Hei,
Olen kirjoittanut hieman vinkkejä toipumiseen, mitä olen huomannut käytännöllisiksi. Ja minulla on oma kysymys: Miksi minua niin masentaa??
Minulta poistettiin kohtu 2 vkoa sitten runsaitten ja erittäin kivuliaitten ja viime vuosina epäsäännöllisten kuukautisten takia. Minulla ei ollut myomia tms. Mutta ainainen 3-4pvän kipulääkkeitten syönti teki todella paljon hallaa vatsalleni.
Niin itsehän se päätös pitää tehdä. Minäkin emmin sitä aika pitkään, koska tavallaan pelkäsin leikkausta ja sitä että tunnenko olevani vähemmän nainen sen jälkeen.
Mutta kun mitkään vaihtoehtoiset hoidot, pillerit, hormoonikierukka tai keltarauhashormoonit eivät mulle erinäisistä syistä käyneet, niin päätin sitten että menen leikkaukseen.
Kaduttaako nyt...Ei. Mutta avohaavasta toipuminen on työläämpää kuin tähystysleikkauksesta. Ai niin, olen 44v ja mulla on yksi lapsi, keisarinleikkauksella ja oli yksi valitettava kohdunulkopuolinenraskaus noin 20v sitten, jolloin leikattiin samasta haavasta. Minkä vuoksi minulla oli paljon kiinnikkeitä ja siksi avoleikkaus.
Jos kerron toipumisohjelmastani, se voi auttaa sinua leikkauksesi jälkeen.
Eli ekat 1,5 vkoa kannattaa antaa itselleen ihan lepoa ja periaatteessa liikkua kyllä kotona, sekä syödä ja juoda sellaisia ruokia tai tuotteita, jotka pitävät vatsan toiminnassa. Ja vettä paljon, se auttaa pissaamaan, koska tuntuu että virtsarakko ei ehkä ole ihan samanlainen, mutta se johtuu leikkauskivuista ja sisäisistä arvista. Eli kannattaa käydä usein pissalla, siten se normaalisoituu.
Särkylääkkeissä ei kannata säästää alkuvaiheessa, mulla noin vajaat 2vkoa. Niiden pois jääminen kyllä tapahtuu luonnostaan, mutta kipua ei kannata hampaat irvessä kärsiä sillä kipu masentaa.
Sitten vaan varovasti, jonkun kanssa vaikka ensin jos olo epävarma, ulos kävelemään. Auttaa vatsan toiminnassa todella ja se onkin yksi elämän iloista tässä vaiheessa. Kannattaa tehdä hitaasti käveltyjä lyhkäisiä lenkkejä 2-3 päivässä, se piristää mieltä jos on tottunut liikkumaan ja ulkoilma tekee ihmeitä mielialalle.
En minä ole kuullut, että leikkaus aiheuttaisi ennenaikaisia vaihdevuosia. Ne kuulema tulevat silloin kuin tulisivat luonnollisestikin. Ja mitään hormoonihoitojahan ei tule leikkauksesta jos vain munasarjat jäävät paikoilleen.
Seksihaluista sen verran, että minähän en luonnollisestikaan vielä voi olla yhdynnässä. Mutta mieli tekee niin että sattuu ja on melkein aamukampa käytössä, että milloin tulee se päivä kun saa, joten minun kohdallani lukemasi ei todellakaan pidä paikkaansa.
Toi väite voi perustua siihen miten nainen kokee itsensä sen jälkeen.
Minua on kyllä ajoittain masentanut ja olen ollut itkuinen. Sinänsä hassua, koska enhän enää olisi kohtua lasten tekemiseen tarvinnut. Mutta on se jonkinlainen "menetys", mutta olen melko varma, että kivut ja heikko, avuton olo tekee mielen alakuloiseksi. Siihen saat kyllä varautua, että ensimmäiset pari viikkoa olo on todella avuton ja herkkä. No tietenkin riippuu leikkaustavasta mikä sulle tehdään. Mutta hemmottelet itseäsi, sinulla on siihen 100% oikeus ja onhan se kiva välillä huomata miten perheenjäsenet todella välittävät ja ovat ylpeitäkin siitä miten saavat sinua hoitaa. Lapset erityisesti, koska he kokevat olevansa vahvoja silloin.
Kohdunpoisto, gynegologini mukaan, eliminoi monta riskiä, kuten kohdunkaulasyöpää, yms.
Olen kirjoittanut hieman vinkkejä toipumiseen, mitä olen huomannut käytännöllisiksi. Ja minulla on oma kysymys: Miksi minua niin masentaa??
Minulta poistettiin kohtu 2 vkoa sitten runsaitten ja erittäin kivuliaitten ja viime vuosina epäsäännöllisten kuukautisten takia. Minulla ei ollut myomia tms. Mutta ainainen 3-4pvän kipulääkkeitten syönti teki todella paljon hallaa vatsalleni.
Niin itsehän se päätös pitää tehdä. Minäkin emmin sitä aika pitkään, koska tavallaan pelkäsin leikkausta ja sitä että tunnenko olevani vähemmän nainen sen jälkeen.
Mutta kun mitkään vaihtoehtoiset hoidot, pillerit, hormoonikierukka tai keltarauhashormoonit eivät mulle erinäisistä syistä käyneet, niin päätin sitten että menen leikkaukseen.
Kaduttaako nyt...Ei. Mutta avohaavasta toipuminen on työläämpää kuin tähystysleikkauksesta. Ai niin, olen 44v ja mulla on yksi lapsi, keisarinleikkauksella ja oli yksi valitettava kohdunulkopuolinenraskaus noin 20v sitten, jolloin leikattiin samasta haavasta. Minkä vuoksi minulla oli paljon kiinnikkeitä ja siksi avoleikkaus.
Jos kerron toipumisohjelmastani, se voi auttaa sinua leikkauksesi jälkeen.
Eli ekat 1,5 vkoa kannattaa antaa itselleen ihan lepoa ja periaatteessa liikkua kyllä kotona, sekä syödä ja juoda sellaisia ruokia tai tuotteita, jotka pitävät vatsan toiminnassa. Ja vettä paljon, se auttaa pissaamaan, koska tuntuu että virtsarakko ei ehkä ole ihan samanlainen, mutta se johtuu leikkauskivuista ja sisäisistä arvista. Eli kannattaa käydä usein pissalla, siten se normaalisoituu.
Särkylääkkeissä ei kannata säästää alkuvaiheessa, mulla noin vajaat 2vkoa. Niiden pois jääminen kyllä tapahtuu luonnostaan, mutta kipua ei kannata hampaat irvessä kärsiä sillä kipu masentaa.
Sitten vaan varovasti, jonkun kanssa vaikka ensin jos olo epävarma, ulos kävelemään. Auttaa vatsan toiminnassa todella ja se onkin yksi elämän iloista tässä vaiheessa. Kannattaa tehdä hitaasti käveltyjä lyhkäisiä lenkkejä 2-3 päivässä, se piristää mieltä jos on tottunut liikkumaan ja ulkoilma tekee ihmeitä mielialalle.
En minä ole kuullut, että leikkaus aiheuttaisi ennenaikaisia vaihdevuosia. Ne kuulema tulevat silloin kuin tulisivat luonnollisestikin. Ja mitään hormoonihoitojahan ei tule leikkauksesta jos vain munasarjat jäävät paikoilleen.
Seksihaluista sen verran, että minähän en luonnollisestikaan vielä voi olla yhdynnässä. Mutta mieli tekee niin että sattuu ja on melkein aamukampa käytössä, että milloin tulee se päivä kun saa, joten minun kohdallani lukemasi ei todellakaan pidä paikkaansa.
Toi väite voi perustua siihen miten nainen kokee itsensä sen jälkeen.
Minua on kyllä ajoittain masentanut ja olen ollut itkuinen. Sinänsä hassua, koska enhän enää olisi kohtua lasten tekemiseen tarvinnut. Mutta on se jonkinlainen "menetys", mutta olen melko varma, että kivut ja heikko, avuton olo tekee mielen alakuloiseksi. Siihen saat kyllä varautua, että ensimmäiset pari viikkoa olo on todella avuton ja herkkä. No tietenkin riippuu leikkaustavasta mikä sulle tehdään. Mutta hemmottelet itseäsi, sinulla on siihen 100% oikeus ja onhan se kiva välillä huomata miten perheenjäsenet todella välittävät ja ovat ylpeitäkin siitä miten saavat sinua hoitaa. Lapset erityisesti, koska he kokevat olevansa vahvoja silloin.
Kohdunpoisto, gynegologini mukaan, eliminoi monta riskiä, kuten kohdunkaulasyöpää, yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä vasta menossa kohdunpoistoon. Itse sitä halusin, älyttömät vuodot ja lapset jo tehty. Ikääkin jo yli 40v. Nyt odottelen leikkauspäivää, joka parin viikon päässä. Päätös tarkoin harkittu, mutta nyt jo huomaan itseni ajattelemassa omituisuuksia. Perunko leikkauksen? Onnistuuko se sittenkään? Väliin jopa vähän itkettää, vaikka mitään ei ole vielä leikattu. Masennusta jo nyt? Kaipa se on luopumisen tuskaa? Mutta mistä luopumista? Siellähän se kohtu on näkymättömissä, enkä ole sitä juuri aikaisemminkaan miettinyt. Älytöntä. Pelottaa, mitä tulossa kun nyt jo ihan pyörryksissä.
...siitä luopumisen tuskasta ja pelosta, joka naisella ilmeisesti on jotenkin synnynnäistä, tulee vapautunut olo ja voi nauttia ukostaan täysin siemauksin ilman kommervenkkejä. Eikä tule ikävä entistä elintä, takaan sen.
olipas mukava saada lukea jonkun kokemuksia, paljon auttaa kun joku ollut samassa tilanteessa. itse olen menossa nyt 22.1. kohdunpoistoleikkaukseen kohdunkaulansyövän takia. olen vasta 25 vuotias... ahistavaa..todella tuntuu etten ole enää samallatavalla nainen kuin aikaisemmin..ja kamalinta on,etten saa enää lapsia.luojan kiitos että olen kaksi saanut aikaisemmin..