Mitä on katkeruus teidän mielestä?
Vaikeampi sanoa mitä katkeruus minusta on kuin se mitä se ei ole.
Minusta katkeruus ei ole
- asioita joille ei voi mitään.
- sitä ettei voi hyväksyä jotain.
- sama kuin kielteinen tunnetila.
- edes sitä että antaa anteeksi vaikke hyväkykkäään jotain
Katkeruus on
- jonkinlaista ylimielisyyttä
- ylpeyttä
- loukattua omanarvon tunnetta
- ja ehkä ennen kaikkea näköalattomuuta
Vaikeampi sanoa mitä katkeruus minusta on kuin se mitä se ei ole.
Minusta katkeruus ei ole
- asioita joille ei voi mitään.
- sitä ettei voi hyväksyä jotain.
- sama kuin kielteinen tunnetila.
- edes sitä että antaa anteeksi vaikke hyväkykkäään jotain
Katkeruus on
- jonkinlaista ylimielisyyttä
- ylpeyttä
- loukattua omanarvon tunnetta
- ja ehkä ennen kaikkea näköalattomuuta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet fiksu kirjoittaja, jonka kirjoituksia luen mielelläni. Kiitos niistä:)
Nyt en ole samaa mieltä kanssasi.
Katkeruus on sen tuntijaa tuhoava tunnetila. Sen kokija on kokenut suuren vääryyden, eikä ole saanut kaipaamaansa oikeutta asioihin, päin vastoin, lisää "lunta tupaan" on tullut. Sinun väitetään olevan väärässä ja vastuussa, ei sen toisen, joka itse asiassa on vääryyden aiheuttanut.
Katkera ihminen on itsesäälissä ja marttyyri. Hän saa seurauksena vatsahaavan tai migreenin ja pahimmassa tapauksessa jopa masennuksen.
Katkeruus ei ole missään nimessä ylemmyyttä, eikä ylpeyttä, ei loukattua omanarvon tunnetta (vaikka sekin kuuluu pieneltä osalta kyseiseen tunteeseen, mutta ei ole oleellinen) ja näköalattomuus tulee sitten seurauksena, se ei ole varsinaisesti syy.
Katkeruudesta pääsee parhaiten niin, että vääryys korjataan. Aina se ei tapahdu tai ole mahdollista. Silloin on opeteltava antamaan anteeksi vääryyden tekijöille/tekijälle, vaikka nämä/tämä eivät/ei pyytäisikään. Vain siten pääsee psyykisiä voimia sitovasta tunnetilasta ja voi jatkaa elämä eteenpäin, pää pystyssä ja mahdollinen masennus voitettuna.
Itse jäin oikeastaan miettimään tätä asiaa ja ajattelin yrittää kaivella kommenteja (köyhästi on herunut :-))
Minulle on vain sanottu monesti että olet katkera silloin kun joudun elämään asian kanssa jolle en voi mitään = olen katkera. Katkeruus on minusta niin kuin sanot kokijalle tuoava tunnetila.... Mutta aina ei ole katkera siltikään vaikka asiaa ei voi muuttaa... Minusta katkeruus liityy aina asioihin joita on kuviellut voivansa muuttaa...joita ei voi hyväksyä.... Silti vaikka on asioita joita kuvittelee voivansa muutaa joita ei voi hyäksyä ja saa lunta tupaan ei johda automaattisesti katkeruuteen.... äikkä ajatellen näin pitäisi olla mutta näin ei ole?
Katkera ihminen on ylimielinen anteeksiantamaton jolle mikään ei riitä ei anteeksi pyyntö eikä velan maksu korkojen kera. Ilmaisin asian huonosti mm siksi että totesin tämän olevan yllättävän vaikea asia pukea sanoiksi. Katkeruus minussa on jonkinlaista kovuutta minussa toista ihmistä kohtaan... anteeksiantamatonta mieltä...
Mitä taas tulee tuohon omanarvontuntoon niin äkkiä ajatellen helppo käsite mutta en ole varma että tarkoitamme sillä välttämättä samaa ?
Odotan mielenkiinnolla lisää kommenteja :-)
Olen vanhan vaimon kanssa eri mieltä masennuksen synnystä ja paranemisesta. Tietysti voi joskus masennus liittyä katkeruuteen. Mutta elämää tuhoava kokemus voi laukaista masennuksen vaikkei uhri olisikaan katkera. Samoin parantuminen masennuksesta vaatii paljon enemmän kuin pelkän sen laukaisseeen vääryyden anteeksiantamisen ja muun terapeuttisen työstämisen. Masennus on mielen ja tunteiden puudutustila, joka ei ole itse aiheutettua tai josta voisi noin vain hypätä pois.