Lapseni uusin hupi on koetella hermojani. Ilkeyttä tekee joka viiden minuutti. Välillä isompaa ja välillä pienempää. Pinnani on lyhentynyt huomattavasti ja sorrunkin usein huutamaan ja silloin livahtelee suusta saatapeetä. Lapseni mielestä tämä huutaminen se vasta kivaa onkin, naureskelee ja juoksentelee tyytyväisenä ympäriinsä.
Onko kellään mitään kikkakonsteja joilla saisi helposti hallittua näitä huutamisia? Kymmeneen laskeminen ei oikein toimi.
Onko kellään mitään kikkakonsteja joilla saisi helposti hallittua näitä huutamisia? Kymmeneen laskeminen ei oikein toimi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jotain muuta..? Kannattaisi ehkä miettiä miksi lapsi "koettelee hermojasi". Itse en usko lapsen ilkeyteen vaan taustalla on usein muuta. Kuten huomion puutetta, väsymystä, jonkin tarvetta.
Kun kuulostaa NIIN tutulta.
Hermo kiristyy päivä päivältä nopeemmin,eikä tunnu enää auttavan edes paikalta poistuminen.
En usko että ilkeyttään kiusaa tuo pirulainen,koittaa vain etsiä omaa paikkaansa ja rooliansa.Joka paikkaan ehtii pahojaan tekemään TIETÄEN että tekee kiellettyä.Nauraa,virnuilee ja juoksee karkuun..
mikään ei auta ja varsinkaan kun lapsi on jo huomannut että....
ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT!!!
Pieni oma aika ja taas otetaan arki uusin voimin.
Huomenna otan auton alle jä menen pois tästä 24/7 kotona olemisesta ja lapsista.Sitten sitä taas jaksaa taistella ja olla parempi äiti.
Tämä kun ei ole eka kerta tässä tilanteessa ja tiedän että lapsikin huomaa "rennomman"äidin ja rauhoittuu jo sillä paljon.
Nyt kuitenkin vielä yksi taisto tälle päivälle,nukkumaan meno joka on yhtä rumbaa...
HUOH!
VOIMIA MEILLE KAIKILLE ÄIDEILLE JA ISILLE KANSSA♥
mitä lapselle seuraa tuhmuuksista? pistä jäähylle joka kerta kun tekee, min/ikäv.
sitten kun sovittu, niin tehkää jtn kivaa.
selkeet pelisäännöt ja niillä eteenpäin.
Puuhailetko lapsen kanssa asioita yhdessä, esim. pelejä, leikkejä, satujen lukemista... Lapsi on monesti "ilkeä" siksikin että saisi huomion. Jos esim. usein kotona ollessaan vain sortuu siihen että tekee vain omia hommiaan tai katsoo telkkua ja sanoo lapselle että koita nyt keksiä jotain tekemistä kun ei äiti nyt ehdi, niin silloin lapsi koittaa saada huomion tekemällä tuhmuuksia. Kun huudat lapselle niin silloin ainakin annat aikaasi ja huomaat hänet. Toinen vaihtoehto on, että lapsi olisi vilkas ja tarvitsisi paljon puuhaa kuluttaakseen päivittäisen energiansa. Kuten ulkoilua.
Mutta jos lapsi on ollut tuhma ja tehnyt väärin, silloin paras rangaistus on oma huone. Mutta älä lukitse huoneen ovea. Jos lapsi tulee pois, laita takaisin kunnes on rauhallinen ja pyytää anteeksi ja sitten halittee ja pusitte.
Itse huomasin kotona ollessa myös tuon, että ei jaksanut lapsen kiukutteluja. Välillä olin suorastaan raivona jostain ihan pikku asiasta. Luulen, että taustalla oli se, että kaipasin pikkuhiljaa työelämään. Nyt ei tarvitse kenenkään kotiäidin suuttua, mutta totuus on, että minusta aikuisen elämää ei ole seistä joka päivä vain hiekkalaatikolla kakkuja tekemässä. Ainakaan minulle se ei ollut riittävän haasteellista. Jonkun aikaa ja kun lapsi on pieni, se on ok, mutta itse aloin kaipaamaan työelämään. Nyt kun olen taas töissä, huomaan, että jaksan lapsen kiukuttelutkin paremmin. Vaikka olisi ollut töissä rankka päivä, illalla nauttii lapsen kanssa olosta suunnattomasti ja pienet kiukuttelutkaan ei tunnu niin pahoilta. Kun itse jaksaa olla rauhallinen ja suhtautua asiaan tyynesti, lapsikin rauhoittuu nopeammin. Mutta tämä vain yksi näkökulma, jokaisella perheellä on omat tilanteensa.
olla rangaistus! Eikä lapsi ole tuhma.. Lapsi voi tehdä tuhman tempun kylläkin.
Eräästä lehdestä luin psykologin kannanoton huonerangaistukseen ja se oli, että huone EI saa olla rangaistus. Sen sijaan huoneeseen voi mennä RAUHOITTUMAAN. Silloin siis lapselle sanotaan, että "nyt saat mennä huoneeseesi rauhoittumaan". Siinä on suuri ero kuin jos sanoisi, että "olet tuhma ja siksi menet rangaistukseksi omaan huoneeseen". Ensimmäisessä tapauksessa omasta huoneesta ei tule ikävää (rangaistus)paikkaa vaan oma turvallinen huone on vain paikka jossa rauhoitutaan.
Ihmettelen miksi kotiäidin oletetaan "seisovan joka päivä vain hiekkalaatikolla"..? Me ainakin tehdään paljon kaikenlaista muuta, hiekkalaatikolla harvemmin seisoskelen kun nuo osaavat siellä itsekseenkin leikkiä.. Ensi viikollameillä on esim. ohjelmassa omenahillousta ja pihakalusteiden huoltoa. Aika kuluu myös askarrellen (kivaa myös aikuiselle), yhdessä kotitöitä tehden, metsässä marjoja/sieniä poimien tai muuten vaan retkeillen, uimahallissa jnejne. Jos isompia haasteita kaipaa niin jokaisen isän pitäisi kyetä sen aikaa lasten kanssa olemaan kun äiti harrastaa jotain haastavaa/mukavaa/rentouttavaa/itselleen sopivaa.
Nimimerkki työelämään palannut kun nuorin lapsista 2v..
Pitimän siis olla, että palaAVA.. Vielä olen kotiäiti muutaman kuukauden.
Teen töitä vain 10 tuntia viikossa, lapset ovat sen aikaa aina hoidossa, ja meillä kaikilla menee paremmin nyt. Lapset (7, 3, ja 1 vuotiaat)eivät ole jatkuvasti toistensa kimpussa, vaan Hoitopäivät ovat juhlapäiviä, joihin öitä lasketaan. Yksivuotiaskin tuntuu nauttivan, kun pääsee välillä muiden lasten kanssa touhuamaan, ovat hoidossa ystävälläni.
Tämä on minulle sopiva työnmäärä, enempää en halua tehdä. Taloudellista merkitystä ei ole tuolla työmäärällä, mutta kyllä aitäkin enemmän muuta. Työn lisäksi jää vielä energiaa muuhunkin, toisin kuin täyspäiväisen työn jälkeen välillä. Kotihommatkin hoituu huomattavasti paremmin nyt.
varmaan ihannetilanne! Lapset hyvässä hoidossa tutulla ihmisellä ja oma työpäivä kohtuullisen pituinen. Tuollaisen tilanteen kun voisi omille lapsilleenkin järjestää.. Mutta meillä ei ole ketään tuttavaa/sukulaista joka voisi hoitaa lapsia ja työpäivämmekin ovat vähintään 8 tuntisia.. Näiden päivien jälkeen on kaikkea muuta kuin rentouttavaa palata kaupan kautta kotiin ja alkaa kotitöihin.. Illat menee supernopeaan.