Olen ollut aina ujo ja erittäin hiljainen, mutta nyt lukiossa olen pääsemässä ainakin tuosta hiljaisuudesta eroon :)
Juttelen ja höpöttelen ihmisten kanssa välillä erittäinkin vapautuneesti, mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan.
Ihmettelen kuitenkin muutaman tyypin suhtautumista minuun. Yksi tyttö varsinkin tuntuu aina nauravan kun sanon hänelle jotain. Nauru ei ole ivallista eikä sillä tavalla haittaavaa, mutta välillä tuntuu, ettei hän osaa ottaa minua tosissaan.
Heitän usein juttua ja minulla on huumorintajua, mutta tämä nauraa vaikka puhuisin tosissani.
Esimerkkinä nyt vaikka yhtien harjoitusten esitteleminen ryhmässä psykologian tunnilla. Kerroin työstäni ihan asiallisesti enkä omasta mielestäni sanonutkaan mitään noloa/hassua, mutta silti tyttö nauroi kuin olisin kertonut hyvääkin vitsiä. Kukaan muukaan ryhmän jäsenistä ei nauranut.
Tuokin tyttö on ujon puoleinen, niin että voiko se liittyä jotenkin siihen?
Juttelen ja höpöttelen ihmisten kanssa välillä erittäinkin vapautuneesti, mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan.
Ihmettelen kuitenkin muutaman tyypin suhtautumista minuun. Yksi tyttö varsinkin tuntuu aina nauravan kun sanon hänelle jotain. Nauru ei ole ivallista eikä sillä tavalla haittaavaa, mutta välillä tuntuu, ettei hän osaa ottaa minua tosissaan.
Heitän usein juttua ja minulla on huumorintajua, mutta tämä nauraa vaikka puhuisin tosissani.
Esimerkkinä nyt vaikka yhtien harjoitusten esitteleminen ryhmässä psykologian tunnilla. Kerroin työstäni ihan asiallisesti enkä omasta mielestäni sanonutkaan mitään noloa/hassua, mutta silti tyttö nauroi kuin olisin kertonut hyvääkin vitsiä. Kukaan muukaan ryhmän jäsenistä ei nauranut.
Tuokin tyttö on ujon puoleinen, niin että voiko se liittyä jotenkin siihen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisikohan kyse siitä että se tyttö on hieman epävarma itsestään? Ainakin tuli mieleen ensimmäisenä sellainen mahdollisuus. Tai sitten ne hihittelijät on vaan todella lapsellisia. Tuo nimittäin antaa ihmisestä tosi lapsellisen kuvan jos käyttäytyy kuvailemallasi tavalla. Voithan toki kysyä että "Mikä on noin hauskaa?"
Eikä siihen naureskelemiseen tarvi aina edes syytä. Meilläkin oli aikoinaan koulussa 2-3 tytön kopla joiden ei tarvinut kuin katsoa toisiaan niin ne jo nauroivat vedet silmissä.
Muistan itse kun olin yläasteella ja välitunnilla juttelin ihan tavallisesti luokan tyttöjen kanssa ja sitten kysyin eräältä tytöltä hänen musiikkimaustansa niin hän alkoi nauramaan. Mutta se tyttö olikin aika lapsellinen, joten se juttu jäi omaan arvoonsa.
Nykyisessä koulussani on yksi tyttö joka hymyilee itsekseen aina kun näkee minut ja sen näkee, että häntä alkaa naurattamaan. En tajua, että miksi kun kumpikaan meistä ei tunne toista. Mutta meitä on tosiaan moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin.
Tekstisi perusteella ainakin vaikuttaisi siltä että olet tyytyväinen siihen että ujoutesi on hieman "karissut harteiltasi" jos näin voi sanoa. Hyvä jos olet tyytyväinen tilanteeseen, vaikka ei ujoudessa todellakaan mitään vikaa ole. Ja pidä kiinni huumorintajustasi, se on yksi parhaimmista piirteistä mitä voi olla. Tee vain työsi kunnolla ja pidät pääsi pystyssä. Yritä olla välittämättä tuommoisesta käytöksestä, vaikka se voikin olla vaikeaa. Sinussa ei oo mitään vikaa. Tsemppiä koulutyöhön...:)
..hymyilevät tai nauravat kiusallisissa tilanteissa, kuten yllättävässä tv- tai radiohaastattelussa. Ehkä hänelle se tilanne on jotenkin kiusallinen, jos on ujo.
Omasta kokemuksesta käsin asiaa ajattelin: Olen nauranut useissa tilanteissa esimerkiksi yläasteella, kun on ollut joku vierailija pitämässä puhetta. Tilanne on ollut kerta kaikkiaan niin jännittävä, että naurua en ole pystynyt pidättämään. Olen melko varma, että jokaisella kerralla vierailija on ottanut asian syvälle itseensä. Höh. Täysin turhaan. :)
Aloittajalle sanoisin, että on hyvin todennäköistä, ettei hänen naurunsa johdu mitenkään Sinusta.
eräänlaista vallankäyttöä. Sen avulla yritetään osoittaa jollekin paikka. Syynä naureskelijan oma huono itsetunto. Ongelma on siis naureskelijan, ei sinun.
"Nauru ei ole ivallista eikä sillä tavalla haittaavaa". Kai se nyt vähän haittaa, kun vaivauduit tännekin kirjoittamaan.
Itsehän itsensä nolaa. Tuo kikattelu/hihittely jää yleensä sinne yläasteella, mutta joidenkin kohdalla kehitys on vain hitaampaa.
t.onneksi lukio takanapäin =)
Minä olen todella ujo, ja melkein aina kun puhun jollekin, jota en oikein tunne, niin minua alkaa naurattamaan, koska olen niin ujo... Ja jopa kun kuljen yksin kaupungilla minua voi alkaa naurattamaan tai kun olen tunnilla.
Eikä se todellakaan ole kivaa! Juuri senkin takia, koska ihmiset jotka "eivät tiedä mistään mitään" vetävät vääriä johtopäätöksiä! :(
Ärsyttää tämä nauruongelma! :(
Joo, mullakin on samanlainen juttu. Eräs tyyppi jonka kanssa olen monella samalla tunnilla koulussa, tervehtii mua ja kun tervehdin takaisin, nauraa vähän ivallisesti. Tuntuu siltä kuin omassa ulkonäössä tai puheessa olisi jotakin kummallista. Ehkä onkin.
Tietämättä tarkemmin voi olla mahdollisuutena se, että tämä tyttö haluaa olla ehkä ystäväsi. Hän haluaa myötäillä sinua ja niinkuin jenkit sanovat, "laught with you, not laught at you." tms. Tähän kun liittyy taipumus nauraa väärässä kohtaa ja muu sosiaalinen yliyrittäminen / kyvyttömyys niin voidaan saada kyseinen tilanne aikaan! :)