Terveppä terve minulla on ongelma, olen 20 vuotias nuorimies ja nytten reilun kahden kuukauden seurustelun jälkeen tyttökaverini on raskaana, itse olen mielipiteeni ilmaissut, että kovin vaikea on tilanne koska olen opiskelija ja muutenkin pieniä luottamus ongelmia kummallakin.. ok tyttökaverini on periaatteessa suostunut aborttii mutta hän ei haluaisi sitä aborttia.. ja periaatteessa tekisi sen minun takiani elikkäs täs pieni ongelma tilanne tiedä oikeen mitä pitäisi tehdä, minulla ei ole lapsia mitään vastaan, mutta riittääkö elämäntilanne perusteluksi ettei voisi pitää lasta?
Abortti vai ei
ongelma tilanne
6793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
abortin saamiselle, mutta riittääkö se perusteluksi loppuelämän soimaavalle omatunnolle???
Antaisin heti vinkin, että älä luota täällä kirjoitteleviin muka-ammattilaisiin. Älä siis luota minuunkaan. ;)
Hae tietoa muualta ja keskustele tyttöystäväsi kanssa. Joku tulee tähän varmasti sanomaan, että älkää tehkö aborttia ja että kyllä tulette pärjäämään, minä hieman epäilen sitä. Olette kovin nuoria ja kirjoituksesi perusteella suhteessanne vielä seurustelu- ette perheasteella.
Nuorella tytöllä saattaa myös olla haavekuvia perheen perustamisesta ja ihanan vauvan hoitamisesta. Arki iskee kuitenkin rankasti. Ruusuntuoksu vaihtuu nopeasti kakkavaipan kärähdykseen.
Nostan sinulle hattua, että kysyt neuvoja. On hienoa, että olet tyttöystäväsi tukena. Onhan kyse yhteisestä asiasta, teitte sitten minkä päätöksen tahansa.
Tsemppiä.
luottaa tässä asiassa. Parikymppinen on oikein hyvässä lapsentekoiässä ja abortin aiheuttama syyllisyys voi olla tuhansia kertoja kauheampaa, kuin tuo "kakkavaipan kärähdys", joka nyt ei normaalille työtä pelkäämättömälle ihmiselle mitään kauheaa ole, mutta laiskalle sohvaperunalle voi kyllä olla...
Olin 19 ja poikaystävä 23 kun tulin raskaaksi parin kk:den seurustelun jälkeen. Poikaystäväni halusi abortin..syinä:lyhyt suhde takana vasta, luottamuspula(huom sehän ei voikkaan olla mikään hirmuinen 2kk:den yhdessä olon jälkeen, eli se kyllä kasvaa älä huoli), mies oli työtön, minulla ei ollut koulutusta...minä en halunnut aborttia...loppujen lopuksi päädyimme keskeytykseen. Minä osittain poikaystäväni ja meidän suhteemme takia(kun olin aikaisemmin vannonut että jos tulen raskaaksi, en aborttia tee)sitten suostuin aborttiin..mietein itsekseni että jos meillä olisi ennen aborttia mennyt poikki, olisin pitänyt lapsen...kokemus oli melko rankka(koska en täysin ollut itse siinä mukana)mutta selvisin siitä poikaystävän tuella ja turvalla...menihän siinä monta kuukautta lasta ajatellessa mutta se oli selvästikkin meidän suhteelle se oikea ratkaisu..edelleen ollaan yhdessä, asutaan yhdessä, ollaan kihloissa ja esikoinen tulee maailmaan ihan minä hetkenä hyvänsä...En kannusta aborttiin, en kannusta pitämään lasta, kannustan siihen että keskustelette asiasta järkevästi..aina sanotaan että asia on naisen oma asia, mutta itse en näe sitä niin, vaan että päätös on teidän yhteinen, toki naisella on viimeinen sana, koska kroppa on kuitenkin hänen..jos päädytte aborttiin, niin ole 100% tukena hänelle..varsinkin jos hän ei itse aborttia vält tekisi...mutta tiedän kyllä pariskuntia jotka ovat tulleet raskaaksi parin kk:den seurustelun jälkeen, pitäneet lapsen ja vieläpä opiskelleet..ja hyvin heillä on mennyt..mutta jokaisella oma tilanteensa...
Keskustelkaa vielä kerran vaikka lääkärin kanssa asiasta, vielä ei kannata hötkyillä ellei aikarajat ala paukkua. Elämäntilanne riittää kyllä syyksi noin lakiasetusten mukaan vk 12 ja 20kin asti, mutta haluaako tyttöystäväsi ihan oikeasti tehdä sen? Käsittääkseni ei? On hienoa että kunnioitat myös hänen näkemystään, koska abortti on kaikkea muuta kuin rutiinitoimenpide.
Kirjoituksestasi sain sen kuvan että nimenomaan tämänhetkinen elämäntilanne on ongelma, koska sinulla ei ole (periaatteessa) mitään lapsia vastaan? Jos et aio opiskella loppuelämääsi niin elämäntilanteenne muuttuu vielä moneen kertaan. Eikä se tee lapsen saamisesta mahdotonta, muutenhan oltaisiin jo kuoltu sukupuuttoon:)
Teette niin kuin parhaaksi näette, vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi. Tsemppiä!
älä pakota tyttöystävääsi aborttiin. suhteellenne ei kovin hyvin käy jos naisesi tekee sinun mieliksi abortin ja katuu sitä myöhemmin. tehkää sellanen valinta joka on mahdollisimman paljon olisi kummankin mieleen. elämäntilanne on hyvä peruste muulloin, mutta jos naisen äidin vaistot herää niin siihen ei auta mikään muu kuin vauva.
oon saanut lapseni nuorena ja kyllä ne raha-asiat järjestyy. kyllä nyt yhden lapsen elättää. ehkä sitten kolmas lapsi voi jo tehdä tiukkaa.