Oon ottanu hiukan selvää ja tullut siihen tulokseen että hoitovapaalla ollessahan saa ihan sairaan vähän mitään tukea!! Pitääkö sillä tosiaan pärjätä? Eihän kaikilla voi olla miljonäärimiestä...
Kuinka monella varaa jäädä..
..hoitovapaalle?
313259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
eli ei ole varaa tavallisen duunarin vaimolla kotio jäädä vaikka miten tekis mieli. käteen jäävä hoitotuki on niin onneton, et ei puhettakaan että sillä selvittäis. ja kaikessa kun huomioidaan bruttotulot ni mitään ekstrabonuksia ei oo luvassa ellei molemmat oo opiskelijoita tai työttömiä.
ikävää mutta totta, töihin on palattava heti kun palkkaan sidottu aika on ohi... =/
Kyllä minä ainakin jään kotiin hoitamaan lastani vielä äitiyspäiväraha kauden jälkeen.
Mieheni tulot eivät ole kummoiset, brutto tulot noin 1600e kk. Mielestäni se on vain järjestely kysymys voiko jäädä kotiin ja haluaako tosiaankin jäädä. Ja mitä asuntolainaan ym tulee, niin lainaa on ja joka kk lyhennystä yli 600e. Mutta olemme katsoneet, että minulla on varaa jäädä kotiin. Saan toki korotuksen hoitorahaan, mutta en järin paljoa.
Olen päättänyt jääd oli varaa tai ei. Jostain menoista sitten luovutaan. Rahaa ei tule silloin paljon, mutta ei haittaa. On jotain paljon tärkeämpää, vauva/lapsi! Sitten kun on kotona, pystyy tekemään ruoat itse (isommat satsit kerralla) ja säästää siinä ja voi bongata tarjouksia jne. Ei tasan ole rahasta kiinni mun kotiin jääminen. Musta toi on tyhmä tekosyy! En ikimaailmassa veisi sitä kauan odottamaani lasta alle vuoden ikäisenä tarhaan!! Jäisin niin paljosta paitsi!! Ottaisin mieluummin vaikka hoitolapsia kotiini omani lisäksi, jolloin tienaisin siinä samalla.
Meillä mies tienaa 1600-1700 euroa bruttona, ihan ok siis. Kämppään menee lainanlyhennyksenä ja yhtiövaskikkeena n. 800 euroa kuussa ja autoon (jo maksettu) pari sataa kuussa. Ruokakauppaan menee kaikkineen siinä 400 kuussa. Ja ihan hyvin pärjätään, tosin hoitovapaalla en kyllä ole kun luultavasti puolisen vuotta.
Sepä se. Pitää ennen lapsen saamista laskea, että on varaa elättää lapsi ja pystyy tälle myös taloudellisesti turvatun elämän järjestämään. Mikäli ei ole varaa jäädä edes hoitovapaalle joksikin aikaa, tuskin on varaa muutenkaan rahoittaa lapsen elämää. Tarkoitan siis sitä, että voihan sitä säästää ennen lapsen alulle panoa sen verran rahaa, että voi sitten hyvillä mielin jäädä hoitovapaalle. Mikäli ei pysty yhtään säästämään etukäteen, niin tuskin on myöskään varaa jatkossa turvata lapselle taloudellisesti hyvää elämää.
Itse jään hoitovapaalle kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, koska haluan tarjota lapselle turvallisen hoidon ja yhden pysyvän hoitajan varhaislapsuuteen eli itseni. En tarkoita, että jokaisen pitäisi se kolme vuotta kotona olla, mutta lapsesta voi tulla niin paljon yllättäviäkin maksuja (esim. sairaalalaskuja), että talouden täytyy olla kohtalaisen hyvässä kunnossa. Itse voisin jäädä ihan miehen tulojen varassakin kotiin, mutta olen katsonut parhaaksi säästää etukäteen muutaman vuoden ja hyvin on onnistunut.
ja ennakolta suunniteltavaa. toisilla täällä on vaan ihan todellistakin elämää, eikä ole synnytty kultalusikka suussa vanupalloille.
joka kerta päätän etten anna itseni ärsyyntyä näistä kaikkitietävistä "totuuden" torvista, joilla selkeestikään ei ole mitään ymmärrystä siitä miten raadollista elämä oikeasti on.... taas epäonnistuin. vihastuin silti ja ehkä olen kateellinenkin, mutta viis siitä. tämä menee ohi ja taas nautin ja rakastan lapsiani yli kaiken kun väsyneenä työpäivän jälkeen tiskaamme astioita ja suukottelen heidät uneen seuraavaa hoitopäivää varten...
jos elämäsi todella on noin helppoa että senkun vaan säästelen ja teen lapsen ja jään kotiin, niin nauti ihmeessä siitä. olet varmaan yksi sadasta jota on siunattu tuollaisella tilaisuudella. ehkä sinun mielestäsi minunkin olisi pitänyt valita elinikäinen lapsettomuus koska "eihän minulla nyt voi mitenkään olla minkäänlaisia edellytyksiä rahoittaa lasteni elämää eikä turvata heille hyvää elämää"? jos minä olisin sitä jäänyt odottelemaan että keräilenpä tässä muutaman vuoden rahaa että voin lisääntyä niin enhän olisi voinut edes raskautta ajatella ennen kuin 45 vuotiaana! sitten olisit varmaan taas huudellut miten vanha kanttura, eikä yhtään ajattele että voin jopa heittää henkeni ja taas jää lapseni puille paljaille?
jos se sinulta onnistuu, hyvä niin. mutta älä tule arvostelemaan meitä muita joiden _oikeasti_ on pakko sinne töihin mennä. et voi tietää mikä on kenenkin tarina, enkä omaanikaan sen kummemmin jaksa selostella, suuttumus on jo sen verran suuri.
mut nauti sinä lintukodostasi, minä elän toiveissa että joskus vielä elämä opettaa sinuakin.
suustani*tekee aaltoja' ;))
Huvittavaa, miten joku ottaa herneet nenään toisen kotona olemisista. Tehköön kukin, miten parhaaksi näkee. Hyvänen aika!
Ne tulonsa ja menonsa osaa varmaan jokainen laskea/sovittaa ja niiden mukaan sitten elää.
"Tehköön kukin,miten parhaaksi näkee. Hyvänen aika!"Melkoisen kiihkoisasti "elämänsä suunnittelijakin"oman kantansa kertoi. Unohti vallan että kaikkea ei voi suunnitella....
silloin ku on hoitovapaalla, edes jonkunverran ilman että siitä tuesta vähennetää heti tai poistetaa kokonaan?
Kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin, vaikka kuinka haluaisi. Minun kohdallani oli ainakin, niin ettei yksinkertaisesti ollut varaa jäädä kotiin. Maksoin nimittäin jo äitiyslomalla kaikesta puolet ja tiukkaa teki jo silloin. Kyllähän se sydäntä kylmäsi, kun esikoiseni lähti tarhaan - oli uusi tarhareppu ja uudet lenkkarit - mua itketti ihan sikana, mutten voinut muutakaan. Sitten ajattelin, että on pakko olla vain positiivinen ja iloita siitä lapsesta aina tarhapäivän jälkeen. Ja viikonloput tulivat entistä tärkeämmäksi.
Nyt olen taas mammalomalla ja tiedän jo etukäteen, etten voi jäädä taaskaan kotiin. Jo itsessään meidän vuokra on yli 1000 euroa eikä mieheni voi mitenkään maksaa yksin kaikkea. Ja kaikesta ylimääräisestä olen luopunut jo nytkin, joten ei enää voi tinkiä oikein mistään. Varmaan tirautan taas pari kyyneltä ensi syksynä, mutta tiedän ettei lapsillani ole mitään hätää hoidossa. Ja kun raha-asiat eivät paina mieltä tai rasita parisuhdetta, niin koko perhe voi hyvin. Älä tunne huonoa omatuntoa asiasta, kyllä se elämä itsessään kantaa. Kukaan ei voi moittia toista tämän tilanteesta tai sanoa sinua huonoksi äidiksi, kun eihän tässä ole paremman äitiyden kanssa mitään tekemistä. Voimia!
Paha sitä on tyhjästä nyhjästä vaikka kuinka haluaisi. Meillä talolaina ja auto tekee pitkälti yli tonnin kuussa, ja vaikka mies tienaakin ihan hyvin niin meneehän sitä rahaa muuhunkin. Hoitovapaalla saatava rahasumma on ihan naurettava!!!!
jäädä hoitovapaalle, vaikka olisi rahallinen mahdollisuus. tykkään työstäni ja työkavereistani.Yksi lapsi ennestään, mennyt hoitoon 10kk ikäisenä, ihan iloiselta ja tasapainoiselta tuo tuossa vaikuttaa. Eikä tässä kotipiirissä/kaveripiirissä ole edes lapsia ja olen sitä mieltä että kyllä lapsi rarvitsee myös lapsikavereita.
minulle tämä tyyli sopii hyvin, että tasapuolisesti kotielämää ja aikuiskontakteja töissä, että näinkin voi olla.
mistään en ole jäänyt paitsi, kotona on oppinut
puhumaan ja kävelemään, ei kannata turhaa ottaa harteilleen mitään huonoa omaatuntoa asiasta,
nykypäivä on tätä!
Missäpäin on noin kallista? Onko isokin asunto? Tuntuu tosi huimalta summalta. Meillä ollut Pohjois-Savossa 62 neliön kaksiosta 450..
"Maksoin nimittäin jo äitiyslomalla kaikesta puolet ja tiukkaa teki jo silloin"
Miten teillä raha-asiat oikein menee...?? en ole koskaan ymmärtänyt näitä parisuhteita, joissa menot jaetaan puoliksi tai edes jaetaan. Ja vieläpä jos on lapsiakin jo hankittu!!! Mielestäni parisuhteessa se maksaa jolla on rahaa ja se jolla silloin sattuu rahaa olemaan, eikä kumpikaan voi olla toiselle velkaa tms.
Tuttava pariskuntanikin jakaa menonsa tasan puoliksi, vaikka nainen tienaa murto-osan miehen tuloista... ei voi kun ihmetellä!!!
Olen ollut kotona ensimmäisen lapsen synnyttyä ja aion olla niin kauan, että toinen lapsonen täyttää sen 3v. Ei ole ikävä töihin, niitä ehdin kyllä tehdä vielä kyllästymiseen saakka. Meilläkin on talo- ja autolaina ja mies tienaa bruttona n. 4000e/kk ja kaikki laskut menevät puoliksi. Säästin töissä ollessa, joten pystyn maksamaan oman osuuteni hoitovapaankin aikana, hoitoraha ei todellakaan ole hääppöinen.
...mutta tarkoitus on kuitenkin jäädä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen. Olen Kelan rahoilla jo äitiyslomalla, joten tulot eivät muutu mitenkään hoitovapaan alettua. Mies tienaa käteen n. 1200-1300 e/kk, lainoja on, mutta vuokra vain yhtiövastikkeen verran, kun miehen äidin omistamassa kaksiossa asutaan. Miehen on tarkoitus tulla pitämään hoitovapaasta loppuosa ja pidennetty isyysvapaa siihen päälle, jolloin saadaan hieman enemmän hoitotukea.
Ei se helppoa tule olemaan ja penniä saa varmaan venyttää otteeseen jos toiseenkin, mutta jos olisi alunperin ajatellut niin, että tekee lapsia, kun on varaa, ei niitä sitten olisi ikinä tullut tehtyäkään, koska biologinen kello on armoton! Minulle rahaa tärkeämpää on viettää se pieni hetki vauvan kanssa, kun se vielä on pieni. Nimittäin, aika myös on armoton ja ennen kuin huomaakaan, vauvasta on kasvanut lapsi, lapsesta teini ja teinistä aikuinen, jonka on aika löytää oma paikkansa maailmasta. Tiedän, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotiin, enkä missään nimessä arvostele kenenkään valintoja omalla ratkaisullani. Tämä vain on minun valintani ja sen mukaan on sitten elettävä. :)
Tsemppiä vaan kaikkille oman valintansa kanssa!
Rv 37 (36 5)
Mies tienaa vuodessa 32 000 eur ja sillä on pääasiassa elelty. Hää tekee kolmivuorotyötä ja siinä oli tiettyjen jaksojen jälkeen pitkät vapaat joten kk tuloa on vaikea laskea, palkka on vaihteleva.
Mun tuloni ovat olleet vuonna 2004 = n.5500eur ja vuonna 2005 = n.7000eur. Eli jo noista voi päätellä että mies on meidät pääasiassa elättänyt. Hän maksaa asunto ja autolainan kokonaan. Minä maksan sitten ruokaa ja pikkulaskuja. Periaatteessa meillä on omat rahat eikä kumpikaan koske toisin rahoihin ilman lupaa mutta silti maksetaan kaikki yhdessä.
Äippälomalla ja hoitovapaalla lapsilisineen mun tulot on n.550eur/kk. Ja näillä mun pitäs pärjätä ja mies on tyytyväinen että kela maksaa tuon verran. Meillä homma jatkuu samaan tahtiink un enne. Mies maksaa isot menot ja minä pienet.
tuet ei riitä edes asumiseeen ja olen lapsen kanssa yksin, mutta kyllä silti aion jäädä nauttimaan lapsen kanssa kotona olemisesta ainakin vuodeksi. Käytän säästöjäni lapsen kanssa kotona olemiseen.
Itse olen kovin pihalla näistä vielä, mutta sen mitä tiedän, niin sen perusteella tuskin jään kotiin. Jos jään, se on vain muutama kuukausi, maksimissaan puoli vuotta. Rahallisesti voitais ehkä just ja just pärjätäkin, mutta on siinä muitakin pointteja.
Itse olen mennyt hoitoon yhden vuoden iässä (silloin kunnilla ei ollut pakkoa järjestää tarhapaikkaa kuten nykyisin, joten jonotin tarhapaikkaa jonkun aikaa naapurin tädin hoivissa). En ole kovinkaan vahingoittunut siitä, että olin hoidossa sen sijaan, että oisin ollut kotona. Ja ajattelen itse samoin, lapsi kaipaa sosiaalista elämää ja ikäistään seuraa jo varhaisessa vaiheessa. Silloinkin kun äitini oli uudelleen äippälomalla minun ollessa nelivuotias, kävin päivisin päiväkerhossa, jotta pystyin viettämään aikaa ikäisteni seurassa.
odottelen ja sanoisin,että hyvin on tultu toimeen, vaikka olenkin hoitanut lapsiani koti äitinä jo yli kuusivuotta putkeen. Välillä mieheni on ollut opiskelija ja välillä työtön (niin kuin nytkin) siltikin kaikille on ruokaa ja lämmintä ylle löytynyt. Paljon pitää itse kuitenkin miettiä mitä hankitaan ja milloin. Kasvikset, perunat, marjat, omenat yms. kasvatan itse ja lihaa saa syksyntullen metsästä( Hirvi...).Pienimmät lapset ovat onnellisia, kun äiti on kotona hoitamassa. Koululainen mielissään kun ruoka odottaa kotiin tullessa valmiina...
En vaihtaisi tätä nykyistä järjestelyä mihinkään.
Niin ja työelämäänkin vielä ehtii, sitten kun lapset ovat kaikki koulutiellä.
tuo hirvenlihan hankkiminen metsästä vaatisi melkoisia taloudellisia ponnistuksia. Niitä kun ei sieltä juoksemalla,ilman lupia kiinni saa joka miehen oikeidella kenen tahansa metsästä.
nyt vuoden hoitovapaalla ja hyvin on pärjätty :). Mies ei todellakaan tienaa hyvin (varmaan n 1600e miinus verot...)ja asumme vuokralla (vuokra 650e). Kuntalisä mahdollistaa kotiin jäämisen, jos sitä ei olisi niin en tiedä olisinko kotiin jäänyt (Hesassa kuntalisä n 200e). Eihän tässä rahalla mälläillä mutta kohta jään uudestaan äitiyslomalle ja tulot nousevat huomattavasti, sitä odotellessa :)
mihin ihmeessä te nykyajan ihmiset tuhlaatte rahojanne?meillä tulot nettona yhteensä,tuon tonnin verran ja hyvin on pärjätty, kun järkevästi ostelee. Kodinhoitotuelle jään ainakin vuodeksi ja nytkin säästetään varalle tuosta tonnista mitä jää. Ukkoni opiskelee ja minä olen tällä hetkellä työtön. Vuokra 412e/60m2, joka on kyllä edullinen. Miten joku voi väittää ettei pärjää noilla tuloilla mitä ilmoitatte,paljosta kiinni mihin rahaa laittaa likoon ym. Lainat ym.ymmärrän.Esikoista odotellaan kohta saapuvaksi, ja kaikki pakolliset tavarat ollaan hankittu,osa uutena,osa käytettynä. Ihmetyttää vaan kun ukkonne tienaa tai itse tienaatte omasta mielestäni isoja summia,nii miten ei tuolla rahalla pärjää. Ruokaakin kuluu meillä se 100-150e,ja hyviä pöperöitä on syöty. Itsestä se on kiinni.
saa enemmän rahaa kuussa koska on opiskelija ja mies myös. Heidän ei tarvitse maksaa vuokrasta juuri mitään itse kun saavat tosi hyvin asumistukea. Me ei saada penniäkään asumistukea joten vuokra nielee suurimman osan rahoista. Meillä menee ruokaan ja laskuihin 350e kuussa.
meinaan ei sitten edes keskikokoisesta eteläisen suomen kaupungista löydy tuon hintaista asuntoa!! omassa kaupungissamme (n. 28 000 sukasta) alle 500 eurolla ei saa minkäänlaista murjua ja päälle tulee aina vedet 18 erkkiä/nokka ja sähköt. ja meitä kun on jo kolme ennestään ei kaksioon edes mahduta. halvimman kolmion paikallisesta slummialueesta saa 650 erkkiä, parempikuntoinen 760 erkkiä kuussa. ja nuo samat vedet ja sähköt neljältä hengeltä... ja mitään asumistukiahan ei tunneta koska _brutto_tulot kuulemma riittävän isot ja kämppäkin on liian vanha.
että siltä pohjalta se tonni ei ole kuule yhtään mitään varsinkin, kun pitäis maksaa vielä kahta opintolainaa ja autolainaa (jotta sinne töihin sen tonnin pääsee tienaan) bensiinistä, vakuutuksista ja autoveroista puhumattakaan.
että kyllä ne rahat menee kuule ihan siihen et koittaa pitää lapsilla katon pään päällä ja perunaa pöydässä. kirpparilta sitä toivoo löytävänsä nytkin "uudet" talvihaalarit, ettei tarvis ku kengät ostaa....
eli näinhän se on että täältä Hesasta ei edes yksiötä saa 400e:lla saati kolmiota. Että meillä menee ainakin asumiseen suurin osa rahoista. Silti olen siis hoitovapaalla tällä hetkellä. Ja tuo on niin p*rseestä että asumistuokea ei saa kun bruttotulot ovat niin "isot".
asutaan oulussa ja keskustaan muutama kilsa,eikä tosiaankaan mikäänm slummialue,eri asia varmaan siellä sinun kotikaupungissasi. Jaa joo tuosta tonnin tienaamisesta, minun osuus tulee liitosta,johon olen maksanut,kun olin töissä!!mieheni taas saa hänelle kuuluvan työmarkkinatuen, opiskelusta!
Opintolainaa emme ole ottaneet,en edes minä opiskeluaikanani, koska sitä ei minulle myönnetty, nyt olisi harmittanut jos joutuisi sitä vielä pois maksamaan. Meillä menee vesimaksu erikseen, mutta se on jo vuokrassa. Sähkö tulee joka kolmas kk.ja on meilläkin kaksio ja kolmas asukas kohta tulossa.Hyvin mahdutaan. Paljonko on kk.tulonne jos saa kysyä?
Muuttakaa pois sieltä etelä-suomesta, halvempiin asuntoihin tänne pohjoiseen. Täällä ei taas töitä tahdo löytyä. Etelä-suomessa niitä paikkoja ja mahd.on paljon enemmän. Käytä bussia ym. yleisiä kulkuneuvoja,pyörää? Ei mene rahaa vakuutuksiin,bensoihin,autoon yleensä.
asut keskustasta vähän sivussa,niin linja-autot kulkee aivan liian harvoin. Kun tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä,ei töihin pääsisi ollenkaan jos linja-autolla pitäisi kulkea.
ihme jos tuon kokoisessa kaksiossa ei kolme mahtuisi hyvin asumaan. Meidän oli pakko muuttaa isompaan ja kalliimpaan asuntoon kun asuimme miehen kanssa 23 neliön yksiössä jossa ei ollut parveketta eikä hissiä (ja asunto 4. kerroksessa). Meillä tuo yksiö maksoi jo 370e ja se oli tutuilta vuokrattu ja siksi noin halpa. Mutta saatiin siinä hyvin säästettyä että nyt voin olla hoitovapaalla eikä tarvitse nuukailla kuitenkaan paljon.