Poikani on 3-luokkalainen ja hänen luokallaan on häntä isompi poika, joka tönii ja huitoo repulla päin näköä lähes päivittäin.
Soitin pojan kotiin ja puhuin aivan asiallisesti ja ystävällisesti, että voisivatko he puhua poikansa kanssa, että tuollainen on vaarallista hommaa, varsinkin, kun repussa on ketju. Äiti oli selvästi loukkaantunut, kun soitin, sanoi vain, että jaa jaa jaa...
Seuraavana päivänä äiti oli koululla opettajan kanssa juttelemassa, kun menin puhumaan asiasta. Äiti sanoi painokkaasti, että jatkossa ei tarvitse sitten kotiin soitella, että nämä asiat selvitetään koulussa (hän ei siis halua tietää, miten hänen lapsensa kohtelee muita).Opettaja yritti puolustella, että nyt oli kai viimeinen huitominen ollut kouluajan jälkeen.
Opettaja yritti vielä hymyillen maanitella poikaani, että olethan sinäkin varmaan joskus huitonut repulla, etkö olekin? johon sanoin, että tuskinpa on, sillä olen todella tarkasti kertonut, kuinka vaarallista se on, jos reppu metalliosineen osuu esim. silmään. Poikani sanoi myös ettei ole ja katsoi opettajaa ihmeissään. Outoa käytöstä opettajalta.
Itse ilmoitin, että jos poikani kiusaa hänen poikaansa, niin toivon, että siitä soitetaan kotiin, joten voin heti tuoreeltaan selvittää asiaa ja pitää tarvittaessa pojalle puhuttelun.
Joskus kuulee, että opettajat ovat jo pitkään sallineet nahistelua, eivätkä ilmoita kotiin yhtään mitään, kunnes lapsi vähitellen pelkää kiusaajaa siinä määrin, että menettää yöunensa, eikä uskalla mennä kouluun. Opettaja antaa tavallaan lapsen ymmärtää, että on hyväksyttyä, että noin kohdellaan.
MITÄ olette mieltä, kenen vastuulla on väkivaltainen koululainen? Saako vanhemmat soittaa väkivaltaisen koululaisen vanhemmille? Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Hurjan paljon kiitoksia kaikille vastaajille!!!
Soitin pojan kotiin ja puhuin aivan asiallisesti ja ystävällisesti, että voisivatko he puhua poikansa kanssa, että tuollainen on vaarallista hommaa, varsinkin, kun repussa on ketju. Äiti oli selvästi loukkaantunut, kun soitin, sanoi vain, että jaa jaa jaa...
Seuraavana päivänä äiti oli koululla opettajan kanssa juttelemassa, kun menin puhumaan asiasta. Äiti sanoi painokkaasti, että jatkossa ei tarvitse sitten kotiin soitella, että nämä asiat selvitetään koulussa (hän ei siis halua tietää, miten hänen lapsensa kohtelee muita).Opettaja yritti puolustella, että nyt oli kai viimeinen huitominen ollut kouluajan jälkeen.
Opettaja yritti vielä hymyillen maanitella poikaani, että olethan sinäkin varmaan joskus huitonut repulla, etkö olekin? johon sanoin, että tuskinpa on, sillä olen todella tarkasti kertonut, kuinka vaarallista se on, jos reppu metalliosineen osuu esim. silmään. Poikani sanoi myös ettei ole ja katsoi opettajaa ihmeissään. Outoa käytöstä opettajalta.
Itse ilmoitin, että jos poikani kiusaa hänen poikaansa, niin toivon, että siitä soitetaan kotiin, joten voin heti tuoreeltaan selvittää asiaa ja pitää tarvittaessa pojalle puhuttelun.
Joskus kuulee, että opettajat ovat jo pitkään sallineet nahistelua, eivätkä ilmoita kotiin yhtään mitään, kunnes lapsi vähitellen pelkää kiusaajaa siinä määrin, että menettää yöunensa, eikä uskalla mennä kouluun. Opettaja antaa tavallaan lapsen ymmärtää, että on hyväksyttyä, että noin kohdellaan.
MITÄ olette mieltä, kenen vastuulla on väkivaltainen koululainen? Saako vanhemmat soittaa väkivaltaisen koululaisen vanhemmille? Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Hurjan paljon kiitoksia kaikille vastaajille!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuollainen,mut pisti hymyilyttämääm reaktiosi..
Etkö usko että se toinenkin äiti olisi opettanut että niin ei saa tehdä?
Aina se opetus vaan ei mene perille,ja kyllä se toinenkin äiti varmaan ajattelee,et eihän meidän lapsi mitään ole tehnyt,kun niin on opetettu,miksi syytöntä haukutaan.. = )
Tämä kyseinen kiusaaja-poika kiusaa kaikkia oppilaita ja on jo pari kertaa joutunut luokasta ulos ja puhutteluun.
Epäilen siis, ettei häntä ole kotona opetettu. Myös se, että vanhemmat kieltävät, ettei kotiin saa soittaa, jos heidän lapsensa on väkivaltainen, viittaa siihen, etteivät vanhemmat ole kiinnostuneet lapsen väkivaltaista käytöstä vähentämään ja häntä opettamaan.
Minkäänlaista pahoittelua eikä anteeksipyyntöä pojalta tai vanhemmilta ei tullut, vaikka poika tunnusti kiusanneensa.
Olisi ollut kiva saada vastaus varsinaisiin kysymyksiin, mutta kiva kun kommentoit muuten.
Oma lapseni on juuri tuon "kiusaajan" kaltaisessa asemassa ollut pienempänä.
Jo muutaman kerran jälkeen,kun jotain koulussa tai pihalla tapahtui,osoitti syyttävä sormi poikaan,koska oli helppo syyttää tätä yhtä aina kaikesta.
usein kun tilanteita selvitettiin,tuli ilmi,että muut olivat ärsyttämällä ärsyttäneet,kun tiesivät et toisen pinna palaa helposti.
Väkivalta ei silti ole oikeutettua,enkä koskaan pitänyt lapseni ratkaisua hyväksyttynä,mut se näkyvä osuus (esim juuri repulla lyöminen) on yleensä vain jäävuoren huippu siitä koko tapahtumasta.
Välttämättä taas se "uhri" ei ole se syyllinen tähän ärsyttämiseen,vaan saattaa olla viaton sijais kärsijä,mutta pelkästään yhden lapsenvika se ei siltikään ole.
Tietenkin opettajan kuuluu puuttua tilanteisiin mutta päävastuu mielestäni onvanhemmilla,mutta myös "ulkopuoliset" vois mennä itseensä,ja huomata niitä vikoja myös muissa,kuin siinä "tuohan se taas tietysti oli" lapsessa.
Et usko kuinka hankala on lapselle opettaa käytöstä,ja sitä mikä on oikein,kun pihassa 5 lasta tekee samaa,esim heittelee kiviä,ja vain yhdelle siitä huudetaan (siis naapurit,muiden vanhemmat yms) ja 4 saa jatkaa tekosiaan.
minua myös oudoksutti reaktiosi. vastasit itse pojan puolesta, että "eihän MINUN poikani..." ehkä sinun poikasi ei, mutta harvoin on syytä vain yhdessä.
meillä oli vähän samantapainen tilanne viime vuonna. poikani luokalla oli poika, joka otti kovin helposti nyrkit ja tönimisen aseeksi, kun sanat loppuivat. tilanne oli yleensä tämä: minun poikani lällätti tai keksi nimittelyjä, tämä poika tuli ja huitaisi. siihen ei puututtu koulun taholta mitenkään ennenkuin pyysin. enkä puolustellut omaani, koska hän oli myös syypää.
Poikani vastasi ensin ja sitten minä kerroin perusteluni sille, miksi uskon poikani puhuvan totta.
näin kirjoitit: "Opettaja yritti vielä hymyillen maanitella poikaani, että olethan sinäkin varmaan joskus huitonut repulla, etkö olekin? johon sanoin, että tuskinpa on, sillä olen todella tarkasti kertonut, kuinka vaarallista se on, jos reppu metalliosineen osuu esim. silmään. Poikani sanoi myös ettei ole ja katsoi opettajaa ihmeissään. Outoa käytöstä opettajalta"
eli sinä vastasit ensin, vasta sitten poikasi. ei kai poika voi myöntääkään (en sano, että hänessä olisi syytä), kun äiti ensin vakuuttaa, että "ei meillä".
jatkan tuota omaa juttua. minäkin ensin nostin karvani, kun poika tuli poskipää mustelmilla kotiin eikä myöntänyt itse ensin nimitelleensä. otin ensiksi kouluun yhteyttä ja kun asiaa selviteltiin perin pohjin, tulikin ilmi tämä poikani nimittely. eli ei se oma aina ole enkeli vaikka me äidit niin mielellämme uskoisimmekin.
varmasti tässä toisessa pojassa on syytä, mutta tarkasta ensin puolueettomalta taholta, etteikö poikasi olisi myös jotenkin osasyyllinen asiaan. ja puolueeton taho ei ole poikasi kertomaa.
Kirjoitin kuohuksissani väärin päin, mutta asia oli niin kuin oikaisin, eli poikani vastasi ensin ja sitten perustelin.
Olen tehokas tenttaaja äitinä ja näen helposti, jos lapseni eivät puhu totta. Olen itse sanonut lapsilleni, että jos joku tulee tönimään, tönäise takaisin, vaikkei se välttämättä fiksu opetus olekaan, mutta kokemuksesta tiedän sen, mitä on olla tönittävänä.^
Minua kiusattiin eka- ja tokaluokalla. Olin tosi hiljainen ja ujo, enkä todellakaan provosoinut ketään ja töniminen ja haukkuminen oli kovaa, enkä uskaltanut opettajalle kertoa.Onneksi kiusaaja muutti pois ja sain monta hyvää ystävää.
Poikani on samantyyppinen kuin minä olin, paitsi tiedän hänen tönäisevän takaisin, mutta en tietenkään voi olla täysin varma, tekeekö hän sitä joskus ensin. Luulisin hänen tekevän sitä pikkuveljelleenkin, jos hän sellainen tönijä olisi.
eli vaikkei kotona veljeä tönitäkään, koulussa ollaan eri maailmassa. eli nyt et enää voikaan olla varma töniikö poikasi vai ei...
asia on niin, että tämäntyyppisiä asioita voi vatvoa loputtomiin, että kuka teki ja mitä. ja koko totuutta ei ehkä saada koskaan selville. ja onko sen syyllisen syylistäminen edes aiheellista? rangaistustako odotat? pääasia taitaa kuitenkin olla, ettei tilanne enää toistuisi.
poikien pitäisi nyt keskenään sopia asia (tietysti opettajan valvonnassa). ja sen jälkeen siihen ei puututa. jos tilanne toistuu, ENNENKUIN alat soitella toisen kotiin, ota ensin yhteys kouluun. heillä se vastuu kuitenkin on, mikäli tapahtuaikana pojat ovat olleet koulussa tai koulumatkalla.
ajattele toisinpäin. SINUN pojastasi soittaa sinulle toisen pojan äiti kotiin. yllättäen kuulet asiasta ekaa kertaa. mietipä miten reagoit. eli tämmöiset on parasta suodattaa koulun kautta ja koulu voi sitten halutetessaan soittaa kotiin.
En halua rangaistusta kiusaajalle, mutta toivon, että hän pyytää anteeksi lapseltani, koska on tunnustanut kiusanneensa. Eniten tietenkin toivon, ettei kiusaaminen enää toistu.
Töniskelyä ja ilkkumista on aina pienessä määrin, eikä opettajakaan mitenkään voi kaikkeen puuttua, mutta lapset kyllä tietävät, milloin on leikillisestä ja milloin tahallisesta härnäyksestä kyse.
Uskon kyllä, että lapseni opettaja tekee parhaansa tässäkin asiassa, mutta vaikeaa on ison lapsimäärän kanssa joka pieneen asiaan puuttua ja huomata onko se leikkiä vai vakavampaa, siksi toivoisin myös vanhemmilta tarkkaavaisuutta lisää. Toki suurimmalla osalla vanhempia sitä varmaan onkin.
Kiitos vastauksestasi.
toivon että vanhemmat jo alussa selvästi ilmaisisivat miten paljon haluavat pitää yhteyttä kouluun. On vanhempia, jotka haluavat tietää jokaisen pikkuasiankin. Toisaalta on vanhempia, jotka eivät pidä siitä että opettaja soittaa kotiin. Opettajan harkinnassa on sitten, onko asia niin vakava että siitä pitää ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin.
Kuulen päivittäin, kuinka lapset "nimittelevät" toisiaan, haukkuvat, tönivät.... Kun luokalla on kymmenenkin tällaista oppilasta, niin opettajan ilta menisi siihen että soittaa päivittäin näille kymmenelle vanhemmalle että " tänään teidän poika tönäisi toista...".
Itse olen toistaiseksi yrittänyt omilla tunneillani selittää, että en aio sietää luokassa minkäänlaista toisen oppilaan nimittelyä tai kiusaamista. Hyvällä onnella saan tilanteen rauhoittumaan, jos tarve vaatii lähetän häirikköoppilaiden vanhemmille kirjeen kotiin. Jos tilanne ei sittenkään rauhoitu, järjestän tapaamisen ko. vanhempien kanssa. Valitettavasti on niitä vanhempia jotka nauravat vain että "pojat on poikia". Kyllä siinä opettajankin keinot on silloin vähissä!
oikeinko todistat päivittäin, miten lapset nimittelevät, haukkuvat, tönivät toisiaan? ja sinun iltasi menisi siihen soitteluun. no voi sun. kun et kerran puutu näkemääsi, se totta kai jatkuu!
meidän koulussa ei ainakaan ummisteta silmiä yhdeltäkään tönäisyltä ja haukulta. niitä tapahtuuja kaikkea ei koulukaan huomaa, mutta että tuollainen asenne!
nytkin lienet roikkumassa netissä, vaikka sinun pitäisi olla valvomassa välituntia.
anteeksi nälvimiseni, mutt alkoi suututtaan asenteesi.
ja minun tuntemani vanhemmat haluavat kaikki tietää lastensa kouluelämästä. ne pikkuasiatkin. se, ettei niitä kerrota (edes niitä isompia) on opettajan laiskuutta eikä sitä että kuvitellaan ettei kotona tykätä.
ja ei liene enää sinun harkinnassasi onko asia tarpeeksi vakava, jos toista tönitään tai haukutaan. se on. vaikket laiskuuttasi siihen puutukaan.
Minusta on outoa, että jotkut vanhemmat kieltävät, ettei heille saa soitella, jos heidän lapsensa koulussa kiusaa jotakuta. Tämänkin pojan äitihän kielsi soittamasta.
Tuntuisi, että jos lapsestaan välittää haluaisi tietää, millainen hän on koulussa ja miten kohtelee muita ja jos kohtelee huonosti, niin todella vanhempien pitäisi häntä opettaa.
Hyvä, että sinä opettajana luokassa pidät kurin, mutta olisiko paikallaan laittaa moniste jokaisen reissuvihkoon, johon on helppo ihan rastittamalla nopeasti laittaa päiväys ja miten lapsi on kiusannut, että kotonakin tiedettäisiin, miten lapsi toimii.
Minä ainakin haluan tietää, mitä lapseni koulussa tekee ja varsinkin jos hän kiusaisi jotakuta, haluaisin tietää sen samana päivänä.
Lapseen tehoaa paremmin, kun asia paljastuu heti kotiinkin, eipä hän niin uskalla enää helposti jatkaa touhujaan.
Kiitos opettaja kun vastasit!
Myös minun mielestäni vähän ylireagoit ja aloit purkaa väärästä päästä ketjua. Ensisijainen osoite olisi ollu koulu. Jos sieltä ei olisi reagoitu, niin sitten yhteys kotiin.
Mutta tuosta olen samaa mieltä, että tämmöiset asiat tulee selvittää heti. Kun aikaa kuluu, ei kukaan enää muista, että miten se meni ja kiusaus voi jatkua. Näin kävi pojalleni. Kun hän oli ekalla, hänen luokkakaverinsa silloin tällöin haastoi painimaan, pukki ym. Poikani ei koskaan puhunut kotona mitään, ei oireillut ym. Kerran hän sitten tuli kotiin nenä mustelmilla ja kertoi, että toinen oli lyönyt. Siinä udellesani selvisi, että tökkimistä ym oli sattunut jo pidemmän aikaa.
Otin kouluun yhteyden ja selvisi, että siellä oltiin tietoisia, eivät vain pitäneet asiaa niin vakavana. Myös poikani oli osasyyllinen, sillä oli josksu nimitellyt toista. Selvittely ei ollut hääviä; opettaja (lestadiolainen) kysyi tältä toiselta, myös lestadiolaiselta pojalta, että "eikös ne olleet vahinkoja?" Poikaani opettaja syyllisti kysymällä "Sinähän sen aloitit? Ainakin olit mukana." Koulunkäyntiavustaja piti poikani puolta.
Myöhemminkin tilanteet jatkuivat. Nyt vain osasin kysyä niistä. Ja selvittely oli aina sitä, että opettajan mielestä tämä toinen ei oikeastaan tehnyt mitään vakavaa ja jos tekikin, oli alkusyy pojassani. Saattoi ollakin.
Vuosi sitten ope vaihtui. Tämä toinen poika sai elämänsä ekan varoituksen ja kohta joutui jälki-istuntoon. Johan tepsi.
Ehkä ylireagoin, ehkä en, parempi selvittää asiat tuoreeltaan.
Harmi, että noin epäoikeudenmukaisesti on poikaasi kohdeltu, mutta onneksi tilanne on parantunut.
Kaikkea hyvää hänelle jatkossakin!
Jos joku äiti vaan soittasi suoraan mun kotinumeroon. Koulun yhteydenotto olis suotavaa, mutt kyllä mä miettisin, ett onks tää äiti joku häirikkö, ja mistä se tietäämun numeron, jos eka yhteydenotto sieltäpäin tulis.
Sitä on enemmän puolustuskannalla jos toisen lapsen äiti soittaa ja sanoo että sun poikasi kiusaaa mun lasta.
Tosiaan,soitto koulusta ei ois niin provosoiva.
Jokainen vähän nousee takajaloilleen jos joku äiti soittelee ko asian tiimoilta.
Arka asia,mutta selvitettävä nuo on.Ka mielellään fiksusti.
vanhempien puhelinnumeron antamiseen eteenpäin, yleensä lupa on kirjallinen (oppilastietojen yhteydessä). Sen voi myös kieltää, mutta jos numero ei ole salainen, nimen ja asuinpaikan perusteella puhelinnumeron löytää melko helposti.
Että opettajan pitäisi sitten soitella molempien kotiin jatkuvasti! Kasvatusvastuu hyvät vanhemmat, kasvatusvastuu! Mun mielestä paljon parempi on se, että opettaja korkeintaan kerran soittaa molemmille, mutta minään tuomarina en edes opettajan soisi olevan. Jos luokassa on 10 tappeluparia, niin joka iltako sitten 20 puhelua mitä on taas tehty?
Höps. Paljon tehokkaampaa on se, että vanhemmat vaikka tapaavat porukalla lapsiensa kanssa, ja puhaltavat yhteen hiileen.
Joskus kuulee opettajilta niitäkin juttuja, että lapset lyö toisiaan nyrkeillä naamaan, uhkailee tappavansa jne, mutta lapsi vain nauraa toruttessa, ja vanhemmat voivat reagoida samoin.
Kyllä se on opettaminen opettajan työtä, kasvatustakin varmaan, mutta riitojen selvittely sais kyllä jäädä kotiin!
jos koulussa tapahtuu jotakin, on opettajan VELVOLLISUUS selvittää asia. se on tapahtunut kouluaikana, jolloin koululla on vastuu oppilaista. eli kyllä ope joutuu toimimaan tuomarina. jos luokassa on 10 tappeluparia, katsoisin opena jo peiliin, että miksi on? miksi heitä ei saa kuriin?
kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta kouluaikana tapahtuva kuuluu kouluun, ei kotiin. jos minun lapseni on tapellut koulussa, haluan kuulla siitä koulusta, en niin, että minulle soittaa kiukkuinen äiti tai että minä soittelen muille vanhemmille, että mitä tapahtui ja missä ja mitäs nyt tehdään. opettaja on erittäin hyvä, toivottavasti, tasapuolinen tuomari, joka asian selvittää. kun on vanhempia, jotka eivät usko,että heidän kultansa voisi lyödä toista, ainakaan lujaa, ainakaan ensiksi, ainakaan syyttä...
ja jos toinen lapsi lyö toista nyrkillä naamaan, ei toruminen enää taida auttaa, vaan toiset toimet; varoitus, jälki-istunto, määräaikainen erotus...
riitojen, jotka tapahtuvat kouluaikana, ja joissa toista nimitellään tai pahoinpidellään, selvitys tulee tapahtua koulussa.
todella käsittämätöntä, olen samaa mieltä, sinun tekstisi siis.
näkyy koulussa! Kasvatusvastuu on kotona. Jos vanhemmat ovat hoitaneet hommansa, ei open tarvitse juurikaan puuttua tönimisiin ym. Lapsi käyttäytyy niissä raameissa, mitkä vanhemmat ovat hänelle sallineet. Valitettavan moni vanhempi ajattelee, että "pojat ovat poikia" ja että pieni nahistelu kuuluu asiaan. Turha syyllistää opettajia tappelupukareista. Oikea osite löytyy vanhempien peilistä!
myös että´pojat on poikia ja että ei joka pikkunahinaa viitsi puuttua.
koulu on eri maailma kuin koti. on perheitä, joissa lapsille ei suoda juurikaan käännöstilaa ja kotona käyttäydytäänkin mallikkaasti. se tila otetaan sitten koulussa ja nimenomaan tönimisellä ym... siihen ON PUUTUTTAVA ajoiss koulun taholta. on vastuunkiertämistä ajatella, että kotiinhan se kasvatus kuuluu.
jos koulussa nahistellaan/tapellaan ILMAN MUUTA selvittely kuuluu koululle. minne muualle se kuuluisi? kotiin vain? jolloin kaksi vanhempaa tenttaa kahta poikaa että mitä tapahtui, missä, miksi, mitä nyt. kun koulussa voitaisiin puuttua asiaan heti tuoreltaan ja selvittää se.
sinulla ei varmaan ole lapsia.
mielipiteeni moniin muihin vastauksiin.
Mielestäni voi yhtä hyvin soittaa kiusaajan kotiin, kuin laittaa opettaja soittamaan. Tai riippuu tietysti tavasta ilmaista asiansa. Kovinkaan kiihdyksissä en lähtisi toisen kotirauhaa häiritsemään.
Meillä on ollut tilanteita, joissa poikani on ollut "syytettynä" ja myös niitä, missä hän on ollut "uhrina".
Johtuneeko sitten koulumme vanhempien tiiviistä yhteishengestä vai mistä, mutta ei tuntunut oudolta, että poikani luokkakaverin äiti soitti eräänä iltana ja kertoi poikani tönineen hänen poikaansa. Sovimme menevämme seuraavana iltana heille keskustelemaan asiasta ja selvitimme tapahtuneen. Kyseessä oli ollut kukkulanherra -leikki, missä siis kaikki tönivät. Oma poikani oli tönäissyt toista takaa päin ja toinen ei siis ollut pystynyt valmistautumaan kaatumiseen ja siksi oli loukannut.
Luultavasti siinä tilanteessa me äidit olimme enemmän huolissamme, kuin pojat, koska pojat vain odottelivat keskustelun päättymistä, että pääsisivät yhdessä leikkimään :)
Kerran opettaja lähetti poikani mukana viestin, että välitunnilla poikani oli tönäissyt toista poikaa, minkä seurauksena tämän toisen silmälasit olivat vääntyneet. Ehdotti, että olisi ehkä hyvä keskustella toisen äidin kanssa asiasta, jos jotain täytyy korvata. Kirjoitti myös, että toisessakin pojassakin oli kyllä osuutta tapahtumiin.
Soitin sille toiselle äidille ja sovimme tapaavamme heillä. Molemmat pojat saivat kertoa tapahtuneen ja hyvin täsmäsivät kertomukset, kuinka toinen oli heitellyt poikaani lumipalloilla ja oli tainnut viedä pipon yms. Eli ei yksin johtunut pojastani. Ja mitä silmälaseihin tulee, toisen pojan äiti oli eniten vihainen siitä, että poikansa ei ollut jättänyt sovitusti lasejaan luokkaan välitunnin ajaksi. Lasit oli saatu helposti korjattua, ettei niiden korvaamisesta sitten tarvinut mitään sopia. Keskustelun jälkeen pojat olivatkin taas hyviä kavereita :)
Olen kuullut, että tavallisissa peruskouluissa on vanhempainiltoja todella todella harvoin, mutta tuli vain mieleen, että teidän tilanteessa ottaisin asian puheeksi seuraavassa vanhempainillassa kaikkien läsnäolijoiden kuullen. Esittäisin asian kohdistamatta sanojani tönijäpojan vanhempiin, mutta siis yleisellä tasolla kertoisin, että luokassa tapahtuu tällaista tönimistä jne...
Ja mitä noihin ärsyttämisiin tulee. Omille pojilleni olen opettanut, että vaikka toinen kuinka haukkuisi tai muuten sanallisesti ärsyttäisi, niin se ei oikeuta lyömään, potkimaan, raapimaan, puremaan tai muuhunkaan fyysiseen väkivaltaan. Asiat pitää pystyä hoitamaan puhumalla, eikä niihin puheisiin kuulu haukkumasanat eli nuo ärsyttämisetkään ei ole sallittuja.
En nyt sanatarkasti muista pokani opettajan käyttämää sanontaa, mutta suunnilleen näin se meni: Yksi miekka pystyy kaatamaan kymmenen miestä, mutta yksi sana sata.
Joten puhukaamme viisaita :))
Ja hyvää syksyä ja joulunkin odotusta sinulle :)