Millä perusteilla olette saaneet sektion?Miten siihen on suhtauduttu?Kuinka helposti sen on saanut?Itse ajattelin pyytää sektiota sillä perusteeella,että teetän sterilisaation samalla,katkaisemalla putket.Ei siis mitään klipsejä.Sektion yhteydessä se käy kaikista mutkattommimmin.Näin olen asian ajatellut...ja tietenkin voin olla hyvinkin väärässä.Mutta asiaan.Eli kokemukset sektion saamisesta ja niihin johtavista syistä ja sitten hypätäänkin siihen,kun sektio on tehty.Kauanko jouduitte olemaan sairaalassa?Kuinka pian sai vauvan syliin ja rinnalle?Kuinka pian pääsi kävelemään?Oliko kuinka kipeä olo?Entä sitten toipumisaika...kuinka pian siitä toipuu?Pystyykö kotona tekemään yhtään mitään,vai pitääkö olla apulainen koko ajan?Kamalasti kysymyksiä,mutta kun kerrotte oman tarinanne,niin tulette vastanneeksi jokaiseen kysymykseen.Kiitoksia todella paljon jo etukäteen.
Sektiosta
tietoa
151255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sillä perusteella,että haluat putket poikki.Täytyy olla joku muu syy esim.oikea synnytyspelko.Sterilisaation,kun voi tehdä helpomminkin.En valitettavasti tiedä tosta sektiosta.Itsekkin vasta menossa.Olisi kyllä kiva kuulla.
... kiireellinen sektio 5/05. Tosin suunniteltu sektio olisi ollut viikkoa myöhemmin. Minä en pysty siihen sanomaan kuinka helposti sen saa, sillä minulle ei annettu vaihtoehtoja. Lapsi oli perätilassa ja raskaudessa muutakin ongelmaa. Tosiasiassa olisin halunnut synnyttää alateitse, mutta lääkärit olivat sitä mieltä, että alatiesynnytys ei ole tarpeeksi turvallista.
Mutta sitteen varsinainen sektio. Vaikka oli kiireellinen, niin tehtiin selkäydinpuudutuksessa. Se oli mukavaa, koska silloin kuuli lapsen ensiparkaisun. (Kiireellisissä sektioissa voidaan myös nukuttaa.)
Miinusta oli ihan hirveä horkka joka tuli ilmeisesti puudutusaineesta. Lämpöpeitto ei auttanut vähääkään. Tärisin aivan kokoajan, jo leikkausaikana ja sitten vielä heräämössä.
Vauvan sain nähdä kahteenkin otteeseen leikkaussalissa, mutta hänet vietiin teholle, joten rinnalleni en saanut.
Heräämössä alkoi ihan kiitettävä oksentelu, joka jatkui vajaan vuorokauden. Oksentelu johtui kipulääkkeestä. Vajaan vuorokauden kuluttua, kun pääsin vauvaa katsomaan teholle, minut vei hoitaja pyörätuolilla, sillä en olisi pysynyt pystyssä. Voin vain koskea kädelläni keskoskaapissa makaavaa lastani. Hetki oli ikimuistoinen, mutta koko ajan minua huimasi ja oksetti, joten ei paras mahdollinen tilanne.
Nämät olivat negatiivisia puolia leikkauksesta, jonka todennäköisesti joudun kokemaan ennen joulua uudelleen.
Positiivista taas oli nopea toipuminen. Toisena päivänä leikkauksesta kävelin itse teholle lastani katsomaan. Reippaasti menin toiseen kerrokseen portaita pitkin, eikä minulla oikeastaan ollut mitään vaivaa leikkaushaavasta. (Minulla todella korkea kipukynnys.) Tosin huonekaverini oli myös leikattu ja hän vielä lähtöpäivänään valitti kipuja ja halusi kipulääkettä. Minä en lääkettä halunnut, koska niistä tuli vain huono olo.
Sairaalasta pääsin kotiin neljäntenä päivänä leikkauksesta. Olin ensisynnyttäjä.
Siinäpä jotain vastausta. Eli taitaapa olla niin että kaikki kokee kuitenkin tuon leikkauksen eritavalla.
Itse en sitä olisi halunnut, koska leikkauksessa on aina enemmän riskejä kun alatiesynnytyksessä, ellei sitten ole jokin rakenteellinen poikkeavuus kohdussa tms. Silloin on turvallisempaa synnyttää sektiolla.
sektiota. Molemmat suunniteltuja ja tehtiin lasten isojen kokojen takia ja koska minulla ei ole mitkään parhaat paikat synnyttää. Olisin halunnut synnyttää, mutta lääkäri sanoi että leikkaus olisi hyvä vaihtoehto, joten uskoin viisaampaa ja onneksi niin koska toinen lapsista 5kiloa ja toinen 4kiloa.
Minulla itse leikkaus meni hyvin, mutta kipu leikkauksen jälkeen oli mieletön, mitkään lääkkeet eivät auttaneet. enkä tosiaan päässyt seuraavana päivänä vielä sängystä ylös, toisena päivänä nousin ylös ja meinasin pyörtyä, hoitajan piti taluttaa mut vessaan. >Kipu oli jotain ihan järkyttävää, en pystyny sängyssä kylkeä kääntää ja nouseminen oli yhtä tuskaa. Lääkkeitä sain paljon, eikä vieneet täysin kipua.
Viikon ajan kärsin kovista kivuista, en pystynyt esim.pitämään kuin löysiä äitiyshousuja sektio haavan päällä. Mulle viilto tehtiin pystyyn, vaikka suunniteltu sektio.
MUlla kipukynnys ei oo mitenkään matala, syön todella harvoin särkylääkkeitä, en juuri muullon kun sektion jälkeen.
Itselle tehtiin suunniteltu sektio 23.2.2006 Tyksissä. Sektion saaminen ei ollut helppo, ei vaikka edellinen synnytys oli päättynyt pojan kuolemaan. Aamulla 7.00 sairaalaan, verenpaineen mittaus, verikokeen otto ja kello 7.50 rauhoittava lääke naamaan ja alakertaan. Jouduimme odottamaan anestesialääkärin tuloa hetkisen ja sitten tositoimiin. Leikkaus oli nopea, alkoi 8.30 ja 8.50 neiti parkaisi kuuluvasti! Sain pitää lasta hetken rinnalla ja sitten lapsi ja isä lähtivät kylpemään. Upea kokemus, paranin tosi nopeasti, kolmantena päivänä ei mitään kipuja! Ainoa ongelma oli, ettei kuulemma saanut ajaa autoa kahteen viikkoon (on toipilasaika ja jos jotain sattuu niin vakuutus ei kuulemma korvaa). Nyt muistona ihan vaalea vaakaviilto, ei arkuutta yms. Lisää sektiokokemuksia voit lukea www.kaksplus.fi /keskustelut / synnytys
uteliaisuuttani vaan kyselen, että kuoliko lapsesi sen takia, ettei sektiota tehty ajoissa, vai mikä sen aiheutti.
Olen nimittäin menossa tyksiin pelkopolille lähitulevaisuudessa, koska ensimmäinen synnytys ei edistynyt koskaan ponnistusvaiheeseen, vaan
tuskittelin polttojen kanssa yli 40 tuntia ennenkuin leikattiin, kaikki meni muutenkin huonosti, enkä oikein luota tyksiin synnytyssairaalana. millä he perustelivat asian sinulle, kun kirjoitit, ettei leikkauspäätöksen saaminen ollut helppoa?
Minullekkin tehtiin kiireellinen sektio sikiön sydänäänten laskun takia. leikkaussalissa spinaalipuudutus ja horkassa tärisin sen reilun tunnin mikä leikkauksessa kestää.. sain nähdä vauvan pikaisesti ennenkuin hänet vietiin pois. yöllä polille pääsyn aikaan, kurvattiin minut sängylläni katsomaan vauvaa keskolaan ( 3 maissa yöllä) ja aamulla ylös sängystä. kipeä oli mutta helpotti parissa päivässä, yskiminen teki kipeää.. sairaalassa 3 päivää ja leikkaushaava parani hyvin alle viikossa ja tikkien poiston jälkeen (viikko leikkauksesta) elin jo normaalia elämää, paitsi ei saanut kantaa kauppakasseja..
On minulla tosin aivan valtava pelkokin,mikä on syynä sektion haluun.Viimeisin synnytys oli niin kamala ja kätilö oli vielä kamalampi,että päätin jo silloin,että jos vielä kerran vauvan teen,niin haluan sektion.Minulla on kuitenkin jo 3 synnytystä takana,että ei ihan ensikertalaisen pelkoa ollut.Aion kyllä vaatimalla vaatia sektiota tai muuten koko raskausaika menee piloille,kun pelkäämällä pelkää sitä synnytystä viimeiseen asti.Onko kellään ollut samoja kokemuksia?
En vastaa tuohon että sainko sektiota, koska siihen "jouduttiin" raskausmyrkytyksen takia.mutta muihin kyssäreihin: sektio tehtiin kuuden jälkeen illalla ja vauvan sain syliini ekan kerran seuraavan yön aikana - näin toki hänet heti,mutta voimattomuuden takia en saanut syliin.Sairaalassa olin viikon - siitäkin osa johtui myrkytyksen jälkiseurannasta -. Kävelemään pääsi heti kun sai kipupumpun ja katetrin pois -mulla taisi ne olla pari päivää- en voi sanoa,että olisin ollut kipeä, toki haavan ns.niitit kiristi,mutta en muuten ollut millään tavoin kipeä, taisin toipua huomamatta,eli ei vaikuttanut juuri mitenkään eloon kotona - toki painavien nostelua piti välttää - vaikka haava tulehtuikin. Eli mulla vissiin kaikki meni tosi hienosti,koska elo oli ihan helppoa !!
Kipupumppu?Katetri?Laitetaanko ne aina,kun sektiota tehdään?ja mikä on kipupumppu?kyllä mä pyöränpumpun tiedän,mutta että kipupumppu.... :)en ole ikinä kuullut ja nyt mieluusti viisastuisin silläkin tiedolla.Ja lisää sektiokokemuksia.Näitä on kiva lukea.
Kipupumppu on yhdistettynä tippaletkuun, josta voit aina kun on kipua painaa; silloin saat annoksen kipulääkettä. Sitä et kuitenkaan voi ottaa liikaa, koska sitä tulee vain tietty määrä. Tää on nyt vähän sekavasti sanottu, mutta yritä ymmärtää. Kipupumppu on nykyään tavanomaisin kipulääkkeen antotapa leikkauksen jälkeen. Eipä tarvi olla jatkuvasti sitä lääkettä pyytämässä, kun itse voi annostella.
Katetri on virtsakatetri, joka laitetaan aina leikkauksen yhteydessä virtsaputkenkautta virtsarakkoon. Leikkauksen jälkeen ei välttämättä heti saa virtsattua ja silloin ei virtsa rakkoon keräänny vaan tulee katetripussiin. Muutenhan täysi virtsarakko lisäisi kipuja entisestään.
aina. Mulla oli myös sektio ja katetria ei laitettu.
siis se katetrin laitto..Hyvä tietää,että sitä ei aina laitettaisi.Mutta jos se kuitenkin laitetaan,niin puudutetaanko ensin?Ilman puudutuksia,mahtaisi tuntua aika vinkeälle....
hyvänen aika.Mielestäni lastenteko kannattaa unohtaa jos katetrin laitto kauhistuttaa.Itselleni lykättiin ilman puudutusgeeliä,mutta eipä juuri tuntunut haavakipuun verrattuna miltään.Ja tuskia oli jo etukäteenkin,lapsi oli vain tärkeää saattaa maailmaan.
mun mielestä ei todellakaan kannata unohtaa.Tottakai katetrin laitto saa kauhistuttaa,niin kun jotakuta kauhistuttaa milloin mitkäkin asiat.Toisia piikit,toisia koko sairaala...meitä on monia.Ite olen 3 lasta synnyttäny luomuna,ilman kipulääkkeitä,mutta siltikin ajatus jonkun tunkemisesta virtsaputkeen ei tunnu kovin kivalle.Ja sitä paitsi lapsia ei tehdä,vaan niitä saadaan.
katetri, mutta en sitä kyllä huomannut, olikohan syynä se, että supistukset oli kovin kipeät ja olin jo saanut kaikenlaisia puudutuksia.
siis leikkauspäätöstähän ei oltu tässä vaiheessa edes tehty, eli katetrilla voidaan tyhjentää rakko ilman sektiotakin,koska jos synnytys on pitkittynyt, ja ollaan jo annettu epiduraali muuta puudutetta, voi käydä niinkuin minulle, ettei pissa enää tullut normaali yrittämisellä.
pelkäsin katetrin laittoa ja taisin jopa narrata
houreissani että ei ole virtsaamisongelmia, mutteivät uskoneet.....mutta jokatapauksessa en kyllä huomannut sen laittoa.