Saimme reilut kolme vuotta sitten ensimmäisen lapsemme, vain reilua kuukautta ennemmin, kuin myös veljeni sisko miehineen ensimmäisensä.
Olimme jo etukäteen pyytäneet läheisen ystäväpariskunnan kummeiksi. Ja meistä kaksi kummia oli riittävä määrä.
Ennen ristiäisiä kälyni soitti, että miten nämä "kummiasiat nyt sitten käytännössä järjestyvät, kun he eivät tietenkään voi lähteä kuukauden ikäisen vauvansa kanssa ajamaan meidän ristiäisiin 350km päähän." Käly oli siis pitänyt itsestäänselvyytenä, että heistä tulee lapsen kummit, vieläpä ainoat sellaiset. Hän sitten ruikutti puhelimeen, että hän oli kuvitellut, että koska meistä tietenkin tulee heidän lapsen sylikummit, niin heistä myös tottakai meidän lapsen.
Ristiäiset pidettiin ilman kälyn perhettä ja meidän lapsi sai aivan ihanat kummit.
Kälyn vauvan ristiäiset sujuivat vähän vaivaantuneissa tunnelmissa; kummeja oli meidän lisäksi kaksi muuta, eikä kenestäkään tullut sylikummi, koska käly piti itse vauvan sylissään. Tämä on tietysti ihan ok, mutta edellisenä viikolla hän soitti että oli ajatellut että me sylikummeina tuotaisiin juuri tietynlainen valokuvakehys lahjaksi. Käytiin sitten vaihtamassa jo valmiiksi ostettu nallepankki kehykseen. (oltiin täytetty tinapankki euron kolikoilla, mutta lahjan vaihdon jälkeen tiputettiinkin kolikot oman vauvan pankkiin, aijai jos käly tietäisi...)
Kummius on ollut omituista koko kolme vuotta. Olen pidellyt kummipoikaamme sylissäni tasan viisi kertaa. Merkkipäiviksi osaamme odottaa erittäin yksityiskohtaisia ohjeita lahjoista. Lahjatoivomukset eivät ole älyttömän kalliita, mutta pikkutarkkuudessaan tosi vaikeita toteuttaa. Meitä kutsutaan heille usein kylään kälyn perheen luo, koska "olemmehan kummejakin". Tehtyämme pitkän matkan käly touhottaa lapsensa ympärillä, eikä meillä synny mitään yhteyttä poikaan. Pojan toiset kummit eivät kuulemma pidä juuri lainkaan yhteyttä.
Nyt olen taas raskaana. Meitä on jo etukäteen painostettu pyytämään kälyä ja hänen miestään kummeiksi. Ajatuskin ahdistaa. Toisaalta muuutkin vaihtoehdot ovat todella huonoja. Ainoat hyvät kummit ovat jo esikoisellamme. Haluaisin pyytää heitä kummeiksi myöskin tulevalle lapsellemme, mutta en tiedä minkälainen riita siitä syntyisi... Kuitenkin käytännössä esikoisemme kummit toimivat varmaaan kummien tapaan myös tulevalle lapsellemme; vievät uimaan ja retkille ja muistavat merkkipäivinä pienillä lahjoilla.
Miten toimisitte meidän tilanteessa? Myös miestä ahdistaa ajatus, että hänen siskonsa olisi meidän lapsen kummi.
Olimme jo etukäteen pyytäneet läheisen ystäväpariskunnan kummeiksi. Ja meistä kaksi kummia oli riittävä määrä.
Ennen ristiäisiä kälyni soitti, että miten nämä "kummiasiat nyt sitten käytännössä järjestyvät, kun he eivät tietenkään voi lähteä kuukauden ikäisen vauvansa kanssa ajamaan meidän ristiäisiin 350km päähän." Käly oli siis pitänyt itsestäänselvyytenä, että heistä tulee lapsen kummit, vieläpä ainoat sellaiset. Hän sitten ruikutti puhelimeen, että hän oli kuvitellut, että koska meistä tietenkin tulee heidän lapsen sylikummit, niin heistä myös tottakai meidän lapsen.
Ristiäiset pidettiin ilman kälyn perhettä ja meidän lapsi sai aivan ihanat kummit.
Kälyn vauvan ristiäiset sujuivat vähän vaivaantuneissa tunnelmissa; kummeja oli meidän lisäksi kaksi muuta, eikä kenestäkään tullut sylikummi, koska käly piti itse vauvan sylissään. Tämä on tietysti ihan ok, mutta edellisenä viikolla hän soitti että oli ajatellut että me sylikummeina tuotaisiin juuri tietynlainen valokuvakehys lahjaksi. Käytiin sitten vaihtamassa jo valmiiksi ostettu nallepankki kehykseen. (oltiin täytetty tinapankki euron kolikoilla, mutta lahjan vaihdon jälkeen tiputettiinkin kolikot oman vauvan pankkiin, aijai jos käly tietäisi...)
Kummius on ollut omituista koko kolme vuotta. Olen pidellyt kummipoikaamme sylissäni tasan viisi kertaa. Merkkipäiviksi osaamme odottaa erittäin yksityiskohtaisia ohjeita lahjoista. Lahjatoivomukset eivät ole älyttömän kalliita, mutta pikkutarkkuudessaan tosi vaikeita toteuttaa. Meitä kutsutaan heille usein kylään kälyn perheen luo, koska "olemmehan kummejakin". Tehtyämme pitkän matkan käly touhottaa lapsensa ympärillä, eikä meillä synny mitään yhteyttä poikaan. Pojan toiset kummit eivät kuulemma pidä juuri lainkaan yhteyttä.
Nyt olen taas raskaana. Meitä on jo etukäteen painostettu pyytämään kälyä ja hänen miestään kummeiksi. Ajatuskin ahdistaa. Toisaalta muuutkin vaihtoehdot ovat todella huonoja. Ainoat hyvät kummit ovat jo esikoisellamme. Haluaisin pyytää heitä kummeiksi myöskin tulevalle lapsellemme, mutta en tiedä minkälainen riita siitä syntyisi... Kuitenkin käytännössä esikoisemme kummit toimivat varmaaan kummien tapaan myös tulevalle lapsellemme; vievät uimaan ja retkille ja muistavat merkkipäivinä pienillä lahjoilla.
Miten toimisitte meidän tilanteessa? Myös miestä ahdistaa ajatus, että hänen siskonsa olisi meidän lapsen kummi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis kyse on mieheni siskosta, ei veljeni siskosta, kuten ensimmäisessä kappaleessa väitän! :D
Tuntuisi vähän hassulta se, että molemmilla lapsillanne olisi samat kummit. Mutta ei tätä kälyäkään pidä kummiksi pyytää, jos hän ei siihen tehtävään ole mielestänne paras mahdollinen ihminen. Älä anna kenenkään painostaa, teette päätöksenne itse. Kenelläkään ei ole oikeutta suuttua siitä, että ei ole tullut valituksi kummiksi.
Tiedän pari tapausta, jossa perheen sisaruksilla on sama kummi. Ei se minusta mahdoton ajatus ole, jos kummit ovat todella olleet läheisiä ja hyviä kummeja, ja ovat valmiit myös sisaruksen kummiksi.
Itse olen miettinyt joskus toisinpäin: olen ollut oman kummilapseni kanssa hyvin paljon tekemisissä, kun taas kummilapseni siskon kummit eivät pidä yhteyttä. Kummilapseni ja hänen siskonsa ovat iältään lähellä toisiaan, joten olen tuntenut luonnolliseksi ottaa molemmat mukaan ja tarjoutua molempien hoitajaksi jne.
Jos esikoisen kummi pitää hyvin yhteyttä lapseen ja todennäköisesti joka tapauksessa pitää yhteyttä sisarukseenkin, niin voisi olla ihan fiksuakin pyytää sama kummi molemmille. Eipä tule sitä tilannetta, että sisaruksista toisella on läheinen kummi ja toisella ei minkäänlaista kontaktia omaansa.
Kuinka kummin valintaan voi ylipäätänsä joku enään tänä päivänä painostaa. Tuntuu järjettömältä, että joku enään tyrkyttää itseään kummiksi, kun ottaa huomioon mitä elämän kestäviä vaateita kummiudelle langetetaan nykyään. Kälysi täytyy olla todella sairas ihminen jo tuon käyttäytymisensä perusteellakin, mitä kerroit. Itse en haluaisi varmasti kys. ihmistä lähellekään lastani.
Sitä paitsi niin monet ovat tääälläkin asian ilmoittaneet niin, että jo lapsen tätinä oleminen on se erityistehtävä, minkä pitäisi riittää. Oletushan kuitenkin on, ettei sentään sukua tarvitse kahlita yhteydenpitovelvollisuuksiin, vaan se hoituu jo luonnostaan.
Hiukan vaan ihmetyttää, eikö se ole itsellesi selvää, kenet pyydät, etenkin jos miehesikin pystyy tuossa päätöksessä antamaan tukensa. Voithan yrittää selittää tulevalle tädille, kuinka erityinen hän on lapselle jo ilman kummin titteliä. Itsekkäiden ihmisten käsittelyssä kun mairittelu auttaa jo paljon!
kummille asetetaan enemmän nyt kuin ennen, eikö asia ole päinvastoin?
Olen mieltänyt jutun niin että kummius on nykyään enemmänkin pelkkä muodollisuus ja jotkut mieltävät sen lahjananto koneeksi, ei muuta.
Ennen holhousyhteiskunnan nykymuotoa sillä oli jotain muuta merkitystä.
Vaateet on kohtuuttomat nykypäivään suhteutettuna. Nykyään monet tekevät ylipitkää työvikkoa, saattavat joutua työn vuoksi muuttamaan pois entisiltä asuinsijoiltaan. Monet aikuiset etsivät vielä itseään ja omaa perhettään, mitä ei vuosikymmen sitten enään esim. 3-kymppisten keskuudessa liiemmin esiintynyt. Eli elämä on tullut kaiken kaikkiaan vaativammaksi ja ihmiset ovat mieleltään nykyään niin paljon järkkyneempiä, että vaateet vielä muilta tahoilta voi olla hiukan liikaa.
Lisäksi ihmisten arvostus ei tänä päivänä keskity enään niihin asioihin, mitä oli joskus kultaisina 1900-luvun vuosina. Monelle itsenäisyys ja oman elämän hallinta on tärkeämpiä kuin toisaalla olevat perhekeskeiset suhteet. Kummius itsessään ja arvoiltaan on laskenut kaikkien muiden paitsi pienten lasten äitien puolelta, jotka ovat nousseet näillä ikuisilla ruikutuksillaan taistelemaan siitä, ettei heidän tarvitsisi yksin kantaa kasvatuksellista vastuuta lapsistaan.
Herätys äidit! Vaateet on yleistä asennetta, muuttunutta elämäntyyliä ja uudeksi laitettuja arvoja ajatellen kohtuuttomat!