Olen vammautunut pyörätuolia käyttävä
alle 40 vuotias nainen.
Aviomiehestäni melko riippuvainen.
Hän tekee minulle kiusaa ja kiristää
avullaan ym.
Hän jättää minut yksin pitkiksi ajoiksi.
Kun olen niin sairas ajoittain, etten
pääse itse kauppaan hän ei suostu hakemaan
minulle tarvitsemiani ostoksia.
Sanoo vain, tyydy kohtaloosi.
Ole ilman kun et itse pääse.
Ystäviä minulla ei ole enää ja kotiavustajakin
käy vain 1x/vko:ssa.
Alan masentua kun huomaan ettei ole kenelle
puhua eikä ketään keneltä pyytää apua.
Psylologien suhtautuminen ja apu on vieraan-
oloista ja aikaansidottua, josta minulle ei
ole ollut apua.
Tilanne on mielestäni toivoton.
Kumpa mies vaikka tappaisi ennemmin kuin
kiduttaisi tällälailla henkisesti.
alle 40 vuotias nainen.
Aviomiehestäni melko riippuvainen.
Hän tekee minulle kiusaa ja kiristää
avullaan ym.
Hän jättää minut yksin pitkiksi ajoiksi.
Kun olen niin sairas ajoittain, etten
pääse itse kauppaan hän ei suostu hakemaan
minulle tarvitsemiani ostoksia.
Sanoo vain, tyydy kohtaloosi.
Ole ilman kun et itse pääse.
Ystäviä minulla ei ole enää ja kotiavustajakin
käy vain 1x/vko:ssa.
Alan masentua kun huomaan ettei ole kenelle
puhua eikä ketään keneltä pyytää apua.
Psylologien suhtautuminen ja apu on vieraan-
oloista ja aikaansidottua, josta minulle ei
ole ollut apua.
Tilanne on mielestäni toivoton.
Kumpa mies vaikka tappaisi ennemmin kuin
kiduttaisi tällälailla henkisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sivullisen neuvoa antaa. Jos parisuhteen dynamikka toimii kuvailemaasi tapaan,
sivullisten auttamiset tyrehtyvät "olet sentään parisuhteessa" ilmaisuihin.
Kuntasi kotiavun pitäisi korvata miehesi jättämä turvallisuusvaje, tuntuisi loogiselta.
Ehkä kuitenkin dramatisoit tilannettasi.
En edes dramatisoi.
Noin juuri yleensä sanotaan niille,
jotka tekevät esim.itsarin.
Ongelmia väheksytty.
Mutta kuten sanottu, turha tässä
maailmassa on huolistaan, murheistaan
kertoa.