Kyse on murkkuikäisestä tyttärestämme (12,5 v.) jonka painosta olen huolissani. Tyttö on ollut aina luokkansa pisimpiä ja varreltaan hoikka. Nyt murrosiän kynnyksellä tuntuu että paino jää jälkeen pituuskasvusta (164 cm/42 kg.) Tyttö söi hyvin viime syksyyn asti, ts. kaikki mitä eteen kannettiin kelpasi hyvällä ruokahalulla ja otti monesti ruokaa lisääkin (vaikka hoikkana pysyikin). Ongelmat alkoivat sen jälkeen kun passitin tytön "rutiininomaiseen" punnitukseen terkkarille. Terveydenhoitajan mielestä tyttö on alipainoinen mutta murrosiässä kun pituutta tulee lyhyessä ajassa paljon, paino voi jäädä hetkellisesti jälkeen suhteessa pituuskasvuun. Sovimme silloin terveydenhoitajan kanssa että tyttö käy silloin tällöin tarkistuttamassa mittansa.
Tuon ensimmäisen käynnin jälkeen alkoivat "taistelut" syömisestä. Herkkuja menisi vaikka kuinka paljon (karkkeja, suklaata, jätskiä, pullaa tms.) mutta ruoan suhteen tyttö tuli TOSI ronkeliksi. Ennen kelpasi kaikki mutta nyt entiset herkkuruoatkin aiheuttavat yök-reaktion. Koulussa ei syö juuri mitään (tosin muutkin tytöt nirsoilevat), aamulla kun emme ole vahtimassa syöminen on myös huonoa. Töiden jälkeen teemme aina lämpimän ruoan jonka tyttö syö (mutta protestoi) ja illalla laitan myös aina jotain iltapalaa johon yritän ujuttaa energiapitoista syötävää. Mutta tosiaan kaikkea herkkua menisi vaikka kuinka paljon ... ruokaa ei.
Terkkarille varasin taas ajan joten saa nähdä miten tuo paino on noussut kesän aikana. Kuukautisia tytöllä ei vielä ole mutta ensimmäiset murrosiän merkit olivat näkyvissä jo 1. luokalla koulussa.
Tässä täytyy kyllä ottaa myös perintötekijät huomioon. Itse olin lapsena tosi laiha (vaikka söin kuin hevonen), samoin oma äitini. Painon sain "normaalille" tasolle vasta ensimmäisen lapsen synnyttyä. Myös tyttöjen isä on ollut lapsena laiha ja vieläkin hoikka. Eli lapsena ei meille vanhemmille tuota lihaa luiden päälle tullut vaikka söimme kuinka. Eli tämä suku"vika" varmasti vaikuttaa myös.
Liikuntaa tyttö ei harrasta oikeastaan ollenkaan, joskus käy pienellä kävelylenkillä.
Ja koulumatkat menee pyörällä jos ei pääse kenenkään kyydissä.
Ei myöskään oksentele tms. joten varsinaisesta anoreksiasta ei mielestäni ole kyse.
Toinen tyttäremme onkin sitten aivan normaalipainoinen, vatsasta jopa hieman "lapsenpyöreä" ja arvaahan sen että pienempi vertaa itseään isompaan ja toivoisi myös olevansa yhtä laiha ... Kurjaa miten lapset jo pienenä ovat näin "ulkonäkökeskeisiä".
Olisko jollain vinkkejä miten "käsitellä" tyttöä joka nirsoilee ruoan suhteen ? Kärpäsestä on nyt paisunut härkänen, enkä haluaisi koko elämän pyörivän syömisen ympärillä. Teinkö väärin kun vuosi sitten passitin tytön punnitukseen terkkarille ? Siltä ainakin tuntuu koska siihen asti meni hyvin.
Tuon ensimmäisen käynnin jälkeen alkoivat "taistelut" syömisestä. Herkkuja menisi vaikka kuinka paljon (karkkeja, suklaata, jätskiä, pullaa tms.) mutta ruoan suhteen tyttö tuli TOSI ronkeliksi. Ennen kelpasi kaikki mutta nyt entiset herkkuruoatkin aiheuttavat yök-reaktion. Koulussa ei syö juuri mitään (tosin muutkin tytöt nirsoilevat), aamulla kun emme ole vahtimassa syöminen on myös huonoa. Töiden jälkeen teemme aina lämpimän ruoan jonka tyttö syö (mutta protestoi) ja illalla laitan myös aina jotain iltapalaa johon yritän ujuttaa energiapitoista syötävää. Mutta tosiaan kaikkea herkkua menisi vaikka kuinka paljon ... ruokaa ei.
Terkkarille varasin taas ajan joten saa nähdä miten tuo paino on noussut kesän aikana. Kuukautisia tytöllä ei vielä ole mutta ensimmäiset murrosiän merkit olivat näkyvissä jo 1. luokalla koulussa.
Tässä täytyy kyllä ottaa myös perintötekijät huomioon. Itse olin lapsena tosi laiha (vaikka söin kuin hevonen), samoin oma äitini. Painon sain "normaalille" tasolle vasta ensimmäisen lapsen synnyttyä. Myös tyttöjen isä on ollut lapsena laiha ja vieläkin hoikka. Eli lapsena ei meille vanhemmille tuota lihaa luiden päälle tullut vaikka söimme kuinka. Eli tämä suku"vika" varmasti vaikuttaa myös.
Liikuntaa tyttö ei harrasta oikeastaan ollenkaan, joskus käy pienellä kävelylenkillä.
Ja koulumatkat menee pyörällä jos ei pääse kenenkään kyydissä.
Ei myöskään oksentele tms. joten varsinaisesta anoreksiasta ei mielestäni ole kyse.
Toinen tyttäremme onkin sitten aivan normaalipainoinen, vatsasta jopa hieman "lapsenpyöreä" ja arvaahan sen että pienempi vertaa itseään isompaan ja toivoisi myös olevansa yhtä laiha ... Kurjaa miten lapset jo pienenä ovat näin "ulkonäkökeskeisiä".
Olisko jollain vinkkejä miten "käsitellä" tyttöä joka nirsoilee ruoan suhteen ? Kärpäsestä on nyt paisunut härkänen, enkä haluaisi koko elämän pyörivän syömisen ympärillä. Teinkö väärin kun vuosi sitten passitin tytön punnitukseen terkkarille ? Siltä ainakin tuntuu koska siihen asti meni hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
olen itse nyt 26 v. nuori nainen. Itse olin 13 vuotiaana aika samoissa mitoissa kuin tyttäresi, eli pituutta 164 ja painoa tuo 42-43 kiloa. Itse kärsin tuolloin jonkin verran painostani, tarkoitan siis että olisin halunnut painaa muutaman kilon enemmän.
Söin kuitenkin aivan normaalisti ja liikuntaa harrastin säännöllisesti.
Myöhemmin n.15-16 vuotiaana seurasin ystäväni syömishäiriötä. Ystävälläni oli anoreksia ja hän ei syönyt yleensä kuin korkeintaan puolikkaan ranskanleivän päivässä (siis ilman mitään lisukkeita) sekä joi ainoastaan vettä.
En nyt tarkoita että tämä on mikään malliesimerkki syömishäiriöisestä, mutta yksi esimerkki kuitenkin. Tuohon syömishäiriöön liittyy myös hyvin vahva ja vääristynyt kuva omasta painosta (ystäväni aika meni lähinnä painon miettimiseen ja "lihavuudestaan" puhumiseen).
Tyttäresi syömistä kannattaa toki seurata, mutta voi olla että painon nousemiseen ei auta mikään muu kuin aika. Tosin olen myös sitä mieltä, että jos paino tippuu edes puoli kiloa on syytä puuttua asiaan jo tiukemmin.
Itse sain noita kiloja seuraavasti (olen siis nykyään 165 cm) 15v.-painoin n.45, 18v.-painoin 47, ja vasta 23 vuotiaana aloin saamaan "lihaa luiden ympärille", nykyiset mittani siis; 165cm ja 55kg. Eli olen edelleen hoikka mutta ns. normaalipainoinen.
Ei ihme että osa tytöistä haluaa laihduttaa itsensä luurangoiksi, kun jopa tässä uudessa mallienhaku ohjelmassa siis tv:ssä, Laila Snellman sanoo suoraan 16 v tytölle joka karsiutuu jatkosta että tyttö on liian lihava malliksi (näyttää normaalilta tai jopa alle) ja että muotimaailmassa haetaan alipainoisia ja lähes anorektikkoja?!?
Hae tytölles esim painonvartijoista niitä heidän laatimiaan ja käyttämiään ruokaohjekirjoja. Ne on laadittu sillain et paino ei nouse (laskee)mutta keho saa varmasti kaikki tarvittavat proteiinit ym päivittäin, jolloin rasva ja ihra vähenee mutta lihas saa ruokaa ja kiinteytyy. Sillain on hoikka, terve ja kaunis.
mutta vanhimman pojan kanssa.Poika nyt 14 vuotias,on
169cm pitkä ja ollut aina -20%alipainoinen.Syönyt kyllä ns.oikeaoppisesti 5 kertaa päivässä,muttei silti liho millään.Kaikki veriarvot(kilpirauhaskokeet) ym. ovat myös olleet normaalit.Nyt paino noussut kesän aikana 4kiloa!!!
Eli poika painaa tällä hetkellä 38kiloa!Muita sisaruksia on 4 ja he kaikki ovat aivan normaalipainoisia.Syövät samaa ruokaa..mutta vanhin vain pysyy hoikkana.
Pahinta on muiden nuorten,ennen kaikkea tyttöjen kommentointi pojalle..huutelevat anorektikoksi,ym...vain siksi kun poikani on hoikka..ja mie olen vihainen,kun vihdoinkin olen saanut pojan painon nousemaan...niin nuo kommentit satuttaa myös minua..eivät vain poikaa!
Olen käynyt tytöille puhumassa miten julmia ovat..mutta jotenkin eivät ymmärrä miksi asiaan/heidän sanomisiinsa puutun!!!
Meillä poika käynyt myös viimeiset 3vuotta terveydenhoitajalla punnituksessa,se minun toive...ja hyvin on poika asiaan suhtautunut!
Itse olen myös ollut hyvin hoikka lapsuus/nuoruusiän..joten kai niillä geeneilläkin on jotain merkitystä!