Ongelmani on seuraavanlainen:
Meillä on kaksi lasta sijaislapsena; olleet jo kaksi vuotta omien kahden lapsen lisäksi.
Sijarilapset ovat iältään 5 ja 9-vuotiaat (eri perheistä) ja omat 11- ja 12-vuotiaat.
Tilanne nyt tämä:
Minulle ja miehelleni on väistämättä tulossa ero miehen uskottomuuden vuoksi.
Yhteinen talo & velka ym.
Otanko nyt jo yhteyttä sosiaalitoimeen lasten asioissa; sijaisuutta ei voi enää jatkaa vai odotanko siihen asti että mies lähtee ja saa oman asunnon.
Yksin en jaksa tätä hulluutta pyörittää.
Ollaan puhuttu että omat lapset olisivat viikko-viikko -systeemillä molempien luona jatkossa.
Tuntuu ettei jaksa enää mitään käytönnön asioitakaan hoitaa, lisäksi olen tietenkin kiintynyt sijarilapsiin mutta eiväthän he voi tässä erohässäkässä olla.
Neuvoja/tukea tarvitaan.
Meillä on kaksi lasta sijaislapsena; olleet jo kaksi vuotta omien kahden lapsen lisäksi.
Sijarilapset ovat iältään 5 ja 9-vuotiaat (eri perheistä) ja omat 11- ja 12-vuotiaat.
Tilanne nyt tämä:
Minulle ja miehelleni on väistämättä tulossa ero miehen uskottomuuden vuoksi.
Yhteinen talo & velka ym.
Otanko nyt jo yhteyttä sosiaalitoimeen lasten asioissa; sijaisuutta ei voi enää jatkaa vai odotanko siihen asti että mies lähtee ja saa oman asunnon.
Yksin en jaksa tätä hulluutta pyörittää.
Ollaan puhuttu että omat lapset olisivat viikko-viikko -systeemillä molempien luona jatkossa.
Tuntuu ettei jaksa enää mitään käytönnön asioitakaan hoitaa, lisäksi olen tietenkin kiintynyt sijarilapsiin mutta eiväthän he voi tässä erohässäkässä olla.
Neuvoja/tukea tarvitaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kenelläkään helppoa. mitenkä lasten biologiset vanhemmat suhtautuvat asiaan? onko heille jo mahdollista kotiutus? voimia sinulle ja malttia
on varmaa, että teillä on ero tulossa, pitää sinun ehdottomasti ilmoittaa asiasta sosiaalitoimeen.
kun sossu hakee lapses pois,saat maistaa omaa lääkettä,talo menee vasaran alle ja sä veneen alle läl läl lää.
kun sinunlaisesi idiootti kasvattaa itselleen aivot.
kun ukkosi älyää katkasta k...sa, ja heittää jätesäkkiin ja poistattaa aivonsa jolloin käsillä ei enää voi tehdä pahaa....
sosiaalitoimeen, niin he pääsevät hoitamaan sijaislasten asioita mahdollisimman pian. Jos ero vaikka menee likaiseksikin, on jo mahdollisesti traumatisoituneiden lasten hyvä päästä pois näkemästä. Jos omat ja sijaislapset ovat kiintyneitä toisiinsa, pitää varmistaa, että heillä on mahdollisuus nähdä sijaislapsia halutessaan, kun teidän perheyhteisö hajoaa useampaan kuin kahteen suuntaan.
Älä lyö heti pyyhettä kehiin. Onko ero ainoa ratkaisu. Uskottomuus on paha asia, jota on vaikea antaa anteeksi, mutta kyllä senkin yli voi päästä jos molemmilta löytyy uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Teillä on varmastikin ollut yhteisellä taipaleella enemmän mukavia, kuin pahoja muistoja. Niitä kun listaatte ja mietitte onko se elämä ilman toista sittenkään parempaa. Hakekaa vaikka ulkopuolista apua, jos ette itse pysty puhumaan toistenne kanssa. Kaikissa meissä on omat puutteemme, joiden kanssa vaan tulee elää. Toivon sinulle paljon voimia ja siunausta tehdä oikeita päätöksiä.
ovat vanhanaikaisia!
Mitä siitä vieraissakäynti-riitelyistä sijoitetut hyötyvät, jotka mahdollisesti eroprosessin takia ovat huostaanotettukin??
Hei haloo, pyhimyksen leikkiminen pois.
Ei tuo ole kuule mitään uutta. Monilla sijaisperheillä tapahtuu kriisejä sijoitusten jälkeisinä vuosina. Niin meillekin, mutta pääsimme niiden yli. Tiesitkö, että sijaisperheet ovat moninkertaisessa riskiryhmässä erojen suhteen? Tällaisista asioista pitäisi valistaa sijaisperheitä, mutta sitä tehdään ihan liian vähän.
JOs haluat kirjoitella, kehittelen itselleni sähköpostin, jonka laitan tänne palstalle. Asumme Uudellamaalla.
Miltä tuntuu maistaa omaa lääkettään. Sitä se rahanahneus teettää. Ukko hyppää tuhlaamassa lapsista saatuja rahoja ja samalla napsauttaa jotain avutonta mimmiä!!!!
Akka oottaa rahaa, rahaa jota toinen jo tuhlaa.
PUaaahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!
Sijaisperheet saattavat ottaa sijaislapsia täyttämään perheen sisäisiä puutteita ja pitämään aviopuolisoita "väkisin" yhdessä. Monesti juuri lähtöhalukkuutta osoittaa perheen isä ja äiti haluaa sijaislapsia perheeseen kuvitellen, että siten paremmin pystyy pitämään miehensä, koska on niiiiin hyvä ihminen ja eihän sellaista voi jättää. Tosiasiallisesti äiti on heikko ja pelokas. Uskottomuusongelmaankin saattaa sijaisäidin mielestä löytyä ratkaisu, jos isä kiinnostuisi sijaislapsista eikä kodin ulkopuolella olevista uusista naisista ja siten pysyisi sijaisäidin luona.
kun jakelet tavaraasi ympäriinsä.
johon myös minä voin vastata seuraavnlaisesti...
Onkohan "tavaran jakaja" syy eroosi?
"Uskottomuusongelmaankin saattaa siajisäidin mielestä löytyä ratkaisu, jos isä kiinnostuisi sijaislapsista eikä kodin ulkopuolella olevista uusista naisista ja siten pysyisi sijaisäidin luona." Jos kirjoittaja tarkoittaa kiinnostumisella seksuaalista kiinnostusta, en voi kuin ihmetellä miten sairas ihminen kirjoittelee tuollaisia edes anonyymisti!
Pedofilia ei ole mielesstäni vitsailun aihe, vaan pahin seksuaalisen häiriön muoto, joka ihmisellä voi olla.
Lapseni oli sijareilla. Hän alkoi oireilla ja äitinä hätäännyin ja otin soskuun yhteyden. Kotikäynnillä keskusteltiin "pullan tuoreudesta".
Perheen ukko kirjoitti sossulle kirjeen lapseni oireilun alkamisesta 4 kuukauden kuluttua. "Vaimollani on toinen ja päätämme kokeilla erillään asumista".
Minä äitinä näin tilanteen, mutta arvoisa stt. ei sitä havainnut?
Perhe oli ennen erilleen muuttoa ottanut uuden sijaislapsen (pienen poikavauvan) juuri siksi, että se pitäisi akan kotona. Vaan eipä pitänyt?
Ero tuli ja kuvitelkaa, vauva jäi miehen hoitoon.
Myös oma lapseni joutui näkemään kaikki omaisuuden jakoon liittyvät tappelut. Aseella uhkailut yms.
Nyt lapseni on pois tuosta paskasakista, mutta oireilee pahalla ololla.
Ja, jälkipyykki jää yksin minun, eli oman ÄIDIN kannettavaksi.
Arvannette, että olen välillä lujilla, lujilla ja poikki.
vielä parinkymmenen vuoden liiton jälkeen eronnut, mites itse?
Taidat olla niitä yh-äitejä joita täällä riittää pilvin pimein.
Ja tietysti aina miehen vika...
...kuuluu ottaa yhteyttä soskuun.Kyllä ne siellä tietää miten etenee systeemit.
Eikös se sijaisperhe ollut samanlainen kun normaaliperhe?Eli samat asiat joudutte käymään läpi,ette ole mikään super-perhe tekään.
ilmoittaa eikä täällä narista.
Mikäli olette ns. tavallinen perhe ettekä noita itsensä jalustalle nostaneita, kuuluu asioista ilmoittaa ennen kuin äityvät pahaksikin.
Ei ole oikein sijoitettuja kohtaan (eikä tietysti omiakaan) laittaa heitä käymään läpi omaisuuden jakoa yms. mitä edessä on.
Vai meneekö nettoamasi rahat asianajajaan?
mitään ihmisluokkaa ei ole, jotka olisivat parempia kuin ihmiset yleensä.
Siksi tämä sijaripalsta on niin arveluttavaa luettavaa yleistävine kommentteineen.
Mihin esim. kerro kerro -luuseri on häipynyt sossua esittävän akkansa kanssa?
Ajattele tilanne rauhassa.Ovatko nämä lapset jo tulleet "sisaruksiksi "keskenään? Kaikki lapset tarvitsevat perheen jossa on edes yksi vanhempi.Ei mitään supersuoriutujaa vaan asioista huoltapitävän aikuisen.Ja se on ihan totta että sijaisvanhemmuudessa on niin paljon tekemistä että parisuhteelle täytyy oikeasti järjestää aikaa.En tarkoita että on jatkettava liittoa jossa on jo pettynyt,mutta jos lapset on turvallisesti sinuun jo kiinnittyneitä älä ihmeessä luule ettet pärjäisi.Varsinkin jos nämä lapset ovat ns.tavallisia joita ei tarvii kuljetella erityishoidoissa ja jos biosuvut eivät liikaa tunkeile reviirillesi.Mutta sekin voi olla oikea ratkaisu että luopuu vaikkei kukaan voi taata sijaislapsille pysyvää perhettä seuraavallakaan kerralla.Itse olen kahden lapsen sijäiskä, eikä todellakaan aina ole elämässä hurraamista mutta vaikeuksista huolimatta en vaihtaisi olotilaa takaisin lapsettomuuteen.Hyvää syksyn jatkoa olipa päätös mitä tahansa...