Hoitoalalta pois...

Olen myös sairaanhoitaja ja kauan jo työskennellyt sairaalamaailmassa...

Nyt tämän vuoden alussa loukkasin selkäni ja mielessä alanvaihto...syystä että selkä ei taida enää kestää.

Sosionomiopintoja olen mietiskellyt jos tässä kouluun joutuu nelikymppisenä lähteen.

Mitä itse olet suunnitellut,mille alalle lähdet?

Minä en ole kokenut työtäni koskaan rankaksi,harmittelen jos joudun jättämään sairaanhoitajan ammatin ;)))

Terveydenhoitajan työ?

Minäkin oon sairaanhoitaja ja mulla on vakipaikkakin. Oon tässä kans viime vuodet pohtinut mitä tekisin...raskadet ja lastenhoito kotona on antanut sitä pohtimisaikaa. Mä tietyllä tavalla tykkään työstäni ja oon kyllä ylpeekin ammatistani. Arvostan siis tätä työtä. Mutta mutta tämänhetkinen työpaikka on ilmapiiriltään erittäin vaikee ja työ on niin fyysisesti rasakasta että en jaksa sitä tän kodinhoidon ja pienten lastenhoidon päälle ainakaan täysillä tunneilla. Eli alan vaihtoa olen miettinyt. Ny vaihtoehtoina olisi sosionomi tai terveydenhoitaja. Jälkimmäinen houkuttelee opiskelujen lyhyemmän keston vuoksi mutta töiden saatavuus mietityttää...tykkäisin kyllä semmosesta ohjaus/neuvonta työstä ja sitte vielä päivätyö ois ehotonta plussaa kotiarjen vuoksi...vaikeeta on...

Valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja viimekesäinen kesätyö avasi kyllä silmät työn arjelle aivan eri tavalla kuin mitkään työharjoittelut aikaisemmin. En tiedä johtuiko kesätyöni mieletön kiire ja henkilöstöpula vuodenajasta, paikkakunnasta vai mistä, mutta kesätyöjakson loppupuolella työn ilo oli jo todella kaukana.

Aion valmistumiseni jälkeen vaihtaa alaa osittain tai täysin. Itseäni kiinnostavia aloja olisivat toimistotyöt, esim. osastosihteerin työ tai muu sihteerityö (merkonomitutkinto). Pitää vielä etsiä lisää eri vaihtoehtoja esim. tietotekniikan puolelta. Opinnot aion rahoittaa tekemällä keikka/sijaisuustyötä sairaanhoitajana sen verran kuin jaksan (pari kuukautta silloin tällöin tai n. 4 pv/vko).

En välitä vaikka vaihtaisinkin huonompi palkkaiselle alalle, kyllä se työn mielekkyyskin ja oma jaksaminen jotain merkitsee.

Hoitotyö on karseaa nykyisin. Potilaat ovat ihania mutta työ on epäinhimillisen raskasta ja työpaikkakiusaamista monessa paikassa. Mun selkä on mennyt kolmessa ja puolessa vuodessa.

Oon lähihoitajaopiskelija ja mua on tämän vähäisen työssäoloni aikana jo purtu kahdesti, on nipistelty monta kertaa mustelmille/verille ja raavittu sekä tukasta vedetty. On haukuttu paskaksi työntekijäksi yms. Kyllä tämä hoitoala niin paskaa on. Purraan, haukutaan työtahtia yms. ja silti pitäisi aina jaksaa olla ystävälinen ja hymyillä. Oon siis töissä vammaispuolella, opiskelujen ohessa sinne teen sijaisuuksia. Pakko jostain on rahaa saada.Tänään eräs kersa puri mua selkään, kun avasin kaapin ovea. Lapsiin ja nuoriin valmistun, vielä 6kk koulua. Alkaa oikeasti pelottaa, että jaksanko tätä työtä ja onko tämä mun juttuni. Ehkä päiväkodissa sentään vähän eri, mutta ei kiitos enää vammaisia ja vanhuksia.

Hoitoalalla on yleensä niin että jos potilas lyö tai puree hoitajaa niin ei siitä seuraa mitään. Mutta autapas armias jos erehtyy edes uhkaamaan väkivallalla lääkäriä. Kyllä tulee heti seuraamuksia, eristäminen vähintään. Hoitaja ei siis yleensä ole minkään arvoinen ja se tehdään kyllä selväksi jo opiskeluaikana. En suosittele kenellekään että alkaisi hoitajaksi. On ihan koiranhommaa. Osastonhoitajat ei oikeesti välitä puolustaa hoitajia ja jos itse joku nostaa asiaa esille niin sitä katsotaan pahalla. Kommentit on että on täällä muitakin purtu.

Itseäni juuri tänään yksi vanhus huitoi, potki ja sylki päin. Yritin vaihtaa herralle vaippaa, mutta ei onnistunut, joten sinnepä jäi paskavaippoineen nukkumaan. Aamulla tulee sanomista kun iho punoittaa eikä potilas itse tietysti muista, miksi vaippa jäi illalla vaihtamatta, koska muisti ei pelaa. Työkaveriani puristeli toinen pappa iltapesuilla intiimeistä paikoista. Jos jättää pesut siihen, niin tulee omaisilta valitusta että pidetään likaisena, mutta nyt jäi. Voi kun arvaisitte, miksi. Tätä tapahtuu lähes päivittäin, useita kertoja viikossa. Ja näitä iljettävästi käyttäytyviä paholaisia meidän pitäisi vielä hymyssä suin ystävällisesti hoitaa? Varsinkin julkisella puolella kuulee usein että potilailla on oikeus tehdä ja vaatia sitä ja tätä, vaikka potkia, sylkeä ja ahdistella seksuaalisesti, koska me hoitajat saamme palkkamme heidän maksamista veroistaan. Olemme siis heidän palvelijoita ja orjiaan.

Jos haluaa pysyä hoitoalalla ja saada kunnon kohtelua, niin lääkäriksi. Jos ei onnistu lääkäriksi opiskelu niin sitten kokonaan muulle alalle.

Melko kamalaa se hoitotyö on koulussakin. Opettajista oikein huokuu väsymys oppilaisiin, jotka saavat iloa siitä kuinka häiritsevät tunneilla. Nytkin eilen pari poikaa oikein kehuskeli kuinka heillä on vaikeimman luokan maine ja aikovat pitää siitä kiinni. Ihan kamalaa. Eilen puoli ryhmää ei osallistunut jalkapalloon, kun joukkuejaot eivät heitä miellyttäneet ja eräs poika kiroili heille. Siellä sitten nojailtiin seinään, tuntui tosi oudolta näin työharjoittelijan näkökulmasta, että opilaiden annetaan vain lorvia ja mäiköttää kuinka ikävää on pelata futista yms. Valehdellaan aikuisille päin näköä, kuinka opettaja on antanut muka luvan istua sisällä pukukopissa, kun on luistelua. Sitten se jatkuva älämölö tunneilla, samoista asioista huomauetaan varmaan tuhanteen kertaan. Mikään ei tehoa ja eivät mitään usko ja kun yksi käyttäytyy huonosti, niin se käytös tarttuu. En ihmettele, että opettajia palaa loppuu. Olen suuntautumassa lapsiin ja nuoriin, josko sitä olisi alalla muutaman vuoden tienaamassa rahaa ja sitten ehkä hakeutuisi toisiin tehtäviin..

Ymmärrän Suomen hoitoalaakin,tinkiä tekevä henkilöstö usein päihdetaustaista