Mitä teen?

unohtaa "lässytyksen" ajan myötä. Pojallani sama ongelma joskus, en kiinnittänyt mitään huomiota ja ajan kans rupes puhumaan normaalisti.

Monella lapsella on jossain vaiheessa "taantuma"vaihe, aivan normaalia. Kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi menisi kehityksessä taaksepäin, vaan ainoastaan siitä, että aikuisten tavoin lapsetkin haluavat sulautua joukkoon, matkivat toisia ja tekevät samoin kuin muutkin ryhmässä.

Esimerkkinä oma poikani. Hän oli 3-vuotias kun sain pikkusiskon, täysin siisti poika, joka oli kymmenen kuukauden vahnana oppinut potalle, eikä sen jälkeen kastellut. No, hän siis sai siskon, joka pissasi ja kakkasi vaippoihin. Poikani "aloitti" saman. Olen miettinyt, että oliko kyse luonnonllisesta reaktiosta, vai sitten huomionhakuiseedesta. olen ajatellut, että kyseessä molempia.

Nyt syksyllä minunkin nuorimmaiseni aloitti eskarin, tyttö, joka on puhunut hyvin ja sujuvasti, mutta s-kirjain hänellä suhahti eskarin alussa vielä pahasti. Nyt hän on oppinut sanomaan s-kirjaimen oikein, saamatta minkäänlaista puheopetusta. hän on kuunnellut vain, kuinka toiset tuon kirjaimen ääntävät, ja oppinut heiltä.-- lapset halauavat tehdä kuten muutkin ikätoverinsa, ja varsinkin matkivat heitä, keistä pitävät, ketkä ovat heidän kavereitaan.
Sinun lapsesi kohhdalla on varmasti kyseessä sama juttu, matkiminen. Olen sitä mieltä, että sinun ei kannata sen kummemmin asiasta huolestua.
Itse vastaavassa tilanteessa korkeintaan juttelisin lapselleni, kysyisin että miksi hän on muuttanut puhetyyliään, ja kertoisin, että on oikeasti hienoa, kun sanat sanotaan oikein, eikä puhuta "vauvakieltä". Painostaa/jankuttaa ei varmasti kannata. Toinen vaihtoehto lienee, että et kiinnitä asiaan minkäänlaista huomiota. Varmasti menee ohi omia aikojaan. Itse kyllä suosin aina juttelua ja asioiden/mielipiteiden perustelua.