Minulla on syöpä. Sitä, kuinka vakava ja laajalle levinnyt, ei tiedetä vielä. Olen kai jotenkin shokissa asian suhteen. En ole itkenyt kuultuani asian. En edes tajua että se koskee minua. Se ei tunnu missään. En halua ajatella asiaa, en ajattele.
Mutta. Töitten jälkeen, joka kerta ajan kauppaan ja haen siideriä. Juon itseni humalaan iltaisin, jotta en ajattele enkä mieti. Ja jotta saan nukuttua..
Mahdanko olla täysin alkoholisti kuukauden kuluttua, kun asiat selviävät lopullisesti??
Mutta. Töitten jälkeen, joka kerta ajan kauppaan ja haen siideriä. Juon itseni humalaan iltaisin, jotta en ajattele enkä mieti. Ja jotta saan nukuttua..
Mahdanko olla täysin alkoholisti kuukauden kuluttua, kun asiat selviävät lopullisesti??
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla on? Katsos meitä on paljon Suomessa, meitä syöpäläisiä.
Voimia sinulle.
kohdunkaulansyöpä
Juu voithan sä ehtiä hankkimaan itselles alkoholiongelmankin, jos oikeen ahkeroit. Mutta ajattelin vaan mainita, että jos yhtään lohduttaa mun isosiskon tapaus.
Hän oli synnyttämässä ekaa lastaan ja kuinka ollakaan lääkäri totes, että jossain on nyt jotain vikana. Todettiin kohdunkaulansyöpä ja hoidot aloitettiin heti kuin mahd. Lapsi lähti isän kanssa kotiin ja äippä jäi osastolle.
En nyt puutu siihen sairaalassaoloon, mutta mun isosisko täytti just 50v ja hänellä on nyt yhteensä 2 lasta, jotka molemmat jo yli 20v. Että on niistä ajoista hoidot kehittyneet, eivätkä ainakaan huonompaan suuntaan.Mutta jokainen meistä käsittelee henkilökohtaiset kriisinsä omalla tavallaan...
kirjotus sulta "isosiskon pikkusisko"..:)
Täälläkin yksi entinen rintasyöpä sairas aikaa siitä uutisesta on kohta 13 vuotta...eli kyllä niistä selviää ja eikö rukous lohduttais enemmän kun alkoholi.
Mulla oli ainakin siitä suuri apu,,voimia sulle..
heippa
minulla oli vähän samansuuntaisia fiiliksiä kun yli vuosi sitten kuulin omasta syövästäni.
Jos nyt jo tiedät mikä sinua vaivaa, varmaan olis parasta suunnata ajatus tulevaisuuteen. Eli hoitaa nyt itseäsi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista, käveleskellä ja yrittää syödä terveellisesti. Jos vielä jotain tekis, niin ehkä menisin laajennetun lääketieteen lääkärin juttusille...
Onko sinulle tulossa leikkaus tai sytostaatteja tai molempia tai sädehoitoa? Tai mitään näistä?
Ajattelen että mistä vaan hoidoista selviät parhaiten, kun säästelet nyt maksaasi etkä kuormita sitä alkoholilla. Ja yrität saada yleiskunnon muuten mahdollisimman ylös.
Auttaa nopeammin toipumaan ja lisää elämisen laatua.
Onko ketään vaikka ammatti-ihmistä jolle voisit puhua tunnelmistasi? Odottaminen on todella kiduttavaa, mutta yritä silti vaan karkottaa ikävät ajatukset ja pelko, ja kaikin tavoin lisätä uskoasi tulevaisuuteen ja parempaan. Ajoittain voit ehkä jopa (hieman) iloita nykyhetkestäkin, kaikesta huolimatta.
Sairaus on kova koulu. Tsemppiä, monesta me kyllä selvitään ja ollaan sitkeitä, sinä myös!
Lue seuraavalta sivulta, kohdasta
Terv. syöpäpotilaalta sipetti
(ainakin vielä äsken oli seuraavalla sivulla)
Kirjoitin siihen tänään perjantaina ja kohta onkin lauantai.
Jätä todella siiderit juomatta ja koeta keksiä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Ei se ole maailmanloppu, jos syövän saa!
En minäkään silloin itkenyt, enkä pahemmin jälkeen päinkään. Sille ei vain voinut mitään. Ei pystynyt itkemään, vaikka olisi ollut kuinka paha olla. Uskon, että heillä on helpompaa, jotka pystyvät itkemään.
Ajattele vain, että kyllä sinä tästä selviät. Älä päästä mieleesikään, että et selviäisi!
Voimia sinulle!
Samalla lähetän terveisiä Sipetille. Hänen kirjoituksensa syövästä olivat ensimmäiset, jotka löysin "jostain" ja tänään vasta löysin tänne sivuille. Kirjoittele, kuinka jakselet!
Jaksamista kaikille sairastuneille. Kirjoitellaan, niin jaksamme kaikki paremmin!!
hei
kiitos toivotuksestasi jaksamisesta ym. -- Minulle selvisi vuosi sitten keväällä, että on syöpä. Se leikattiin ja sytohoidettiin. Oli monesti hyviä fiiliksiä tulla tänne lukemaan muiden samankaltaisissa tilanteissa olevien jutustelua. Kyllä se usein antoi voimia, huomata miten monet jaksoivat valaa elämänuskoa ja uskoa huomiseen.
Eipä se murehtiminen auta yhtään tippaa, päinvastoin. Rohkeasti vain elää tässä ja nyt, luottaen että tulevaisuuskin on - se on elämisentaito jota tässä koko ajan opiskelen. Ja ihan hyvällä menestykselläkin.
Tervetuloa vain tänne vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia,voimahalit sinulle!