haluan. Sain äsken tiedon, että olen raskaana. Yllätys sinänsä, koska jälkiehkäisy petti, vaikka otin sen 24 t kuluessa. Mieheni kanssa puhuimme jo ennen ehkäistabl. ottamista, että vauva olisi voinut olla tervetullutkin. Nyt vaan ottaa hieman päähän, koska olen sellaisessa työssä, mitä olen pitkään halunnut. Tarkoitukseni oli tulla raskaaksi vasta puolen vuoden päästä, jolloin olisin voinut jäädä äitiyslomalle vakiduunista, missä en todellisuudessa viihdy. Tällä hetkellä tekemä työni palkitsee. Tämän työn suorittamalla minulla olisi ollut myös mahd. uralla etenemiseen. Nyt olen vain vihainen, että minun pitää olla raskaana. Toisaalta ajattelen, että koskas sitten jos ei nyt. Aborttia en ole ajatellut, sillä olen tehnyt sen jo kerran nuoruudessani. Nyt kolmikymppisenä ei oikein vaikuttaisi kuitenkaan fiksulta ratkaisulta. Olenko itsekeskeinen ajatellen työasioita vauvan edelle? Olenko lainkaan vieläkää valmis lapsille?
en tiedä
mitä oikein
12828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
lapsen teolle odottaa, niin sitä ei tule ikinä. Kyllä nyt on varmasti juuri se oikea aika, kerran jo raskaana olet. Joten onnea pienokaisen odotukseen. Kyllä ne työ asiat odottaa äitiysloman jälkeenkin sinua.
vastauksestasi. Juttelin asiasta avomieheni kanssa, joka oli onnesta sykkyrällään kun kuuli uutisen. Puhuimme asiasta ja sanoin, että enemmin kuin teen abortin toki mielelläni pitäisi lapsen. Tiedän nyt, että aika on ihan oikea, ei tämän parempaa aikaa välttämättä tulekaan. Toivon nyt vaan, että erään viestiin vastanneen toivo ei käy toteen; että raskaus menisi kesken. En tiedä kuinka paha tarvitsee olla pohjimmiltaan, että voi toisella tuollaista toivoa. Tiedän kyllä pariskunnan jos kaksikin jotka eivät voi saada lapsia. Heidän kanssa keskustellessani aiemmin lapsiasiasta he ymmärsivät aatoksiani. Toki ymmärsin heidän suurta suruaan että raskaaksi tulo ei ole itsestään selviö.
Osa syynä odotuspelkooni on varmasti myös se, että taannoin työskentelin vastasyntyneiden teho-osastolla jossa näin myös sitä suurta surua mm. kun odotusaika tai synnytys ei sujukaan aivan nuottien mukaan. Tuli niin monesti paha olla äitien ja isien puolesta kun tiesi, että heidän lapsensa jäisi pysyvästi kehitysvammaiseksi tai pahasti sydänvikaiseksi. Ihailin näitä vanhempia ja ymmärsin, että kyllä lastaan rakastaa vaikka mitä. Tämä on myös itseäni pelottanut juuri tuon oman suunnitelmallisuuden takia; mitäs jos oikein suunnittelen ja sitten menetänkin lapsen.
Nyt toivon vain tulevalta tervettä lasta meidän kahden elämäämme rikastuttamaan.
Kiitos teille, jotka ymmärsitte minua yllätysraskauden tuomien sekavien tunteiden kanssa.
lapsi on aina lahja. oli se sitten vahonko tahi ei. mutta kiroituksesta huomaa,ettet selvästikään lasta halua..ollut ehkäisyä,jälkiehkäisyä ja olet vihainen tilanteelle. kannattaa todella miettiä nyt tarkkaan,koska tuskimpa nautit koko raskausajasta,jos noin vahvasti ajattelet. eikä ole kiva kertoa omalle lapselle joskus,ettei me sinua oikeasti edes haluttu. minun mielestä (ja vain minun mielipide) et ole vielä valmis äidiksi. koska raskaus ja vauva on ehdottomasti laitettava työn edelle.
mutta en todellakaan kannusta aborttiin vaan uudenlaiseen ajatteluun.
No jos et ole aborttia ajatellut, niin mitä sitten oikeastaan mietit? Anteeksi vaan, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että jo yhden abortin tehneenä puit asiaa edes sivulauseessa. Vierastan myös liiallista elämänsuunnittelua, sillä mun mielestä lapsi eli ihminen painii vähän eri sarjassa kuin nuo maalliset jutut.
Kaikenlaiset tunteet varmasti kuuluvat yllätysraskauden alkuun. Kai se on ihan luonnollista ja sallittuakin, että harmittaa, kun elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan. Mutta mihin sun työ oikeastaan häviäisi? Mulla on lähes tyhjä CV ja toinen akateeminen tutkinto valmistumassa. Olisin saanut todella hyvän työn, mutta kun aloin lasta odottaa, niin ei olisi abortti tullut mielen viereenkään.
Olet jo 3-kymppinen. Eiköhän olisi aika ottaa vastuu elämästä. Sekä omastasi että sen lapsen, joka on nyt päättänyt syntyä.
Suora vastaus kysymykseesi tulee tässä... OLET AIVAN HELVETIN ITSEKÄS! Miksi tuollaiset idiootit, jotka eivät ansaitse ensimmäistäkään lasta, voivat tulla raskaaksi?? Esimerkiksi lapsettomuuspalstalla on monta naista, jotka ottaisivat ilomielin raskausuutisen vastaan. Ja sinä vaan mietit, miten olisi ollut kivaa vasta puolen vuoden päästä. Toivottavasti saat keskenmenon. Sinä et ole lasta ansainnut!
Miksi pitää syyllistää niitä jotka eivät EHKÄ ole valmiita lapsen tuloon? Ollaanko me odottajat joilla on mahdollisuus lapseen halveksittavia verrattuna niihin jotka eivät ehkä koskaan saa lapsia? Meitäkö siinä pitää syyttää jos aborttiin vie tie? Minusta lapsi saa tulla siihen perheeseen johon se on toivottu ja rakastettu! Ja kuinka itsekäs sinä olet kun manaat toiselle keskenmenoa!? Ei ole kyllä kaikki kotona.
jo mainitsi, sitä täydellistä hetkeä ei tule ikinä.
Itsekin punnitsin aikoinani kovasti ura/lapsi -seikkaa. Valmistun ihan hetken kuluttua ja lapsi oli "suunniteltu" siten, että tulisi juuri siihen rakoon siis ennen uran luomista. Nyt kuitenkin olisin saanut kunnon apurahan ja voinut väitellä edelleen tohtoriksi. Koska olisin joutunut jäämään parin kuukauden kuluttua äitiyslomalle, en voinut moiseen suostua (tai tuskin olisivat ottaneetkaan jos olisivat raskaudesta tienneet). Ja vaikka kuinka lapsi oli ja on suunniteltu, tekemällä tehty ja jo rakastettu niin kyllä harmitti (ja ihan rehellisesti sanottuna hetken olin pettynyt, että edes olen raskaana)!
Mutta siis töitä ihminen saa tehdä kyllä ihan tarpeeksi, ja ura voi aueta ihan odottamattomalla hetkellä. Jos lapsia haluatte niin eiköhän nyt olisi hyvä hetki (varsinkin kun toinen ihan selvästi tahtomalla tänne on tulossa). Raskauteen kuuluu aina tietty epävarmuus siitä, onko valmis äidiksi/isäksi ja esimerkiksi työn (teko)syynä käyttäminen on oikein hyvä (tai huono) vaihtoehto...
Ei lasta saada kalenterin kanssa!!! Tuntuu hullulta että puolen vuoden kuluttua kuvittelit olevasi valmis jos et nytkään ole, taitaa olla niin ettet olisi valmis ikinä! Ja tuskin kukaan on koskaan etukäteen täysin valmis, mutta siinä odotellessa valmistuu! :)
Taitaa olla niin että kun aikanaan sen lapsen saat niin ihmettelet miten olet edes epäillyt haluatko sitä, sitä äidin rakkautta ei voi kuin kuvitella, työ- ym.rahahuolet unohtuu, lapsi on paljon tärkeämpi! Itse en ainakaan vaihtaisi nyyttiäni pois vaikka tilalle saisin lottovoiton!
ylenin esimiesasemaan, ja hetken kuluttua olin
raskaana,ajatukset oli sekavat, enkä välttämättä
hihkunut riemusta, mutta mitä pidemmälle raskaus menee sitä oikeammalle tämä tuntuu, ja nyt olen jo rv31 ja ikionnellinen raskaudestani,luulen että sinulle käy samoin.
Ymmärrän hyvin viestiketjun aloittajaa. Kyllä tuollaiset ura-/perhepohdiskelut on varsin tavallisia nykynaisilla.
Itse olen suunnattoman onnellinen raskaudestani, mutta samanaikaisesti mietityttää, kuinka se vaikuttaa työssä etenemiseeni etenkin kun minulla on määräaikainen työsopimus. Ja olen sentään luullut, etten ikinä saa lasta!
Ex:n kanssa yritimme pitkään saada lasta tuloksetta. Silloin tutkimukset viittasivat lapsettomuuden johtuvan minusta. Eron ja monien vaikeiden vaiheiden jälkeen elän uudessa parisuhteessa, ja mikä vielä ihmeellisempää olen raskaana (rv 18). Tässä uudessa suhteessani jätimme ehkäisyn pois lasta toivoen, mutta ajatellen, että meillä on pitkä yritys ja ennen pitkää lapsettomuushoidot edessä... Mutta jotain ihmeellisen ihanaa tapahtui, eli raskaus sai alkunsa välittömästi ehkäisyn poisjättämisen jälkeen.
Uskon vahvasti, että näin oli tarkoitettukin käymään. Ei lapsia tehdä, ne saadaan. Ei ilo raskaudesta silti tarkoita, etteikö työ-/ura-asiat voisi mietityttää.
Jotkut taitavat käyttää perustelua "olen asettanut perheen uran edelle" tekosyynä esim. sille että opinnot ovat jääneet kesken. Tai päinvastoin uralla etenemistä tekosyynä sille, etteivät elä sellaisessa suhteessa, johon lapset olisivat tervetulleita tms.
Onnea odotukseen sinulle viestiketjun aloittaja! Ei raskaus ja äitiys tarkoita, että elämässä ei mitään muuta tärkeää saisi ollakaan. Toivottavasti onnistumme sovittamaan työelämän ja lapsiperheen elämän yhteen. Miksikäs ei niin tapahtuisi?
Miksi et tekisi aborttia? Sehän on jokanaisen oikeus nykyaikana. Miksi et hallitsisi omaa elämääsi, kun nykyteknologia antaa siihen mahdollisuuden. Olet jo kaksi kertaa onnistunut tulemaan raskaaksi, niin eiköhän se onnistu kolmannenkin kerran. Palaa asiaan puolen vuoden kuluttua tai sitten kun sinulle sopii. Eihän se vielä mikään lapsi ole, pelkkä solumöykky vain.