Missä olit silloin

työvuorossa ja sellaisessa työssä että jouduin tekemään hälytyksiä.

Muistan kun eräs pu.sanoi tekeekö joku näin raakaa pilaa,tottahan se oli.

samoin olin yö-vuorossa kun prinsessa Diana menehtyi
Katselimme ranskan tv-suoraa lähetystä.

Kyllä nuo asiat varmaan pysyy aina tuolla takaraivossa.

Oli tietoliikenneseminaarissa hotelli Rosendahlissa Tampereella. Tapahtumahetkellä olin kyllä unten mailla. Kuulin uutisen aamu uinnilla, ihmettelin ensin kuinka ne tällaista ohjelmaa lähettävät heti aamusta. Mieli kieltäytyi hyväksymästä, että lähivesillä voi hukkua yli 800 ihmistä. Kyllä se seminaaripäivä meni niin sanotusti ketuille, sen verran järkyttyneitä olimme kaikki.

merellä kun se oli menossa viimeistä kertaa Tallinnaan.
Olin hakenut vanhempani Suomesta ja istuimme hytissä kun Estonia ohitti Viking Linen laivan kapeassa lahdessa.
Äiti säpsähti kun isot kirjaimet E-S-T-O-N-I-A lipuivat ikkunan ohi ja hän ihmettelikin kuinka valtava laiva oli. Tokaisin siihen, että se on vanhoja Viking Linen laivoja, uiva ruumisarkku, ei sitä eestiläiset paljoa kunnosta!
Tuo tokaisu olikin sitten enemmän kuin totta.

Seuraavana päivänä kun olin lähikaupassa, näin lehtien lööpit ulkona, mutta en reagoinut mitenkään, luin vaan ohimennen: yli 800 ihmistä hukkui laivan upotessa... Oli kiire kotiin vieraitten luo.
Kohtasin naapurin rouvan rappusissa ja hän alkoi päivitellä, että ihanaa kun olet kotona kun tuo kauhea onnettomuus sattui, olemme ajatelleet sinua! Minä aloin ihmetellä että mistä hän oikein puhui ja hän kertoi Estonian uponneen.
En uskonut sitä todeksi, juuri edellispäivänähän se kynsi merta niinkuin ennenkin.
Äiti muisti kuitenkin heti tuon tokaisuni "uivasta ruumisarkusta" kun sitten istuimme TV:n ääressä melkein koko heidän vierailunsa ajan.

Paluumatkalle varasin auto- ja hyttipaikat päiväsaikaan, ettei heitä pelottaisi niin kovasti kotimatkalla.
Olen kulkenut tuon merimatkan yli 200 kertaa enkä koskaan ole pelännyt mitään sattuvan. Monta kertaa olen varannut hyttipaikan niin pohjalta kuin mahdollista ja talvella on voinut kuulla kuinka jäät ovat rahisseet laivan kyljissä tai sulan veden aikaan on kuullut veden liplatusta jostakin katonrajasta.

Estonian uppoaminen pisti ajattelemaan miten valtavat luonnonvoimat voivat olla.
Olin kiitollinen että säästyimme siitä myrsky-yöstä niin pienellä marginaalilla.

Seuraava katastrofi, mistä selvisin vuorokauden marginaalilla, oli tsunami.

Aamulla haastattelin työssä erästä henkilöä. Tauon aikana näimme molemmat uutisen TV:stä. Haastattelu meni osittain pieleen, koska haastateltava oli niin järkyttynyt ja ihan syystäkin.

Parin viikon kuluttua erään suomalaisen matkustajalaivayhtiön kapteeni kertoi minulle, että senaikaiset virolaiset kapteenit ja perämiehet olivat etupäässä entisiä rahtilaivojen kapteeneita ja perämiehiä, kuten Estoniallakin oli laita. - Rahtilaivat kuulemma ajavat suurten aaltojen läpi, koska ne on rakennettu siten, että se on mahdollista. Matkustajalaivoja ei ole rakennettu samalla tavalla, eikä niitä voi myöskään ajaa kuten rahtilaivaa. - En sitten tiedä, oliko hän oikeassa. Hän oli itse sitä mieltä, että Estonia ajoi liian kovaa vauhtia. Hän oli ollut joskus aikoinaan samassa laivassa förstinä ja tottunut ajamaan sitä avomerellä.

Siihen aikaan firmamme tiloissa oli pieni vuokralaisfirma. Sen työntekijä oli mukana Estonian onnettomuudessa. Hän pelastui, mutta hänen saksalainen esimiehensä hukkui. Hän ei enää uskaltanut matkustaa laivalla, vaikka laivayhtiöt olivat hänen asiakkaitaan. Järkytys oli hänelle liian suuri. Hän irtisanoutui työstään parin kuukauden kuluttua.

Laivayhtiöiden ihmiset ovat kertoneet minulle, että kaikkein pahinta on se, että 60% matkustajista ei reagoi yhtään millään tavalla onnettomuustilanteessa. Se on myös tutkimustulos. Suurin ongelma ei suinkaan ole hätääntyvät matkustajat, vaan ne, jotka ovat täysin passiivisia.

Vaimon kanssa.
Espanjalaisten Eurooppa loppuu yleensä Kielin kanavaan mutta silloin emme alkuun edes tajunneet haaverin vakavuutta.

11.09.2001 Olimme Luxorissa. Sama tilanne kun laivalla olevan muutaman suomalaisen kännyköihin alkoi tulemaan torniuutisia.
Basaarissa kävellessämme paikalliset katselivat toistuvia uutiskuvia ja hihkuivat innoissaan: USA, USA down, down!!!
Meiltä tiukattiin useampaan otteeseen olemmeko amerikkalaisia!
Ryhdyin todella pelkäämään että puukkoa tulee selkään.
Sen jälkeen vaimo neuloi reppuni läppään pienen suomen lipun.
Eivät ne ähmänät sitä tunne mutta erottavat ainakin jenkkilipusta.

Kennedyn kuoleman aikaan olin koksuna Kouvolassa.
Samanlainen epätodellinen tunne kun tuli uutiskuvaa tapahtumasta.

Tälläiset muitaa hyvin mutta Dianan kuolinvuottakaan en muista.

Missä olit ja mitä ajattelit:
-World Trade Centerin onnettomuuspäivänä
11.09.2001.
-Tsunami 26.12.2004 vedenalainen maanjäristys

WTC:n tapahtuma aamuna menin tietokoneen ajokorttikurssille. Kaverit alkoivat näytellä tiedostoistaan sortuvia torneja oli jopa yhden koneen törmäyskin tallennettu. Koko päivää väritti keskustelu terroriteosta, jatkuvasti surffailimme milloin missäkin saadaksemme tietoja onnettomuudesta. Miehet olivat ehdottomasti nokkelampia löytämään uutiskohteita. Se kurssipäivä meni surffaillessa.

Tsunamin riehuessa olin Italiassa joulua viettämässä, katselimme TV:stä ja netistä uutisia maanjäristyksestä. Kävimme iltamessussa roon.kat.Neitsyt Marian kirkossa, ahdistuneita, epätietoisia omaisia oli monia,joita onnettomuus läheltä kosketti. Siihen se joulurauha sitten päättyikin.

Uskon näin suurien onnettomuuksien järisyttävän koko maailmaa, eipä ne taida jättää kylmäksi ketään tunteilta.

Meillä sattui olemaan Suomesta vieraita ja olimme maaseudulla ajelemassa ja paikkoja katselemassa kun kuulimme autonradiosta uutisissa että matkustajalaiva on hukkunut ja yli 800 henkilöä mukanaan. Ensimmäinen ajatukseni oli että eihän ne voi hukkua. Olimmehan seilanneet Ruotsin laivoilla toistakymmentä vuotta, kesä ja talvilomilla.

Ei ennen tullut mieleenkään että niin iso laiva voisi hukkua. Pidin tosiaankin niitä hukkumattomina. Samoin tämä tsunami Indonesiassa. Kyllähän se järkytti aikalailla, ainut haitta oli länsi Australiassa, nousuvesi oli pari metriä korkeampi

Muuten näin mielenkiintoisen ohjelman viime sunnuntain T.V:n 60-minutes ohjelmassa. Eräs geologi-tulivuorten tutkija ennusteli valtavaa tulivuoren purkausta Indonesiassa. Australian manner-laatta siirtyy nimittäin pohjoiseen päin n.7cm. vuodessa. Eihän se paljon ole mutta se vaikuttaa kuitenkin jollain tavalla näihin luonnon mullistuksiin. Enkä usko että meikäläinen näitä näkee. Saattaa nämä purkaukset sattua vasta tuhannen vuoden kuluttua.
Parasta kun eletään vain päivä kerrallaan ilman suurempia huolia tulevaisuudesta.

Aivan poikkeuksellisesti kello 6.30 Ja näin
Lauri Karhuvaaran järkyttyneenä selostavan tapahtunutta. Olen miettinyt oliko ilmassa niin paljon hätää, että se vei minut television ääreen
niin aikaisin aamulla.

Minulla oli vapaa päivä ja nukuin normaalia pitempään. Heräsin helikopterin ääneen. Nousin katsomaan oliko se Mediheli. Se ei ollut Mediheli vaan isompi kopteri, joka suunnisti Tyksiin päin. Ajattelin, että jotain saaristolaista viedään ensiapuun.

Mutta se kopteri ei jäänyt ainoaksi, vaan niitä alkoi lentää yli useampia. Heräsi epäilys, että jotain on täytynyt tapahtua. Oli avaamassa radiota kun poikani soitti ja kysyi, että tiedänkö jo että Estonia matkustajalaiva on uponnut. Avasin radion ja television ja aloin seurata järkyttyneenä pelastustoimia, jotka jo olivat jatkuneet jo tunteja.