Minä olen 28 vuotias nuori nainen. Minulla oli seurustelu suhde ja se loppui 3.4.2006ukkoni vastasi minulle vain: Menen tästä naimaan naapurin muijaa vedän sille jätesäkin päähän kun se on niin ruman näköinen.Nyt olen syvästi masentunut eikä minulla ole ystävää. Olen harkinnut vetää ranteet auki leipäveitsellä.Minulla on kyllä sähköposti mutta ystävää en vain mistään saa itselleni olen jopa kaupan tätiä kysellyt ystäväksi mutta turhaan.Harrastan kunto liikuntaa ja yritän parhaani mukaan pysyä kiinni elämässä. Itken ja makaan sängyssä mikään ei enää auta.Minusta tuntuu että kuolema olisi paras vaihtoehto.Maailmassa ei ole ketään jolle minä voisin jutella tästä asiasta. Olen tämän asian kanssa ihan yksin.Tällä hetkellä olen syvästi masentunut.Aionkin jatkaa tätä tuskaita eristtyneisyyttä kun kukaan ei halua minua ystäväksieikä vaihtaa kanssani ajatuksia sähköpostillakaan.Yritän olla pirteä ja nauravainen mutta se ei onnistu mitenkään enää.Edellinen ukko kaverini käänsi selkänsä minulle ja tajusinkin että hän inhoaa minua eikä rakasta.Siis kaiketi minukin on parempi olla sitten yksin kuin ihmisen kanssa joka minua inhoaa ja kääntää minulle selkänsä.Nyt väsyttää ja masentaa niin että nukkumaan minun on mentävä.Minulla on vain niin paha olla tässä maailmassa.Ihmiset ne vain inhoaa minua.
Masentunut ja yksinäinen
resnev
81292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä siltä, että olet todella masentunut. Jos sun masentuneisuus on jatkunut kauan niin kannattaisi käydä ihan lääkärille puhumassa ja pyytä joitakin mietoja mieleialalääkkeitä. Olen itse ollut myös masentunut ja yrittänyt itsemurhaa. Älä sinä yritä, elämä on oikeasti liian kallisasrvoinen tuhlattavaksi! Ja me kaikki, myös SINÄ arvokkaita!
Olet vaan kohdannnut huonoja ihmisiä elämässäsi. Älä aloita uutta suhdetta kenenkään kanssa läpikäymättä entisiä. Mielestäni sinun olisi hyvä olla nyt hetki yksin, käsitellä asioitasi ja huomata että sinä olet arvokas ihminen ja sinua on kohdeltu huonosti!
Itse olen 27 vuotias ja olen ollut 15-vuotiaasta asti todella yksinäinen. Kyllä muakin raastaa sanoinkuvaamattomasti se kuinka yksinäinen olen. Onhan mulla toki mieheni, mutta ei yhtä ainuttakaan ystävää. Väliin tuntuu että olen jo tottunut yksinäisyyteeni, mutta tuskin siihen koskaan tottuu täydellisesti. Nyt vielä kotona olen yksin työttömänä, päivät ilman mitään kontakteja ihmisiin. Minustakin tuntuu, että kaikki inhoavat minua tai pitävät minua outona. Väliin olen myös todella allapäin, itken ja olen surullinen. Mutta kuitenkin haluan elää ja olen sitä mieltä, että elämä voittaa!
Toivottavasti tilanteesi helpottuu, koita jaksaa vaikka onkin vaikeaa. Toivon sulle sydämmestäni kaikkea hyvää...
Hei kumpaisellekin!
Missäpäin Suomea asutte? Jos asutte pääkaupunginseutuvilla, niin miksei tavattaisi vaikka kolmistaan jossakin kahvilassa? Jos meistä tulisi vaikka onnekkaan sattumana ystäviä (eihän sitä näin voi tietää natsaisivatko luonteemme yhteen, mutta mutta...)
Hassulta kuulostava ajatus, mutta, miksei?
Katsokaas, kun minullakaan ei ole ystäviä (noh, yksi on: sisareni), olen myös 28. Eihän sitä mitään voita, jollei yritäkään, vai mitä?
Sanokaa, mitä mieltä olisitte ajatuksesta? :)
valitettavasti en itse asu pääkaupunkiseudulla...
Saitko koskaan tietää miksi sut oikeasti jätettiin, oliko ne tyypit muuten vaan niin kusipäisiä? Millainen sä olet itse ihmisenä?
Tuntuuhan se pahalta, jos koko maailma romahtaa. Älä nyt ihmeessä itsaria tee - pystyt kyllä rakentamaan sen uudelleen. Ei välttämättä edes kannata hakemalla hakea uusia ystäviä, vaan opetella olemaan yksin. Se on tärkeää. Sinähän se olet oman elämäsi tärkein ihminen. Meitä yksinäisiä on paljon ja useimmat pärjäävät ihan hyvin.
Kirjoista, leffoista ja musiikista voi ainakin nauttia ihan yksinkin, vaikka kiva olisi jos olisi joku jonka kanssa jakaa ne.
Oli tuo tosi rumasti sanottu ja tehty siltä mieheltä. Olikohan kyseessä sairas vitsi, aikamoinen lause kuitenkin. Ei oo ihme että järkyttyy ja masentuu. Menisin itekkin ihan shokkiin tollasesta töksäytyksestä. Masennus se täälläkin kolottaa ja seurustelukumppanin puute, on niin vaikea löytää ketään fiksua ja joka olisi vielä ulkonäöltäänkin siedettävä. Vaikken tietenkään arvosta ihmisessä vain ulkokuorta, mutta ehkä ainakin siisteyttä pukeutumisessa ja käytöksessä toivoisi miehiltä, muuten ei oikein kolahda. Tuntuu että niin monilla on vielä tuo alkoholi-ongelmakin ja se on kyllä mulle no thanks.
Sulla on käytössäsi netti ja aktiviteettia vaikka muille jakaa.
Itselläkin taas päivittäin lieviä angst-tiloja ja masennun hyvin vähästä.
Pahansuova katse tai sana tyypiltä, jolta en sitä olis mitenkään ansainnut.
Ne johtaa aina vastatoimiin jotain toista kohtaan. Pienessä mitassa 'kostonkierrettä'!
Toiminta on parasta psyykenhoitoa. Sinniittelen ilman lääkkeitä, vain luontaistuotteita.
No itsellä on taas vähän samanlainen tilanne mut toisinpäin. Mä en saa muuta aikaseksi kuin ystävyys/kaveri suhteita. Mut ei ystävyys suhde kata kaikkea mitä tarvitsee. Tää tilanne on johtanut siihen, että on monia naispuolisia ystäviä. Ainakin itse kaipaan eniten just ihmistä lähelle eikä aina ole kiva, että siinä on ystävä vierellä eikä se oma kulta. Olen 26 vuotta tallannut Turun katuja ja aina saa yksin nukahtaa sänkyynsä. Monet väittää, että jätkällä on vain seksi mielessä. Ei pidä paikkansa tai mikäköhän olento minä sitten olen..? aamulla ainakin kun heräsin olin jätkä :D