viimeistä vuotta Ranskassa. Kuulin isoäitini(leskirouvan) sairastuneen vakavasti ja tulin Suomeen häntä tapaamaan. Kahden veljeni ja minun omat vanhempamme ovat kuolleet ja olemme mummin tasa-arvoisia perillisiä, kaikki kolme, veljeni ja minä. Mummi on morfiinilääkityksessä ja vaikuttaa aika-ajoin pikkuisen sekavalta, mutta oikeustoimikelpoinen kuitenkin. Hän on joidenkin sairaalassakäyntieni jälkeen tullut siihen tulokseen, että olen hänen lemmikkilapsenlapsensa, ja hän tahtoo kuolinvuoteellaan tehdä omaisuudestaan lahjoituksen minulle. Veljet vastustavat, mutta eikö laki ole sellainen, että oikeustoimikelpoinen syöpää sairastavakin voi vaikka kuolinvuoteellaan muuttaa päätöstään omaisuutensa suhteen. Veljetkin käsittääkseni saavat vähän jotain. Kuinka voin puolustautua, jos veljet alkavat mummin kuoleman jälkeen "elämöidä?" He syyttävät minua houkuttelemisesta ja painostamisesta, mikä on täysin tulkinnanvarainen asia. Ulkopuolisia todistajia houkuttelusta ei ole.
Olen asunut lähes neljä
Reissumimmi
131210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mummin terveydentilasta tulee olla lääkärintodistus ja huomioiden ajankohta jolloin hän oikeustoimia tekee. Testamentti edellyttää todistajaa, joten siinäkin voidaan mainita jos niin todistajat katsovat oikeustoimikelpoisuudesta esim. "täydessäymmärryksessä" testamentin tehdessän.
Velipojat mukaan siihen testamentiin saamassa edes jotain. Ehkä tämäkin estäisi suuremmat riidat.
...mummin olevan epäkelpo hoitamaan asioitaan ja sitten määrätä hänelle edunvalvoja. Niin kauan hän tietysti on oikeustoimikelpoinen.
hyvinkin paljon erilainen kuin "hyvinä terveinä"
päivinään. Kuitenkin luotan oikeustoimikelpoisuuspykälään. Tuntuu, että lajakirjalla alkaa olla kiire, ennenkuin mummilta menee muisti, tai kyky edes kirjoittaa ja puhua. Hänen tahtonsa on ainakin tällä hetkellä se, että perisin suurimman osan hänen omaisuudestaan, joka siirtyisi hallintaani heti lahjoituksen jälkeen. Pitääkö kohtalaisen suuresta omaisuudesta,(asunto-osakkeita, arvokas kesämökki meren rannalla)olla joku "kaupanvahvistaja" paikalla ja riittääkö yksi todistaja? Olen ollut Suomessa viime vuosina niin vähän, etten löydä kuin yhden ystäväni, joka tulisi lahjakirjan luovutustilaisuuteen todistajaksi.
"Tuntuu, että lajakirjalla alkaa olla kiire, ennenkuin mummilta menee muisti, tai kyky edes kirjoittaa ja puhua."
"He syyttävät minua houkuttelemisesta ja painostamisesta, mikä on täysin tulkinnanvarainen asia. Ulkopuolisia todistajia houkuttelusta ei ole"
Haiskahtaa ...
suosiolahjasäännös taitaa tulla tuollaisessa tilanteessa mukaan.
Anna mummisi olla rauhassa. Jos hän todella haluaa sinule omaisuutensa testamentata tai lahjoittaa, hänen on tehtävä se itse omasta vapaasta tahdostaan. Sen hän myös tekee, jos hän on oikeustoimikelpoinen. Testamentilla pitää olla vähintään kaksi todistajaa, jotka ei saa olla kúitenkaan edunsaajan lähipiiriin kuuluvia. Sinun itse pitää pysyä asiasta mahdollisimman kaukana. Jos mummosi ei "ehdi" testamenttia tehdä, ole huoleti, hän ei siitä varmasti kärsi.
Kerrontasi perusteella on todella aihetta epäillä tarkoitusperiäsi. Tämmöisessä tilanteessa tehdyt lahjoitukset ja testamentit menevät helposti nurin, jos veljesi alkavat käräjöimään mummisi kuoleman jälkeen.
Mistä moinen ahneus on lähtöisin kohdallasi?
provon. Ei todellakaan ole!
Kun sain kuulla mummin ajatuksen omaisuutensa (suurimman osan siitä), lahjoittamisesta minulle lahjakirjalla, otin tarjouksen iloiten vastaan. Veljeni eivät tietenkään siitä pidä ja kulkevat vaimoineen ja lapsineen sairaalassa mukamas mummin tilanteesta huolestuneina, vaikka he ovat eniten huolestuneita oman perintöosuutensa huomattavasta pienenemisestä.
Mummi voi tehdä omaisuudelleen mitä tahtoo, niin kauan kuin elää ja on oikeustoimikelpoinen.
Vanhempi veljeni sanoi tänään minulle puhelimessa, ettei hän ole mummin oikeustoimikelpoisuutta koskaan kyseenalaistanut, sillä uskoi mummin olevan oikeudenmukainen. Mielestäni mummin oikeustajuakaan ei kannata kyseenalaistaa, sillä hänen mielestään olen hänen näköisensä tyttö ja lemmikkilapsenlapsi, huolimatta siitä, että olen työni takia asunut viimeiset vuodet Ranskassa.
Millaiset mahdollisuudet minulla on voittaa juttu, jos veljeni, tai toinenkaan heistä riitauttaa perintöasian?
Palstalla ei voi ennakoida oikeuden ratkaisuja, koska molemmat osapuolet saavat tuoda esiin omat faktansa ja valitettavasti asianosaiset voi jopa valehdella. Todistajat puhuvat oikeudessa valan (rangaistusuhka) velvoittamina. Kuten edellä jo on vastattu, niin oikeus nojaa ratkaisussaan lääkärinlausuntoon ja riippumattomiin testamentin tai lahjakirjan todistajiin paljon enemmän kuin kertomiisi mummin motiiveihin yhdennäköisyydestäsi tms. Mikäli veljilläsi ei ole mummin terveydentilasta testamenttauskyvyn kyseenalaistavaa lääkärinlausuntoa ja/tai maallikkotodistajien lausumia, niin olet vahvoilla. Molemmissa asiakirjoissa pitää olla kaksi todistajaa yhtäaikaa paikalla ja sinun olisi syytä olla laadintatilaisuudesta poissa, ettet ole vaikuttamassa mummin omaan tahtoon.
Mikäli todistajat ovat "käräjäpiirissä" korkeaa statusta nauttivia, niin asiasi varmistuu.
Harkitse kuitenkin itse tilanne, omat tarpeesi ja se, että mummi on kuolemassa, mutta suhteet veljiisi katkeavat ehkä lopullisesti.
ja olen itsekin "mummi" tuli kyllä mieleen, että sijassasi hienovaraisesti sanoisit mummillesi, ettet halua niin suurta perintöä.
Eli haluat tasapuolisuutta, jotta veljesi ovat samanarvoisessa asemassa. En jaksa uskoa mummin "järjenkäyttöönkään" - sillä perusteella sinulle perintö, koska muistutat mummia nuorena ja sen vuoksi lempilapsi..? Sinulla ei taida olla puhtaat jauhot pussissa vaan on oma lehmä ojassa...
hyötyä. Itse en edes ottaisi suurinta osaa "kakusta", vaikka minulle tarjttaisiin.
Täällä meillä päin sattui tapaus, missä laskelmoiva ahne vävy hankki anoppinsa kuolinvuoteella tältä valtakirjan myydäkseen anoppinsa metsää. Toisille anopin vävyille, tai lapsille ei puhuttu mitään. Vävyn ketale veti vesiperän, sillä toiset saivat hankkeen selville ja se keskeytettiin, kieron vävyn onneksi, muuten hän olisi mahdollisesti joutunut syytteeseen petoksesta. Ei kuolivuoteellaan oleva lääkehiprakassa oleva henkilö ole täysissä sielun voimissaan, vaikka lääkäri ohimennessään niin toteaisikin. Lääketiede on lääketiedettä ja juridiikka juridiikkaa.
jolla oli ennestäänkin jo talousrikollinen tausta, joutui kolmeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen hankittuaan petoksella appeltaan valtakirjan, kertoen tarvitsevansa ehdottomasti autoa työasioittensa takia. Muut rintaperilliset vetosivat ukin heikkoon fyysiseen kuntoon, mikä ei ollut jättämättä jälkeä sielullisiinkin toimintoihin. Mitään autoa "ketale" ei ollut hankkinut, vaan matkustanut vaimonsa, petkutetun kuolemansairaan vanhuksen tyttären kanssa Floroidaan lomalle, eivätkä he olleet edes läsnä ukin hautajaisissa.
Lakia todellakin sovelletaan tilanteen, tai tapauksen mukaan, eikä sokeasti tuijoteta vain lain kirjaimeen. Mielestäni suurinta viisautta löytyykin järkevien kokeneitten lautamiesten porukasta.
Mummo tehköön uuden testamentin ja siihen hoitavan lääkärin (mieluummin kahden tai useamman hoitohenkilökuntaan kuuluvan) todistus siitä, että mummo on oikeustoimikelpoinen testamentin tekohetkellä.