Anteeks vaan, että tunkeilen tänne isien palstalle, mut tää on ehkä paras paikka saada haluamaani tietoa. Eli meillä tilanne on se, että mies on suhteen alusta asti sanonu, että haluaa lapsia sit joskus muttei vielä. Itelläni vauvakuume on välillä ihan mahdoton. Tiiän, että monilla pareilla on sama tilanne ja haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia siitä, miten tästä tilanteesta on päästy eteenpäin. Eli kauanko teillä miehillä on menny, että olette tunteneet olevanne valmiita isäksi? Millaset asiat on vaikuttanu siihen, että olette alkanu haluamaan lapsia? Toimiiko teilläkin homma samalla tavalla kun naisilla, että yhtäkkiä vaan tuntuu siltä, että haluaa oman lapsen vai onko pikemminkin kyse järkisyistä, kun päätätte alkaa siittämään lapsia? Ollaan noin kolmekymppisiä ja työ- ja asuntoasiat on kunnossa eli sikäli ei olis mitään esteitä. Mies vaan ei vielä ole valmis. Ei kyllä olla oltu vielä yhdessä kun reilut kolme vuotta, mut tässä iässä se tuntuu jo ihan tarpeeks pitkältä ajalta.
Isät kertokaa
Äidiksi tahtova
121604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei.
Tiedäthän, että kaikki lääkärit sanovat, että naiselle ensisynnytyksen riskiraja on kolmekymmentä vuotta. Jos sälli haluaa odottaa vielä vaikka vähän aikaa, hän epäilemättä etsii jotain hedelmällisempää...
Älä helvetissä odottele enempää. Mikäli mies haluaa perheen, olet otollisessa iässä. Muuten anna miehen mennä, hän ei halua jälkikasvua.
Joo, ihan selkeästi kattoo sut pian vanhaks, tai voi pelätä isyyttä yleensäkin. Jos mies vetkuttelee jätä kyseinen hyypiö. Herää pahvi!
Ei toinen henkilö voi toisen puolesta vastata. Kun on nuorena hillunut ravintoloissa ja pitänyt hyvänä kauniita naisia niin jossain vaiheessa tulee kiintiö täyteen. Siitä ei saa enää kiksejä, sitä ikään kuin haluaa jotain muuta. Valmis isäksi tuskin on mutta valmistautunut ja varautunut uuteen elämäntilanteeseen, ikään kuin lapsi on tervetullut jos se tulee ja tulee jos on tullakseen.
Älä kuitenkaan saata itsesi raskaaksi kertomatta miehellesi vasta kun olet raskaana. Toki voit aloittaa vaikka sillä että ilmoitat että olet lopettanut pillereiden syönti ja että ehkäisy ei ole enää pelkästään sinun vastuulla.
Jos miehesi ei halua sinun kanssasi lapsia voisit kysyä että kenen kanssa hän niitä haluaa ja sanoa että jos niitä sinun kanssa haluaa niin aika on nyt.
Ite voin sanoa, että kun rakastuin tyttöystävääni, seurustelimme ja muutimme yhteen, niin minulle luonnollinen jatkumo on perhe. Semmonen tunne että tämän henkilön kanssa haluan jakaa elämäni ja perustaa perheen. Tärppäsikin sitten heti ja tammikuun alkupuolella on laskettu aika.
Kyllä se välillä kauhistuttaa mitä tuleman pitää, mutta asennetta ainakin löytyy. Ei kaikki ole välttämättä koskaan valmiita isäksi/äidiksi.
Kannattaa varmaankin jutustella sun miehesi kanssa mitä hän haluaa, ettet sitten 50-vuotiaana löydä itseäsi katkerana kun jäi perhe perustamatta.
olisi epävarma koko suhteesta? Tai ehkä sitten itsestään. Kyllä sitä tietää kenen kanssa lapsia haluaa kovasti ja kenen ei oikein. Onkohan hänellä salainen ongelma vai toivoisiko löytävänsä kiinnostavamman/nätimmän/terveemmän/tiesmitä äidin lapsilleen? Vai eikö häntä lapset kiinnosta lainkaan (oudohko mies, mutta ei sellaista miestä pidä pakottaa). Sulla ei ole monia vuosia tuhlattavaksi tuossa suhteessa jos lapsia haluat. Uuden, kunnollisen kumppanin löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Siinä voi mennä aikaakin ennenkun uusi mieluisa löytyy. Mutta niinkin on että kun sen pään ottaa niin tottuu.
tahtovani lapsia vaimoni kanssa ajassa joka oli jotain 2 ja 10 minuutin välillä ensihavainnosta jataisipa olla vastavuoroista.
"Onkohan hänellä salainen ongelma vai toivoisiko löytävänsä kiinnostavamman/nätimmän/terveemmän/tiesmitä äidin lapsilleen? Vai eikö häntä lapset kiinnosta lainkaan (oudohko mies, mutta ei sellaista miestä pidä pakottaa"
Olet säälittävä. Lapsettomuudessa ei ole mitään outoa. Jokainen joko haluaa tai ei halua isäksi.
Tervetuloa nykyaikaan sieltä kivikaudelta.
olisihan tuo kovin kiinnostavaa tietää sekä kivikauden että nykyajan näkökulmasta. Jos lapsia ei halua ei missään nimessä pidä pakottaa, mutta outoa se silti hieman on. annahan tulla oma selityksesi.
Naisilla on joskus sellainen vietti perustaa perhe. Melko paljon käy niin, ettei naiset kysy miehelä haluavatko he perhettä, silloin kuin nainen haluaa.
Minä ainakin itse olen sellainen, että haluan punnita asiat tarkasti ja ajatella myös tulevaisuutta, että millainen se sitten on lapsen kanssa. Miehillä on monesti se, että he todella harkitsevat lapsia senkin takia tarkasti, että kun tulee yävalvomiset ja jotenkin miehet ajattelevat, että elämä loppuu sitten siihen sitä ei pääse mihinkään menemään.
Minulle tuli vain mieleen yksi kysymys Onko miehesi minkä ikäinen? No,naiselta ei saa kysyä ikää, mutta vastaa jos haluat? Ajattelin vain, että mitenkä teillä olisi aikaa tehdä lapsi....
ylikansoitettu joten onko varmasti viisasta hankkia lapsia. On paljon lapsia ilman isää ja äitiä joten kannattaisi harkita myös adoptio lapsia...
Jotenkin arvasin, etten täältä saa kaipaamaaani tukea ja rohkaisua. Miehen jättäminen ei kuitenkaan ole mikään vaihtoehto, sillä mielummin vietän elämäni hänen kanssaan kahden, kuin lähden etsimään uutta isäehdokasta mahdollisille lapsilleni. Haluan lapsia nimen omaan hänen kanssaan tai sitten en ollenkaan. Eri asia sitten jos suhteemme jostain syystä joskus päättyykin, niin saattaa kyllä harmittaa, ettei tullut aikanaan rakastuttua johonkin toiseen, mutta näitä asioita en kyllä voi järkisyillä ratkaista, vaan valintani perustuu ilman muuta tunteisiin. Itse olen niin miellyttämishaluinen, että jos mies haluaisi lasta ja itse en, niin varmasti olisin valmis yrittämään hänen takiaan, mutta en kyllä missään tapauksessa halua, että mies suostuu vain minun takiani, vaan toivon, että hän alkaisi itse haluta isäksi. Jos ei, niin ei voi mitään, eletään sitten lapsettomina. Voihan se olla, ettei saataisi lasta, vaikka yritettäisiinkin. Kyllä mieskin sen ymmärtää, ettei aikaa ole loputtomasti. Suhteessamme minä hoidan työni ohella kaikki kotityöt ja hän käy töissä ja harrastuksissa. Baareissa ei juurikaan käydä. Itselleni on selvää, että vastaisin pääasiassa lapsen hoidosta ja mies lähinnä leikkisi lapsen kanssa, muttei niinkään hoitaisi. En usko, että elämä pääpiirteissään hirveästi muuttuisi, vaikka toisaalta tietysti muuttuisi kokonaan.. En vaan ymmärrä, mitä mies empii, kun kuitenkin sanoo haluavansa lapsen joskus. Pitää taas koittaa puhua sen kanssa, en vaan tahtos painostaa.
Kyllä se vaan taitaa olla niin, että kaikki miehet on erillaisia näissä hommissa. En kuitenkaan usko että miehille tulee vauvvakuumetta samalla tavalla kuin naisille. Pikemminkin se on sellaisa itsensä jatkamisen viettiä, että pitää olla perillinen jolle voi jättää omaisuutensa, eikä suku katkea.
Mutta oma kokemus sopivasta ajan kohdasta taitaa olla aina silloin kun on kiihottunut ja valmiina hommiin :)
Niikuin meillä sovittiin ensin e-pillereiden syönnin lopettamisesta, siinä kun voi mennä vielä vuosi ennen kun vaikutus on kokonaan poissa...tai jotaki, ettei vielä mitään ratkaisevaa. Ja sovittiin, että käytetään kondoomia niin pitkään, että minullakin on valmiimpi olo isäksi. No se valmiimpi olo tuli jo seuraavalla kerralla, kun piti alkaa kaivamaan sitä kondoomia yöpöydän laatikosta.
Mutta kuitenkin vaikeeta taitaa olla. Keskustelu voi auttaa. Jos ukkoos ei kiinnosta keskustella. Sitte varmaan kannataa pistää jotakin seksikästä päälle ja kysyy, että aletaanko tekemään vauvvoja. Ja toistaa se aina välillä :)