Miten teitä on kiusattu ylipainon takia?
Minua on pilkattu mm. läskiksi. Murrosiässä se sattui tosi paljon, kun olin muutenkin epävarma ja rumuuskompleksi oli muutenkin valtava.
No, olen lihonut vielä useita kymmeniä kiloja niistä ajoista. :/
Minua on pilkattu mm. läskiksi. Murrosiässä se sattui tosi paljon, kun olin muutenkin epävarma ja rumuuskompleksi oli muutenkin valtava.
No, olen lihonut vielä useita kymmeniä kiloja niistä ajoista. :/
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eivät koskaan ole uskaltaneet minua kiusata. Annaoin turpiin jo joku uskaltautui kiusaamaan, suojelin myös muita kisauksen kohteeksi jouvia vetämällä kiusaajia turpiin. Enkä edes saanut siitä muistutuskia enkä puhutteluja. Eivät kiusaajaraukat uskaltaneet mennä kantelemaan, kun he olivat aina aloittaneet.
Kiusaajat ovatkin aikamoista raukkisporukkaa.
täällä kun aina haukutaan normaalipainoisia, niin kerronpa oman tarinani. Itse olin nuorena laiha ja paras ystäväni oli todella pyöreä. Häntä aina tasaisin väliajoin yritettiin kiusata, mutta minä vedin turpaan (olen siis nainen) jokaikistä ja ystäväni sai olla rauhassa.
Nyt olen itse todella ylipainoinen ja hain töitä kouluttajana, yllätys yllätys, entinen ystäväni oli rekrytoijana ja hänpä kieltäytyi ottamasta minua töihin. Syynä oli ylipainoni, joka olisi este katu-uskottavuudelleni kouluttajana.
Jos olisin tiennyt tämän silloin aikoinaan, olisin liittynyt kiusaajiin ja tehnyt niin sanotun ystäväni olon helvetilliseksi.
Sinä et voi ottaa sellaista henk.kohtaisesti jos työ vaatii laihuutta ja katu-uskottavuutta.ja uskon että hän on edelleen varmasti kiitollinen että puolustit häntä!Kiusaaminen on aina väärin.Silloin sinä olisit voinu tuhota ties kuinka monen elämän. Pahimmassa tapauksessa kiusattu olisi voinut tappaa itsensä. Voisitko sinä elää sellaisen kanssa?! Sellaista todellakin tapahtuu vaikka kuullostaakin karulta.
Entinen ystäväsi oli siis oikeassa?
Tämä "ystäväni" painaa itse edelleen yli sata kiloa (enemmän kuin minä tällä hetkellä siis), toimii itse täsmälleen samanlaisessa, katu-uskottavuutta vaativassa tehtävässä kuin jonka kielsi minulta.
Kyseessä ei ollut mikään muu kuin vallan käyttö ja näyttö. Kysyessäni miten hän sitten itse voi toimia kyseisessä hommassa, mutta minä en, totesi hän naureskellen että "minä satuin saamaan tämän paikan ensin"
Entäs jos minä tappaisinkin nyt itseni tämän takia? Kysessähän on kiusaaminen tässäkin tapauksessa. Tosin en tekisi sitä, olen nyt laihtunut haastattelusta 15 kg pelkän raivon voimalla ja sain akateemista loppututkintoani vastaavan, haasteellisen työpaikankin.
Voi olla että pärjäisit yhtä hyvin työssä kuin hänkin, ehkä jopa paremmin. Ei kuitenkaan ole hyödyllistä ottaa toista työhön sopimatonta.
mau on pilkattu ja haukuttu aina=((
Olin itse ylipainoinen lapsuuden ja nuoruuden, aina 17 vuotiaaksi asti. Varsinkin ala-asteella kiusaaminen oli jokapäiväistä. Itsetunto meni nollille kun haukuttiin rumaksi ja tyhmäksi. 17-vuotiaana, (usean laihdutusyrityksen jälkeen) sain motivaatiota laihduttaa, ja niin laihduin, 40kg n.1,5 vuodessa. Nyt 19-vuotiaana olen pitkä, hoikka nainen ja tuntuu että joka päivä kannan itseäni uljaammin ja ylpeämmin. Itsetunto on noussut ja nousee yhä pikkuhiljaa. Ja yläaste aikaiset pojat, jotka silloin katsoivat minua alaspäin ja halveksuen ovat tulleet sanomaan miten nätti olen ja saanut kauniit muodot. Se tuntuu hyvältä, entisestä koulukiusatusta. Vaikka arvet kouluajoista ovat ikuiset.
Ihanaa.Muista silti että ne entiset kiusaaja kundit ei välttistä pidä susta itsestäsi, vaan ulkonäöstäsi.mutta toivon että siinä on käynyt niin että he ovat oppineet tuntemaan sinun oikean luonteesi ja pitävät susta.Se että laihduit on varmaan hienoin ja terveellisin asia minkä olet saavuttanut.ole ylpeä siitä.mutta älä anna piisan nousta.muista aina mikä olit ja mikä olet.niin olet kaksin veroin viisaampi.En tarkoita näillä mitään pahaa.Älä ymmärrä minua väärin.mullä kävi huonommin ja nyt olen masentunut ja lihonu kaikki kilot kaksin kertaisina takaisin.ja olo vähä surkea siitä.Mut elämä jatkuu.Nyt tiedän ketkä ovat tosi ystävät.Elämäni rakkaudenkin löysin kaikkien muutoksie seassa.Hä rakasti minua 60kilöisen ja rakastaa minua 100kiloisena.olen onnekas.
Toivotan sinulle onnea, terveyttä ja menestystä.
Tiedän, etteivät kaikki kiusaaja kundit halua edelleenkään tietää, millainen oikeasti olen. Ennen heitä ei kiinnostanut mikään minussa, nyt vain ulkonäkö, mutta ei missään vaiheessa se, millainen oikeasti olen. Paljon olen muuttunut siitä, millainen olin joskus yläaste aikaan, nyt osaan tuoda itseäni paremmin esiin, en pelkää enää toisten nauravan tai pilkkaavan. On mukava jutella ihmisten kanssa, kun on saanut rohkeutta. Ei tämä kaikki kyllä vain laihduttamisen ansiota ole, olen kyllä kasvanut myös ihmisenä. Mutta tiedän minäkin ketä oikeat ystävät ovat, he pitivät minusta 105 kiloisena ja pitävät nyt 65 kiloisena.
On hienoa, että olet löytänyt ihmisen, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Se varmasti antaa voimaa masennuksen keskellä. Itse en löytänyt oikeaa rakkautta lihavana, enkä ole löytänyt hoikkanakaan, mutta aikaa kyllä vielä on :)
Toivon sulle paranemista ja ihanaa jatkoa rakkaudelle:)
vieneet luottamusta miehiin?tarkoitan että eihän ikinä voi tietää kenenkään sisintä.jospa esim tuleva miehesikään ei välittäisi sinusta lihavana.tuo että kiusaajasikin ovat nyt sinusta kiinnostuneita tarkoittaa sitä että tuleva miehesi saattaa olla jonkun toisen kiusaaja.toisen kiusaaja saattaa olla se toisen uljas prinssi.ymmärrätkö mitä tarkoitan?kukaan ei rehvastele olevansa pinnallinen mutta kyllä niitä pinnallisia aina löytyy.toivottavasti muistat myös miestä etsiessäsi että ulkonäkö ei kerro miehestä mitään.monella entisellä lihavalla tahtoo se sisin unohtua kun ympärillä pyörii komistuksia.
Mua on kiusattu ala-asteelta aina yläasteeseen saakka ylipainoni takia. Minua kiusasivat jopa ne, jotka olivat minua paljon kookkaampia 8en ymmärtänyt heitä)
Kiusaamista tapahtui jopa kesken oppitunnin.. jos oli tehtävä ja piti kirjoittaa taululle jotain, joku luokan vähemmän viisaista kirjoitti taululle LÄSKI. Näiden kamalien asioiden takia olin poissa koulustakin välillä muutaman päivän valehdellen olevani kipeä.
Mutta nyt kun olen täyttänyt 18 (olen edelleen tukeva) itsetuntoni on hieman noussut noista ajoista, tunnen itseni naiseksi, koska omista muotoja, mutta ikuiset laihdutus yritykset eivät koskaan lopu :)
...kiusataan. Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Minua kiusattiin sen tähden jo eskarissa. Kiusaamista jatkui yläasteelle ja vieläkin (22-v) saan siitä kuulla joiltakin ihmisiltä. Että mukavaa. Sanojen lisäksi saan halveksivia katseita ihmisiltä, ihan missä tahansa. Kirjastossa, ruokakaupassa, kauppakeskuksessa... Missään ei sais rauhassa liikkua. Ikäväähän se on, mutta oma syyni kun lihoin: pienenä olin sillai puoliks ylipainonen, mutta en ihan kauheesti... Siitä sitten lihoin viel lisää, enkä siitä voi muuta syyttää kuin itseäni. Aina oon (ihan pikkulapsesta asti) syöny paljon, sekä tavallista ruokaa että herkkuja jne. :(
Kiusaaminen on kamalaa, mutta minkäs sille mahtaa? Kun laihduttaa en enää viitsi. Olen monia kertoja yrittänyt mutta nyt on voimat siihen touhuun loppu.
Se on vain niin julmaa, että lihavia pilkataan. Ja lapsetkin... Kyllä kotikasvatuksessa jotakin mätää on, jos ei osaa olla hiljaa kun näkee lihavamman. Pitäisi opettaa jo lapsesta asti toisen ihmisen kunnioitusta, olipa tämä millainen vaan. :/
Moikka.Minua kiusattiin koulussa, kotipihalla ja koton.Äitini sanoi minua lihavaksi niin kauan ku muistan.minä olin 160pitkä ja painoin 53kiloa ja äitini väitti että olin lihava ja pisti minut useit pakko dietille.8näkkileipää ja teetä.
EI KIVA!!!
ja nyt ku olen päässy eroon koulusta mutsista ja kiusaajista.niin lihoin oikeasti ja masennuin.nyt mitat on 160cm ja 100kiloa!huonosti kävi:(
Eli äitisi sai sinulla aikaan syömishäiriön. Ei hyvä. Kaikilla ei ole noin vaikeaa lapsuutta, mutta yritä ajatella, että näytät vielä. Paras kosto on, kun laihdut terveellisiin mittoihin.
Miksi rankaisisit itseäsi siitä jos muilla viiraa päässä? Ei muuta kun ulkoilemaan ja terveellisen ruokavalion opetteluun.
Kiitos kannustuksesta.
kukaan ei usko että minulla olisi syömis häiriö!
Musta aina tuntuu kun en voi hallita syömistäni.
Siitä tulee niin hyvä olo että pelottaa.mutta aina jälkeen päin tuntuu pahemmalta mikä saa mut taas syömään.että tuntisin taas jotain mieli hyvää.
miksi kukaan ei auta minua?
Ihmiset olettaa että lahduttaminen käy helposti ja että se on vaan fyysistä paranemista.Miten voin laihtua jos ajtus maailma on vituillee.
koko lapsuuteni söin kun sai ruokaa. eli jos on ruokaa se on syotävä, niin kauan kun sitä on ja saa!Tiedätkö mitä tarkoitan.mutta kiitos että ymmärsit minua.Sinä olet varmaan ainoa ihminen joka on tajunnu. :)
Mulla ei kyllä oo kouluajoilta suurempia kiusaamisia jääny mieleen ,paitsi keskikouluajoilta yks Rainer, sano mua aina taikinanaamaksi.No minusta se ite muistutti isoa rottaa.
Enämpi mua on kiusanneet lapsena AIKUISET:omat ihanat tätini sekä jokunen naapurinrouva.
Pienestä asti minulla oli iso pömppömaha ,joka kuulemma ensin työnty esiin nurkan takaa ja sitte vasta muu ruho.!Minusta tuntui kaikista pahimmalta juuri läheisten ihmisten huomauttelut,niitten takia sain lapsena monet pahanmielenitkut tirauttaa.
Siihen aikaan ei voinut kyllä karkkeja eikä limuja läskeistä syyttää.Ruokahan oli pelkkää läskisoosia ja leipää.
Aikuisiällä "kiusaajiani" ovat lähinnä terveysalan ihmiset.Olipa vaiva mikä hyvänsä,niin johan kiekastaan ensin ,että on läskiä liikaa,laihuta ensin palataan sitte asiaan!Liikaahan sitä on ja epäterveellistäkin,en kielläkkään,mutta kysyspä joku lääkäri ensin ,että oonko yrittäny tehä jotaki läskeilleni.Tottakai oon,vaikka romaanin kirjottasin.
Ennää en jaksa.Tämmönen surkimus joutaa kaatua läskeineen hautaan(onneksi on riskit pojat,ei siis lihavat, jotka jaksaa varmaankin muorin kuopata);D))
Ihan samanlainen tarina minullakin. Lapsesta asti olen ollut se lihava tyttö. Ei minua sukulaiset juuri pilkanneet. Mitä nyt tätini läimäytti kätensä lanteilleni ja julisti suureen ääneen että sinäpä oot levvee! Terveyssisar oli kammotus. Hänellä oli valta koulussa opettajan korokkeelta julistaa että olen ylipainoinen. Viisitoista vuotiaana menin angiinan vuoksi lääkäriin ja lääkäri naukaisi heti kun ovesta menin että painoa pois. Nyt keski-ikäisenä lääkäri enää nätisti muistuttaa että jokainen pudotettu kilo on hyväksi. Kaikki mahdolliset dietit ja konstit on käytetty mutta kesällä ravitsemusterapeutti avasi silmäni. Hän sanoi että nyt lopetat kaikki dietit. Unohdat ne kokonaan ja alat syödä niinkuin tiedät itsellesi olevan terveellistä. Niistä sanoista lähtien on paino tippunut varmaan 15 kg (vaakassa en käy juuri koskaan) ja olo on hyvä. Nälkää en ole nähnyt vaan syön tavallista ruokaa joka päivä. Yritän vain muistaa aamupalan (puuron) joka aamu. Aamupäivällä edes jotain suuhun. Kunnon lämmin ruoka iltapäivällä. Kevyemmin illalla. Ja paljon salaattia ja ainakin yksi hedelmä päivässä. Enää ei niin ikävä ole edes kahvileipää. kunhan kahvia saa :)