Josko tästä syntyisi positiivisuuteen johtava rakenne?
Viikatemies taas heilui naapurustossa. Siinä sinänsä ei ole tippaakaan ihmeellistä, kun jokainen vuorollaan pistää kupit nurin ja heittää lusikat nurkkaan.
Riipaisi, kun kyse oli nelikymppisestä naisihmisestä, jota koskaan ei nähty lähipubissa kunnon humalassa. Välitön ja iloinen ihminen. Oma tyttärensä oli juuri pyöräyttänyt jälkikasvua, mutta uusi isoäiti poistui lopullisesti.
Hänen harrasteensa oli kotikaapilla tissuttelu. Pysyi hyväkuntoisen näköisenä, mutta nopeasti elimistö teki tenän, turposi, ja sairaalahoitokaan ei auttanut.
Saattaa kuulostaa brutaalilta, mutta hän on seitsemään vuoteen 21. nimi kirjalliseen kuolonlistaani, jossa on tuttavapiirissä tapahtuneet alkoholin välittömästi ja välillisesti aiheuttamat kuolemat. Suurin osa alta viisikymppisiä. Omaa nimeäni en koskaan pääse siihen listaan kirjoittamaan, oli syy mikä hyvänsä.
Listaan vilkaisukin palauttaa kummasti maan pinnalle.
Eilen naapurin isäntä kävi shöshöttämässä turhautuneisuuttaan, kun toissapäivänä oli kadottanut hampaansa.
Pari kuukautta kuivatteli kitalakeaan, ja lupaili ympäriinsä, että seuraavan kerran ottaa huikkaa vuodenvaihteessa. Olisi pitänyt suunsa kiinni.
Viron tuomisten "kaupassa" oli ottanut näkäräisiä, ja sai tietenkin tulet ryysyihinsä. Vaimo ei ollut kovin mielissään, kun poliisit olivat tuoneet korttelin päästä isännän kotiin hyvin liikuttuneessa tilassa ja hampaattomana.
Tässä osiossa on jo positiivista se, että herra oli tänään löytänyt purukalustonsa, kun oli koiraansa ulkoiluttanut riittävän monta kertaa hämärästi muistamiaan kulkureittejä.
Itsellä on kunto taas kohdallaan, kun on jo kolmas kuiva ja urheilullinen kuukausi käynnissä.
Ikäni olen fyysistä rasitusta inhonnut, mutta nyt on ilmiselvästi liikuntariippuvuus tullut. Jos päivän jätän liikkumatta, olo muuttuu tukkoiseksi, ja minulle ominaiset synkkyys, kyynisyys ja pessimismi puskevat päälle.
Ne vaivat korjaantuvat heti liikunnalla.
Tässä ollaan taas aallonharjalla, ja vaakana saatan keinahtaa taas toiseen suuntaan, kun koskaan en sano ei koskaan, sillä ennemmin helvetti jäätyy ja siasta tehdään poliisikoira, kuin minusta raivokas raitis. Piste.
Terveisiä bubalukselle.
Viikatemies taas heilui naapurustossa. Siinä sinänsä ei ole tippaakaan ihmeellistä, kun jokainen vuorollaan pistää kupit nurin ja heittää lusikat nurkkaan.
Riipaisi, kun kyse oli nelikymppisestä naisihmisestä, jota koskaan ei nähty lähipubissa kunnon humalassa. Välitön ja iloinen ihminen. Oma tyttärensä oli juuri pyöräyttänyt jälkikasvua, mutta uusi isoäiti poistui lopullisesti.
Hänen harrasteensa oli kotikaapilla tissuttelu. Pysyi hyväkuntoisen näköisenä, mutta nopeasti elimistö teki tenän, turposi, ja sairaalahoitokaan ei auttanut.
Saattaa kuulostaa brutaalilta, mutta hän on seitsemään vuoteen 21. nimi kirjalliseen kuolonlistaani, jossa on tuttavapiirissä tapahtuneet alkoholin välittömästi ja välillisesti aiheuttamat kuolemat. Suurin osa alta viisikymppisiä. Omaa nimeäni en koskaan pääse siihen listaan kirjoittamaan, oli syy mikä hyvänsä.
Listaan vilkaisukin palauttaa kummasti maan pinnalle.
Eilen naapurin isäntä kävi shöshöttämässä turhautuneisuuttaan, kun toissapäivänä oli kadottanut hampaansa.
Pari kuukautta kuivatteli kitalakeaan, ja lupaili ympäriinsä, että seuraavan kerran ottaa huikkaa vuodenvaihteessa. Olisi pitänyt suunsa kiinni.
Viron tuomisten "kaupassa" oli ottanut näkäräisiä, ja sai tietenkin tulet ryysyihinsä. Vaimo ei ollut kovin mielissään, kun poliisit olivat tuoneet korttelin päästä isännän kotiin hyvin liikuttuneessa tilassa ja hampaattomana.
Tässä osiossa on jo positiivista se, että herra oli tänään löytänyt purukalustonsa, kun oli koiraansa ulkoiluttanut riittävän monta kertaa hämärästi muistamiaan kulkureittejä.
Itsellä on kunto taas kohdallaan, kun on jo kolmas kuiva ja urheilullinen kuukausi käynnissä.
Ikäni olen fyysistä rasitusta inhonnut, mutta nyt on ilmiselvästi liikuntariippuvuus tullut. Jos päivän jätän liikkumatta, olo muuttuu tukkoiseksi, ja minulle ominaiset synkkyys, kyynisyys ja pessimismi puskevat päälle.
Ne vaivat korjaantuvat heti liikunnalla.
Tässä ollaan taas aallonharjalla, ja vaakana saatan keinahtaa taas toiseen suuntaan, kun koskaan en sano ei koskaan, sillä ennemmin helvetti jäätyy ja siasta tehdään poliisikoira, kuin minusta raivokas raitis. Piste.
Terveisiä bubalukselle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tsemppiä jatkoon Oi kunnioitettu nimimerkkien Kuningas!
Kun katselee itseään peruutuspeilistä (tällä kertaa itse katselen), ei voi muuta kuin ihmetellä sitä sekoboltsiaikakautta mitä on elänyt. Sitä määrää fyrkkaa minkä on tuhlannut. Sitä määrää terveyttä minkä on tuhonnut, ajanhukasta puhumattakaan. Yksi vuosi tekee ihmeitä aikaan, kun ei dokaa. Ei vingu enää maksa eikä vingu Visa. Talous kohenee, kalliit kolesterolilääkkeet jää vek. Rasvaset safkat vaihtuvat kuitupitoisemmiksi. Uni maittaa ja kundi on pelkkää potenssia.
Näillä tuntemuksilla ei tarvitse hokea: ''tänään en juo!'' Kunpa voisikin sanoa: ''eilenkään en juonut!'' Vaatii oman historiikin taakseen, jotta voi sanoa: ''huomenna en ota!'' enkä muuten ota ylihuomennakaan.
Onnittelen vilpittömästi Sinua tämän kertaisesta saavutuksesta. Kelaa seuraavan kerran kahdesti ennen kuin annat oman historiasi pölyttyä muistikuvistasi.
Sulla menee nyt hyvin, mutta älä anna sen haitata!
''Hakuna matata!''
yst.terv. ''Vaaka, joka on löytänyt tasapainonsa.''
Hanki Sinäkin oma poliisikoira oven eteen ja sikailut jää sikseen. ;))
http://topgermanshepherd.com/Image/citohead.jpg
Läheisellä urheilukentällä käy vanhempi kiinalaismies joskus aamujumppaamassa tai-chi:a. Huikaisevaa, suorastaan veret seisauttavaa katsottavaa...
http://www.youtube.com/watch?v=U3l81v5HRZE
Oma kokemukseni perusteella myös tai-chi:n kotimainen versio keppijumppa on oivaa fyysisen rääkin vastapainoa.
t. logiikka
viinahimon karkotukseen, rentoutukseen, ja kunnon ylläpitoon. Videonkin kilpasuoritus on turhan repivä ja rasittava. Tärkeintä on hitaus, hiljaisuus ja harmonia.