Mulla on välillä vaikea keskittyä mihinkään, varsinkaan yksin kotona. Ajatukset pysyvät hänessä ja on ihan hirmuinen ikävä ja menettämisen pelko. Läheskään joka päivä en näe häntä, kaihertava tunne on koko ajan päällimmäisenä ajatuksena. Nykyään jopa jonkun muun pienikin maininta poikaystävästään, osuva kohtaus tv:ssä tai sanat laulussa saavat mut "sekaisin". Toisinaan tuntuu, että on maailman yksinäisin ihminen, vaikka niinhän se ei tietenkään ole. Saattaa johtua tämän hetkisestä tilanteesta, kun "elämän (tuki)pilarit" hieman repeilevät...Monesti olen ajatellut, miten hymyileväinen olisin, jos hän olisi mun. Miten elämä olisikaan helpompi kantaa ja tuntuisi turvallisemmalta. Tähän kaikkeen pohdiskeluun menee kauheasti energiaa.
Jos on niin onnekas, että näkee unen hänestä, siitä ei haluaisi herätä.
Se elää mielessä hyvänä muistona hetken aikaa, sitten se unohtuu ja todellisuus lyö korville.
Miksi olen tällainen!?
Miksi ujon ihastuminen on näin vaikeaa!? Tai vaikeaahan on sen ihastumisen osoittaminen (oli ujo tai ei).
Miten voin antaa koskaan itselleni anteeksi, jos menetän tämän hetken?
Haluaako kukaan lopulta enää tutustua muhun, jos olen aina niin mitäänsanomaton?
Yritän "psyykata" itseäni tilanteita varten, mutta tilanne saa mut aina varautumaan, varsinkin muiden ihmisten keskuudessa.
Vahvin koskaan tuntemani tunne on saanut mut ihan sekaisin, mutten saa sitä purettua.
Ja tämä tunne on vasta alussa...Pääseekö se koskaan ulos? Mitä jos ei?
Jos jotain hyvää tästä pitäisi etsiä, on varmaan se, että nyt itsetutkiskelu ja ujouden pohtiminen (siitä mahdollisesti osittain poispääseminen) on parantunut kohdallani, vaikkakin ujous pitää edelleen lujasti otteessaan.
Pohjustusta asiaan aikaisemmin palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000019306294
Taas jotain lauleskelua, Tina Arenalta:
There you go
Flashing fever from your eyes
Hey babe
Come over here and shut them tight
I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand
Don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Here I go
I'm shaking just like the breeze
Hey babe
I need your head to steady me
I'm not denying
I'm frightened a much as you
Though I'm barely touching you
I've shivers down my spine, and it feels divine
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Do you know what it's like to dream a dream
Baby hold me tight and let this be
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Jos on niin onnekas, että näkee unen hänestä, siitä ei haluaisi herätä.
Se elää mielessä hyvänä muistona hetken aikaa, sitten se unohtuu ja todellisuus lyö korville.
Miksi olen tällainen!?
Miksi ujon ihastuminen on näin vaikeaa!? Tai vaikeaahan on sen ihastumisen osoittaminen (oli ujo tai ei).
Miten voin antaa koskaan itselleni anteeksi, jos menetän tämän hetken?
Haluaako kukaan lopulta enää tutustua muhun, jos olen aina niin mitäänsanomaton?
Yritän "psyykata" itseäni tilanteita varten, mutta tilanne saa mut aina varautumaan, varsinkin muiden ihmisten keskuudessa.
Vahvin koskaan tuntemani tunne on saanut mut ihan sekaisin, mutten saa sitä purettua.
Ja tämä tunne on vasta alussa...Pääseekö se koskaan ulos? Mitä jos ei?
Jos jotain hyvää tästä pitäisi etsiä, on varmaan se, että nyt itsetutkiskelu ja ujouden pohtiminen (siitä mahdollisesti osittain poispääseminen) on parantunut kohdallani, vaikkakin ujous pitää edelleen lujasti otteessaan.
Pohjustusta asiaan aikaisemmin palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000019306294
Taas jotain lauleskelua, Tina Arenalta:
There you go
Flashing fever from your eyes
Hey babe
Come over here and shut them tight
I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand
Don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Here I go
I'm shaking just like the breeze
Hey babe
I need your head to steady me
I'm not denying
I'm frightened a much as you
Though I'm barely touching you
I've shivers down my spine, and it feels divine
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Do you know what it's like to dream a dream
Baby hold me tight and let this be
Oh, show me heaven, cover me
Leave me breathless
Oh, show me heaven please
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka usein häntä näet?
Mikähän mahtaa olla kysymyksesi tarkoitus? ;)
Maksimissaan ehkä pari kertaa viikossa.