollista suositusta lääkkeistä luopumiselle on lähestulkoon mahdoton saada sairauden I-tyypissä.
On paljon helpompi opetella hyväksymään asia turhan toiveikkuuden lietsomisen sijaan.
Olen joskus kokeillut jättää lääkkeet väliin, mutta en enää moneen vuoteen.
Oletko II-tyypin bipo, joka on luopunut lääkkeistä omin päin vai onko lääkärisi suositellut sinulle lääkkeistä luopumista?
juu, kakkostyyppi olen eli kovin masisvoittoinen.
Itsesiassa olin jo hyväksynyt olevani lääkityksellä hautaan saakka, mutta perheenlisäyksen johdosta jätin luonollisesti kaikki pois, tosin pääkoppa oli jo ollut taastasoittumaan päin.
Ja hyvin on toistaiseksi mennyt. Tulevaisuudesta en voi tietää, onhan bipossa näitä "lepokausia"jolloin oirehdinta on määrällisesti vähäisempää...
Tuskinpa kukaan nyt lietsoo lääkkeettömyyteen maalaamalla pilvilinnoja taudinkuvasta.
paheniko tilasi nopeasti jätettyäsi lääkkeet pois? Ja menikö mielestäsi kauan taas "tasapainon" löytymiseen?
Kiinnostaa sikäli,että elinikäisen sairauden kanssahan tässä painiskellaan. Kaunista syksyä Sinulle!
Lääkkeet ovat pitäneet oireeni siedettävinä, olen silti joskus joutunut lähtemään sairaalahoitoon rauhoittumaan ja lepäämään muutamiksi viikoiksi. Raudoissa on sairaalaan myös viety, syyn ehkä osaat arvata.
Monet bipot tulkitsevat lääkkeiden ansiosta saamansa oireettomuuden niin, että lääkkeet voi jättää ottamatta. Vielä yleisempää on se, että bipolääkityksen poisjättämisen syynä on kyllästyminen arjen harmauteen. Bipoillahan esiintyy selvästi normaalia enemmän alkoholin ja lääkkeiden ongelmakäyttöä.
Usein unohtuu mainita, että maanisuus on hoitamattomana valtavan iso riski. Jopa vaikeaa masennusta isompi riski. Minulla on hengenlähtöä vaille kokemusta molemmista ääripäistä. Elämä on loppujen lopuksi aika mukava keksintö joten toivottavasti en enää koskaan ala leikittelemään tällä asialla.
Syksyjä
Minä sain diaknoosini -05 talvella, sitä ennen olin ehtinyt pahimmassa maniassa ostamaan 150 000 euron asunnon ja onnistuin saamaan itseni velkahelvettiin. Sen jälkeen iski hirvittävä masennus, jota sitten aloitettiin hoitamaan kaksisuuntaisena mielialahäiriönä. Ensimmäinen puoli vuotta meni siinä kun etsittiin sopivia lääkkeitä ja annostuksia. Meinasin jo kyllä jossain vaiheessa lyödä hanskat tiskiin ja olla syömättä mitään, mutta onneksi järki voitti. Tämän hetken lääkitykseni on aamuisin 900 mg Litoa ja 75 mg Zoloftia ja iltaisin 75 mg Seroquelia. Tämän hetken lääkitys on hyvä, tunne oloni terveeksi eikä suuria mielialan vaihteluita ilmene. En missään tapauksessa menisi muuttamaan lääkärin määräämää lääkitystä, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin oikean lääkityksen löytämiseen meni puoli vuotta. Toisaalta myös hoitava lääkärini on hyvin tarkka, käyn 3-4 kk välein vastaanotolla ja myöskin verikokeissa,joilla seurataan Liton arvoja ja kilpirauhasen toimintaa. Lääkkeitten kanssa ei kannata soosata, sillä sairaus on elinikäinen ja tulee pitemmän päälle raskaaksi jos mieliala heittää mennen tullen kärrynpyörää.