Tänne sitten ajattelin kirjottaa..
Tässä laskeskelin, että ainakin viimeisen n.5-6 kk:n ajan olen ollut todella allapäin. Mieliala hyppii laidasta laitaan päivän aikana monta kertaa, "rähisen" turhista asioista ja saatan helposti olla koko päivän puhumattakin kihlatulleni ja ihan ilman syytä!! Raha- ja opiskelu asioista saanut stressata..koko vuoden. Välillä itkettää vähemmän ja välillä enemmän, monesti en vain pysty itkemään.
Vähän aikaa sitten aloin miettiin, että onko tämä nyt masennusta. Joskus on niitä päiviä ettei huvittais muutakun mennä takas sänkyyn ja välillä taas odottaa, että pääsis jossain käymään..ei jaksais olla sisällä! Päivät tuntuu vierivän ohi ja yhtäkkiä huomaakin et eletään jo seuraavaa kuuta. Väsyn helposti..tai no ilman että edes tekisin mitään väsyn. Ja nyt tällä vkolla olen huomannut etten millään meinaa saada unta.
Päivystävältä 2 vkon sairasloma ja samantien lääkettä, sepramia. Maanantaina hoitajalle BDI testiin ja myöhemmin lääkärille. Ajattelen vain koko ajan, että alotinko nyt turhaan nuo lääkkeet, jos mulla ei olekkaan mikään..??! Haluaisin vain perua tuon testin kun tuntuu että vaivaisin vain. Itse asiassa tein kyllä netissä jo yhden testin, tukiasema.net sivulla. Tulos sanoi mun olevan vakavasti masentunut. Mutta..en usko siihen..
Huoh, tulipas selitettyä. Suuri kiitos jos joku jaksaisi jotain vastata. Itsellä pää niin sekaisin, että tuntuu ettei ajatus kulje...
Tässä laskeskelin, että ainakin viimeisen n.5-6 kk:n ajan olen ollut todella allapäin. Mieliala hyppii laidasta laitaan päivän aikana monta kertaa, "rähisen" turhista asioista ja saatan helposti olla koko päivän puhumattakin kihlatulleni ja ihan ilman syytä!! Raha- ja opiskelu asioista saanut stressata..koko vuoden. Välillä itkettää vähemmän ja välillä enemmän, monesti en vain pysty itkemään.
Vähän aikaa sitten aloin miettiin, että onko tämä nyt masennusta. Joskus on niitä päiviä ettei huvittais muutakun mennä takas sänkyyn ja välillä taas odottaa, että pääsis jossain käymään..ei jaksais olla sisällä! Päivät tuntuu vierivän ohi ja yhtäkkiä huomaakin et eletään jo seuraavaa kuuta. Väsyn helposti..tai no ilman että edes tekisin mitään väsyn. Ja nyt tällä vkolla olen huomannut etten millään meinaa saada unta.
Päivystävältä 2 vkon sairasloma ja samantien lääkettä, sepramia. Maanantaina hoitajalle BDI testiin ja myöhemmin lääkärille. Ajattelen vain koko ajan, että alotinko nyt turhaan nuo lääkkeet, jos mulla ei olekkaan mikään..??! Haluaisin vain perua tuon testin kun tuntuu että vaivaisin vain. Itse asiassa tein kyllä netissä jo yhden testin, tukiasema.net sivulla. Tulos sanoi mun olevan vakavasti masentunut. Mutta..en usko siihen..
Huoh, tulipas selitettyä. Suuri kiitos jos joku jaksaisi jotain vastata. Itsellä pää niin sekaisin, että tuntuu ettei ajatus kulje...
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla on ihan sama juttu, en jaksa mitään ja olen todella väsynyt kokoajan. olis kiva jutella sun kanssa enemmänkin :) ..joten pistäppä viestiä.
Ootsä jutellu lääkärin kanssa asiasta? Entäs ootko kauan tuntenut olos väsyneeks? Mulla tosiaan huomenna BDI-testi.. Pelottaa ihan hirveesti. Tämä päivä mennyt suurimmaks osaks sängyssä pimeässä makkarissa =/
ollut lääkärin luona, ja mulla on nyt lääkkeet, muutaman viikon olen syönyt, välillä on hyvä olo ja sit taas mennään lujaa alas, eikä jaksakkaan taas mitään, aamulla ei huvita nousta ylös, ettei tarvis miettiä asioita. nyt olen sairaslomalla töistä. mulla oli tosi vaikeaa myöntää itselleni etten jaksa enään ja sit vaan sinnittelin töissä, kunnes oli pakko mennä lääkäriin, ku yöt meni melkein valvoessa ja sit päivällä töissä ei olis millään jaksanut. kiva kun täälä on muitakin joilla on sama tilanne ja tietää ettei ole yksin ongelmien kanssa.
..taas viestiä, miten se testi meni sinulla? mulla on itsellä taas viikolla lääkärin luona tapaaminen, että miten olen jaksellut. nyt taas semmonen olo, ettei edes kaupoille kehtaa lähteä, kun on niin räjähtänyt olo :)..parempi vaan olla tämä päivä visusti sisätiloissa, jos vaikka huomenna olisi jo parempi olo..
Testissä siis kävin. Hoitaja sanoi, että vastata siihen miltä sillä hetkellä tuntui. No eilen oli sillä hetkellä melko hyvä olo, että tuli suht hyviä vastauksia. Tai en mä nyt tiedä oliko ne nyt NIIN hyviä.
Vasta kolmen vkon päästä sit lääkärille kuuleen tuloksia jne. Ärsyttää ihan hirveesti, että vasta sitten pääsen. On sellainen olo, että haluais nyt heti jutella..
Itse kyllä niin räjähtäneen näkönen etten mäkään ole tänään viitsinyt itseäni ulkona näytellä :)
Jos nyt loppupäivän yrittäisi pysyä poissa tuolta sängyn pohjalta.
tiedän tunteen, ku haluaisi päästä heti jutteleen, mutta kun aina saa vaan odottaa, no hyvä että yrität olla pois sieltä sängyn pohjalta, ei ois muakaan aamulla huvittanut nousta, mutta otin itseeni niskasta kiinni ja lähin kaupoille.
oletkos sä muuten töissä? ..onks sulla usein ollut sillain että välillä on hyvä olla ja vois tehä mitä vaan ja sit seuraavana päivänä, ei pysty mihkään? kiva kun jaksat kirjoitella mun kanssa :)
En ole töissä. Työharjoitteluun olisi pitänyt mennä mutten pystynyt =/ Ahdistaa koko ajatus siitä, että ens vkolla pitäis joku työharjoittelu hakea..ei vaan pysty =(
Joo kyl mä oon kans huomannu jo pidemmän aikaa ton, et välillä pystyis mitä vaan ja taas toisena hetkenä ei jaksa/pysty tehdä mitään =( Mulla nyt oikeestaan jo ties monesko pvä putkeen ku oon melko maassa ja sängyn pohjalla.. Tulee niin syyllinen olo kun tuntuu että kaikki kotiaskareet jää kihlatun kontolle. Välillä pakko pakottaa itsensä jotain tekeen..
On kyl mukava kirjoitella jonkun kanssa joka ymmärtää :)
Mä oon kyl niin huono ottamaan itseäni "niskasta kiinni", mut hienoa, että sä lähdit ulos :)
..tänään oli sit taas lääkärissä käynti, ja sairasloma jatkuu, nyt kun vaan pystyis olla ajattelematta mitä ne töissä ajattelee, kun oon niin kauan poissa, nyt pitäis kuulemma vaan tehdä kaikkea kivaa oman voinnin mukaan, olis vaan kiva tietää että milloinkohan olis taas se oma iloinen, pirteä tyttönen, mikä en todellakaan ole nyt hetkeen ollut, on tullut vaan kiukuttua kaikille, vaikka en sitä tarkoita, mut kun se ahdistus tulee väkisinki purettua muihin ja siitä tulee taas lisää pahaa oloa itselle. pitää nyt vaan toivoa ja uskoa että se päivä tulis pian kun ollaan taas omia itsejämmä(..heh olipas vaikeasti sanottu :)
tuntuu vaan, että ei viitsi edes yrittää puhua semmoisille ihmisille, joilla ei tätä oloa ole koskaan ollut, mut kiitos sinulle kun jaksat jutella mun kanssa, on kiva tietää, että on joku ees, joka tietää mitä tää olotila on. kirjoitteleppa taas kun jakselet :) ..tais tulla hieman sekavaa tekstiä, mutta niin on kyllä mielikin nyt ihan sekasin :\
Ei kannata miettiä mitä muut ajattelee, vaikka tiedän kyllä ettei se ole kovin helppoa. Itse oon kans pohtinut tuota samaa asiaa, että milloinkohan sitä on taas oma itsensä. Tästä tytöstä on kyllä kanssa iloisuus ja pirteys kaukana =( Itse asiassa hieman häpesin aluksi kun jouduin noita lääkkeitä alkaa syömään ja huomaan, että välillä yritän peitelläkin tätä mun jaksamuuttani ja pahaa oloa kihlatultani.. Mutta on vain niin vaikeaa selittää tätä pahaa oloa ja ahdistusta kun ei hän tiedä tästä oikein mitään! Ja sitten niinkuin sinäkin sanoit sitä pahaa oloa tulee juuri purettua muihin ihmisiin, joka vain pahentaa omaa oloa =(
Kun vain pystyisi olla murehtimatta turhaan asioista ja mullakin on tapana murehtia asioista, jotka ei välttämättä ole edes niin ajankohtaisia..
Tuli niin ylpeä olo itsestäni kun sain tänään tiskattua ja pyykit pestyä ja sängyn pedattua.. Vaikka noikin on tollasia joka päiväsiä askareita, mutta viime aikoina nekin on tuntunut ihan ylivoimasilta!
On se kyllä aivan eri asia jutella, tai tässä tapauksessa kirjoitella :), ihmisen kanssa joka tietää täsmälleen miltä itsestä tuntuu. Ei tarvitse selitellä hirveesti ja kyllä mua ainakin helpottaa tämäkin kun saa omii tunteita ja tekemisiä kertoo jollekkin, kiitos :) Kun sinne lääkäriinkin on vielä niin pitkä aika =/
minulla on kanssa se tapa, että mietin asioita ja murehdin niitä etukäteen, vaikka ei välttämättä tarvisikaan ja sitten tulee jossiteltua ja mietittyä asioiden huonoja puolia, vaikka niitä hyviäkin varmastikkin on. joo, mä päätin tänään kun kelasin asioita, että en enään ajattele mitä muut sanoo tai ajattelee, omaa elämäähän tässä eletään, eikä sitä voi elää niinkuin muut sanoo.
mää kanssa häpesin ja tuli semmonen olo, kun aloin syömään noita lääkkeitä, että jos mulla ei oikeesti oliskaan syytä niitä syödä ja sitten kun jotkut ihmiset ei osaa suhtautua "normaalisti" ihmisiin jotka nyt joutuu näitä lääkkeitä syömään, siksihän niitä otetaan että parannuttaisiin,(en kyllä itse ole monellakkaan kertonut, että syön näitä lääkkeitä) oli vaan tosi vaikeeta myöntää itselleen ettei enää jaksa ja on ahdistunut,eikä oo normaali olo, pelotti oikein, kun mulla ei oo ennen ollut mitään tälläistä, mutta onneks mut patisteltiin lääkäriin ja olen kiitollinen siitä, että nyt tiedän että saan apua ja tahdon äkkiä parantua.
hyvä että jaksoit jo tänään vähän touhuilla, mulla on kanssa jäänyt välillä kaikki kotihommat tehtyä, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa, eikä huvita, nyt oon onneks jo vähän jaksanut jotain tehdä, mutta ainakun sattuu olemaan se hyvä päivä, niin jo ehtii ahdistua, kun miettii että onko taas seuraava päivä huononpi vai ei.
mua tää on helpottanut kanssa, että saan sun kanssa kirjoitella ja kertoa omasta olosta, että kiitos vaan itsellesi, että jaksat kirjoitella mun kanssa :)mulle voit kirjoitella ainakun haluat, vastaan kyllä aivan varmasti takaisin :)
Hei.
Minulla todettiin masennus, vakava sellainen.
Koin kuten sinä. Ensin olin varma, että jossakin on virhe. Eihän minulla.
Kun juttelin läheisteni kanssa, huomasin, että olin oikeasti masentunut. Minulla oli samanlaista väsymystä. Mikään elämässä ei kiinnostanut, ei edes käsityöt, jotka olivat elämäni rikkaus. Lukemisestakaan ei tullut mitään.
Juttele sinäkin kihlattusi ja muidenkin ystäviesi kanssa ja pyydä rehellisiä vastauksia/mielipiteitä. Yritä olla rähisemättä heille. Tässä vaiheessa hekin yrittävät auttaa sinua löytämään oman ihanan minäsi. Kuten minunkin mieheni ja ystäväni. Luota myös ammattilaisiin, lääkäriin ja mt hoitajiin. Heiltä saat hyvät eväät (lääkkeiden lisäksi) itsesi hoitamiseen.
Toivottavasti ensi kesänä meillä molemmilla on kiva ja aurinkoisen kesä, vaikka vettä sataisi kaatamalla.