Sektio

Sektion saaminen pelon vuoksi on hyvin tapauskohtaista, josta sinun pitää keskustella lääkärin kanssa. Kukaan muu ei siihen voi vastata. Sen vaan sanon että sektiokaan ei ole kivuton toimenpide. Se on iso leikkaus ja vaikka se onnistuisi loistavasti, haavakipu on kovaa!
Kokemusta löytyy..

Koin sektion HUOMATTAVASTI kivuliaampana kuin normaalin alasynnytyksen, ei kiitos ikinä enää..

Olen kaksi lasta synnyttänyt, toisen alakautta ja toisen sektiolla ja voin kertoa, että kivutonta synnytystä ei ole!! Alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin ja jaksaa heti hoitaa vauvaansa. Sektiossa haavakipu oli kamalaa ja kesti yli 3 viikkoa. Kummassakin tavassa on siis puolensa, mutta jos pakko olisi valita niin synnyttäisin alakautta, koska kaikki kipu hävisi sillä hetkellä kun ihana vauvani oli tullut maailmaan.

Niin, kivutonta synnytystä tosiaan ei ole, ja luulisin että myös leikkaus olisi inhottava kokemus verta ja kipua pelkäävälle... Itse olen kokenut vain nukutuksessa tapahtuneen sektion, ja jälkeenpäin olin kyllä todella kipeä, mutta sehän on yksilöllistä.

Sinuna pyytäisin neuvolassa päästä keskustelemaan pelkopolille eri vaihtoehdoista, ja tee vasta sitten päätös siitä kumpaa kipua kestät mielummin. =)

Pieni kokosi ja suvussa syntyneet isot vauvat antavat ainakin aihetta synnytystapa-arvioon rv 35 paikkeilla, jolloin tarkastetaan miten hyvin vauvasi mahtuu syntymään alakautta jos siihen päädyt.

Itselleni tehtiin suunniteltu sektio n. vuosi sitten vaikean raskausmyrkytyksen takia. Onnessani odotin että pääsen karmeasta olostani...Sain ensin epiduraalin jolla ei ollut lainkaan vaikutusta...sitten lisättiin spinaalipuudutus,joka puudutti vain osan vatsan alueesta,mutta teki ikävän halvaantumisen tunteen.Rupesi jo olemaan todella kiire koska aineet vaikuttivat tietysti lapseen ja verenpaineeni oli tähtitietteellinen.Sain vielä paikallispuudutetta vatsanahkaan ja tunsin kuinka veitsellä alettiin avaman ihoa,luojan kiitos pyörryin ja minut nukutettiin.Jouduin teholle vrk:ksi ja lapsi meni isänsä kanssa lastenosastolle(jossa oli viikon ajan).Näin hänet vasta seuraavana päivänä,ja kipuni olivat kipupumpusta huolimatta todella kovat,sängystä nousin muistaakseni 3.päivänä(tätä ennen jouduin olemaan jo aikoja totaalisessa levossa).Itselleni jäi sellaiset traumat että lapsemme jää ikävä kyllä ainokaiseksi:(

Itse kirjoittelin tänne raskaana ollessani että mitä kannattaisi tehdä kun niin pelkään synnytystä... ja voinko saada sektiota pelon vuoksi yms... ja lähen kaikki (myös läheiseni) sanoivat että kannatta synnyttää alateitse.... syitä oli monia....

No kadun loppuelämäni että uskoin heitä!!!!!!!!

Synnytyksessä polttot tulivat 2 minuutin välein enkä auennnut kuin kuuteen senttiin ja sitten oltiin jumisa siinä viivi tuntia ja mikään kipulääke ei minulla toiminut... Se oli sietämätöntä! Huusin kivusta niin että mieheni järkyttyi pahan kerran ja joudui lähtemään... menetin kontrollini täysin.... huusin ja riehuin... se oli kamalinta mitä olin kokenut... vieläkin puistattaa...

No viimein minut sitten siirrettiin keikkausssaliin... sekstioon.. synnytys pelon ja kontrollin menetyksen vuoksi... ei meinattu saada puudutusta kun kropppani vain kouristeli kivusta.. en hallinnut vartaloani enää...
Siten yht äkkiä kivut lakkasivat kuin seinään kun puudutus saatiin... kaikki muut puutuivat paitsi pääni... mutta se ei minua haitannut.. ei sitten yhtään... olo oli kuin taivaassa kun sain kivut pois olin luullut jo että tulen okeesti hulluksi...

Hetki kului ja vauva räkyi ja se tuotiin viereeni nähtäväksi.. sitten minut ommeltiin....
Sitten mentiin toipumaan ja sain vaavin viereen.. tosin siihen en pystynyt koskemaan pariin tuntiin... mutta ei haitannut... seuraavana päivänä olin jo ylhäällä... no sattuihan se mutta ei mitään verrattuna niihin polttoihin.... neljän päivän päästä kävin jo kaupassa... no toipuminen oli kuulemma poikkeukselisen hyvä... ei kipuja enää tullut..
Näin siis meillä...

mitätehdä.kuntyttökaverinionraskaanajalapsieimeinaa.tulla

tarkkaan tota sektio asiaa. Itselläni on kokemusta molemmista synnytyksistä ja voin sanoa että kyllä se alakautta synnytys ehottomasti paras.Sektiossani se leikkaava lääkäri pätkäs vahingossa kohdunvaltimosuonen poikki. No ei siinä mitään eihän ne sitä tienneet,koska suonen pää oli luiskahtannut lihakseen piiloon ja vuotaminen ei alkanut heti. Mut ommeltiin normaalisti ja pääsin osastolle kunnes.....tunteja myöhemmin alkoi verenpaineet laskea äkisti,voitte vain kuvitella kun paineet oli 50/30 että ei ollu häävi olo. Tuskan hiki valu ja silmät ei enään pysynny auki ja olin ihan varma että päiväni on luetut. Sitten kiireesti lääkäri paikalle ultran kans ja se kerran pyöräytti ultraa mun mahalla ja tiesi mistä oli kysymys. Juoksujalkaa leikkaussaliin ja maha auki. Ja kerrottakoon että se sisäinen verenvuoto oli järkyttävän suuri,lääkäri tuumas että leikattiinpa sopivalla hetkellä. Verta laitettiin ja palion ja sitä lennätettiin sairaalaan helsingistä asti kun omaan erikoisen veriryhmän. Sairaalassa olin 2vk ku pukkas vielä kaikki tulehukset päälle. Ei oo mikään helppo juttu toi sektio,enkä missään tapauksessa halua pelotella mutta KANNATTAA MIETTIÄ!

todellakaan aina ole kivuttomampi vaihtoehto.Mulle jouduttiin tekemään kiireellinen sektio ja mun toipuminen kesti n.1,5kk.En päässyt sängystä edes omin avuin ylös kun oli niin kovat tuskat ja sit viel sektiohaava tulehtu ja sillon vasta kipee olinkin.

Mulla on erittäin positiiviset kokemukset sektiosta. Olen vielä suakin pienempi, 152/45. Myös mulla oli raskaana ollessani tunne että lapsesta tulee iso, ja sf-mittani olikin viikolla 36 39cm!

Olin raskauden alusta saakka sitä mieltä etten halua synnyttää alatietä vaan haluan sektion. En niinkään pelännyt kipua kuten sinä, vaan mun pelot liittyivät enemmän synnytyksessä mahdollisesti tuleviin fyysisiin vaurioihin (erilaiset laskeumat, pullistumat ja repeämät jne...). Jouduin käymään pelkopolilla 3 kertaa ennen kuin sain sektiopäätöksen ja sekin oli hirveän väännön ja tappelun tulosta. Viimeiseen sakka mun päätä yritettiin kääntää ja koin sen tosi rasittavaksi. Onneksi kuitenkin lääkäri myöntyi kirjoittamaan sektiopäätöksen rv 37 ja synnytin suunnitellulla sektiolla rv39 2. Tyttö oli 50cm ja 3680 eli periaatteessa normaalikokoinen mutta mun omaan kokoon nähden kuitenkin aika iso. En tosiaan olisi halunnut yrittää synnyttää alatietä!

Leikkaus meni tosi hyvin ja toisena päivänä nousin jalkeille. Toki leikkaushaava oli kipeä mutta kipulääkkeillä olo oli ihan ok. Sairaalasta pääsin pois viidentenä päivänä (olisin päässyt jo aikaisemmin mutta lastenlääkäriä ei ollut paikalla silloin). Ekan viikon makoilin sängyssä mutta sen jälkeen olo normalisoitui ja nyt sektiosta on kohta 3kk. Minä ja vauva ollaan molemmat oikein tyytyväisiä tuohon sektioon :-)