Mikä saa viisikymppisen naisen eroamaan?
Kun katsoo tilastoja ja tätä nykyhetkeä niin tuttavien kuin julkkiksien näköpiiristä, eroja tapahtuu todella paljon.Entiset miehet jäävät kuin nallit kalliolle,kun nainen ottaa ja lähtee.
Kertokaahan eronneet naiset miksi lähdit, tarinoitahan on pilvin pimein.
Kun katsoo tilastoja ja tätä nykyhetkeä niin tuttavien kuin julkkiksien näköpiiristä, eroja tapahtuu todella paljon.Entiset miehet jäävät kuin nallit kalliolle,kun nainen ottaa ja lähtee.
Kertokaahan eronneet naiset miksi lähdit, tarinoitahan on pilvin pimein.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lapset lähti maailmalle minua ei pidättäny mikään sillä olin jo 10vuotta sinnitellyt.
Jatkuvasti uskoton ja väkivaltanen puoliso jonka mielestä en ollut mitään.
En olisi jaksanut sitä elämää enää vanhempana.
mies olisi jokin sohva, joka vain jätetään.
( yst. huomautus, ei moite )
Vielä ehkä noin vuosi ja sitten tämä tyttö ottaa uuden suunnan.
Lapset ovat sitten täysi-ikäisiä ja voin tehdä mitä haluan. Kaksikymmentä vuotta sinnittelyä ja kylmää kulissi avioliittoa.
Anopin mielestä aina väärässä ja poika oikeassa, sekaantuu jopa raha-asioihin, ja aina on hallinnut lasten kasvatuksessa ja kaikessa missä vain on ollut mahdollisuus, sanoen aina välillä että hänellä on hallintaoikeus poikansa elämään.
Mieheltä lähtee ensin näkö, sitten järki, tukka, ulkonäkö ja karvoja kasvaa enää korvissa ja nenässä. Sitten on naisen vuoro lähteä.
meitä naisiakaan, se kannattaa muistaa, vaikka näkö/ulkonäkö vielä vaikuttaa muuttumattomalta.
Onneksi minä olen vanhentunut samaa tahtia, kuin maailman paras aviomiehenikin, siis minun mielestäni. :)
Kun ei rahani riittäneet miehen leveään elämään, ei maksanut edes omia laskujaan, puhumattakaan omasta ruuasta ja yhteisestä asunnosta. Pelasi ja joi ja oli sairaaloisen mustasukkanen. Eiköhän siinä syitä ihan riittäväsi. Olis vaan pitäny erota aikasemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
unohdit ne p......vat!Niitäkin vissiin jäi? ;)))
avioparin eroamaan?
Vastaus siihen olis useimmiten se että lapset lähtivät kotoa ja ei ollut mitään muuta yhteistä kuin lapset ja omaisuus.
Lapset pitivät yhdessä niinkauan kun olivat kotona.
Omaisuus on helppo jakaa.
nauhana tuli mieleen pitkä avioliittoni joka pääty eroon.
Erosta jo aikaa mutta vasta nyt huomaan että parisuhteemme oli samanlainen alusta asti,eli väkivaltasta ja toisen mitätöintiä.
Kuinkahan moni ei uskalla erota monen avioliitto vuoden jälkeen? Ehkä jatkaa säälistä? Elää vain toisen elämää ,unohtaa oman hyvin voinnin! Ehkä nuoruus on jäänyt elämättä ja se aika tulee nyt eteen viimesillään ! Kokeilun halu! Elämää pitäis osata elää, silloin kun elää, ettei jäis siihen oravanpyörään! Vanhana sitten tulee kiukkuinen , katuu sitten sitä elettyä elämäänsä, kun on jo liian myöhäistä! On hyvä antaa neuvoja toisille , mutta vaikea itse tehdä neuvojen mukaan! Onnea matkaan kun päätös on tullut tehtyä!!
Myös minun hattuni nousee rohkeille, uuden elämän aloittaville yli 50 v! Itse olen omaan ja kulissiliittoni tylsyyteen tukahtunut, mutta kun ei ole mitään "hyvää syytä" erota: ei väkivaltaa, ei liikaa viinaa, ei vieraita naisia... Eikä itseäni ole odottamassa "uusi elämä", vaan kenties vain yksinäisyys. En keksi kiinnostavia harrastuksia, en voi enää etsiä uutta työpaikkaakaan (työskentelen yksin), missä uusia ihmisiä tapaisin. Jatkan siis sohvan pohjalla, mutta muille rohkeille nostan hattua!
sanoisi nyt joku nuori radikaali :)
Niin, se muutoksenpelko on niin suurin tekijä, jatketaan vain tuttua tylsää olemista - ja sitten vaan kiukutellaan vanhaikodissa hoitajille, kun elämä meni jotenkin vain... :)
Mutta voihan sitä vielä reipastaa otettaan, etsiä kivoja harrastuksia,..ellei toinen puoliso ei ole mustasukkainen.
mukana voi todella olla niin kiinni puolisossa että ei anna hänen edes harrastaa yksin mitään ja se vasta kauheeta on katella kun samanlaiset tuulupuvut päällä kävellään.
..ja yksin oon nyt! Eli kyllä se fiksu nainen myös muutakin tekee kuin muistaa sen vanhan ukkonsa, kun "harrastaa ja lomailee yksin"...
monia vuosia. Ratkaisuni oli ero toista kymmentä vuotta sitten. Syitä oli menneisyydessäkin ja päteviä. Ajattelin kuitenkin niin että syy voi olla myös tulevaisuudessa. Halusin paremman elämän.
Vaikeaa oli eron jälkeen ja epäonnistuminenhan se on kun ajattelin liiton kestävän loppuiän. Jossain oli että pitää itkeä yhteiset hautapaikatkin...Vaikein kohta noin vuosi eron jälkeen.
Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni. En ole katunut. Myös lapset sanoivat että parempi näin. Ihan korrektit välit lasten isään. (Käytän tätä nimeä, en exää yleensä...)
En laita "tittelikseni" mihinkään enää eronnut. Se ei kuvaa minua lähes viidentoista vuoden yksinelon jälkeen. En koe itseäni yksinäiseksi. Ystäviä on ollut ja muutenkin elämä ihan normaalia. Ihanat lapset ja jo lapsukaisiakin. :)
minulle kävi näin en ruvenut 2vaimoksi mies leikki erolla ja pettyi kun hain jatkoa tein tosi hyvän ratkaisun 30vuotta aviossa ja 54 naiselle löytyy viellä kuppani ja rakas viellä
kuka, tai mikä meijjät sitten korjaa..