harmittaa

Meidän kurssiltamme karkasi AMK:sta kaksi kaveria yliopistoon ensimmäisen vuoden jälkeen. Kummankin menestystaktiikka oli seuraava: syksyn ajan he suorittivat niin paljon kursseja kuin suinkin ehtivät ja vapaavalinnaisten kiintiöön mahtui. Tällä he varmistivat, että opintoviikkoja (silloin - nykyäänhän ne ovat opintopisteitä) kertyi vuoden aikana riittävästi jotta opintotuki jatkuu seuraavanakin vuonna - riippumatta siitä pääseekö yliopistoon vai ei. Kevään ajan he saattoivat sitten keskittyä rauhassa pääsykokeisiin valmistautumiseen, kun opintotuki oli jo varmistettu seuraavalle vuodelle. Toinen mainituista pyrki lääkikseen (ja pääsikin) ja kävi kevään valmennuskurssia, joten se 'työrauha' AMK-touhuista oli varmaan todella tarpeen.

Itselläni tuli AMK:ssa mitta täyteen vasta toisena vuonna... joten vasta kolmannen vuoden opiskelinkin sitten jo yliopistossa. Taktiikka sama kuin niillä kahdella viisaammalla: syksyllä nopat plakkariin ja keväällä tiukka keskittyminen johonkin tulevaisuuden kannalta oikeasti hyödylliseen - eli pääsykokeisiin. Myöhästyneestä havahtumisesta oli kuitenkin se seuraus, että olin jo käyttänyt kaksi vuotta opintotukea suorittamatta (AMK-)tutkintoa loppuun. Koska keskeytettyjen opintojen aikana käytetyt opintotukikuukaudet vähennetään seuraaviin opintoihin käytettävissä olevista, olisi opintotukea ollut yliopisto-opintoihin jäljellä tavanomaisen 55 kuukauden (= 6 lukuvuotta 1 kuukausi) sijasta 55 kk MIINUS (AMK:ssa haaskatut) 18 kuukautta = 37 kuukautta (= 4 lukuvuotta 1 kuukausi). Arvioin, että voi vetää liian tiukille, joten neljännen vuoden vietin AMK:ssa suorittaen sen tutkinnon loppuun. Ei muuten ollut kivaa, ei. Eikä varsinkaan kauhean motivoivaa. Sain siitä kuitenkin puoli vuotta lisää tukiaikaa (kokonaiskatto on 70 kuukautta, joten yliopisto-opintoihin jäi 43 kuukautta - joka näillä näkymin riittää).

Eli tuota taustaa vastaan:

1) Harkitse huolella haluatko todella yliopistoon vai jaksatko sitä AMK-touhua - ja TEE PÄÄTÖS. Luultavasti kokisit opiskelusi mielekkäämmäksi yliopistossa, mutta itsekuria ja vastuuta (kykyä/halua pakottautua tarttumaan asioihin ja viemään ne ajallaan loppuun) tarvitaan paljon enemmän kuin AMK:ssa. Opetettavat asiat sinällään ovat ihmisen järjellä pohdittuja ja sellaisella myös tajuttavissa. Mutta tee se PÄÄTÖS - NYT.

2A) Jos päätät jatkaa AMK:ssa, niin sitten jatkat. Ja muistat, että kyseessä on oma valintasi.

2B) Jos taas päätät mennä yliopistoon, niin päätä sitten kanssa ja

2B1) Hae NYT (ensi keväänä) äläkä vuoden päästä. Älä kuluta niitä opintotukikuukausia hukkaan (kuten eräs nimeltämainitsematon tollo teki).

2B2) Haali kursseja nyt syksyllä niin paljon kuin voit ja suorita ne hyväksytysti piittaamatta arvosanoista (eli viis siitä onko se arvosana ykkönen vai viitonen, kunhan saat opintopisteitä rekisteriin). Aina parempi, jos löydät tarjonnasta jotain itseäsi hyödyttäviä kursseja, ja ihanteellista olisi tietysti sekin, jos saisit hyvät arvosanatkin - mutta JOS tosissasi haluat yliopistoon, niin (opintopisteiden) määrä on tärkeämpi kuin laatu, koska tarkoitus on vain haalia jo syksyllä riittävä opintopistekertymä opintotuen varmistamiseksi, jotta voisit keskittyä keväällä pääsykokeisiin. Pidä mielessä, että rehkit tämän syksyn AMK:ssa juuri siksi, että sinun ei tarvitsisi jatkossa sitä touhua enää katsella - se auttaa jaksamaan.

2B3) Keskity keväällä pääsykokeisiin - ja myös valmistaudu niihin äläkä pelkästään 'palkitse itseäsi hyvin ansaitulla levolla rehkityn syksyn jälkeen'. Muista, että ne pääsykokeet ovat sinun pääsylippusi pois AMK:sta.

Tietysti on olemassa myös vaihtoehto 2C:
Jos AMK ei todellakaan tunnu sinun paikaltasi, lopetat kallisarvoisten opintotukikuukausiesi tuhlaamisen AMK:ssa ja menet töihin - joissa käyt kunnes varmasti tiedät mitä haluat. Suosittelen lämpimästi, ettet suinpäin LOPETA AMK:ua vaan ilmoittaudut poissaolevaksi, jolloin et menetä opiskelupaikkaasi mutta opintotukikuukaudetkaan eivät kulu. (Muistaakseni AMK:sta saa olla kaksi vuotta poissaolevana pelkällä ilmoituksella. No, vuoden nyt ainakin.) Välivuoden pitämisessä on kuitenkin vaaransa: niitä alkaa pianaikaa kertyä vaivihkaa useampia - ja sille tielle on moni jäänyt ja jässähtänyt iäksi niihin väliaikaisiksi aiottuihin hanttihommiin. Välivuosien kertyessä alkaa opiskelemaan lähteminen pelottaa enemmän ja enemmän, kun tuntuu, että kaikki aiemmin (lukiossa) opitut pohjat karisevat pikku hiljaa muistista. Ja samaan aikaan sitä tottuu sentään jonkinmoiseen elintasoon, joten ajatus lähteä taas kituuttamaan opintotuella - eli todella KÖYHÄNÄ - alkaa senkin takia tuntua aina vain vaikeammalta. (Vaikkei se elintaso ilman koulutusta tietenkään kovin korkeaksi nouse, niin kyllähän se aina opintotuella nälkiintymisen voittaa.)

Joka tapauksessa: PÄÄTÄ NYT, ja pidä sitten se päätöksesi.

Ja tiedän, tiedän: hyvä se täältä on ohjeita jaella, kun on itse jo sisällä ja opinnot pitkällä. Tiedän kyllä, että tuommoisen päätöksen teossa pirullisinta on epävarmuus: 'entä jos en päätökseni osoittautuukin vääräksi - entä jos en pääsekään? Silloin ponnistukseni menivät hukkaan.' Eivät sinun ponnistuksesi itse asiassa hukkaan ole menneet siinäkään tapauksessa, että et (ensimmäisellä kerralla) pääse - syksyn rehkimisesi varmistaa ainakin mahdollisuuden AMK-opintojesi jatkamiseen ja opintotukeen, ja kevään rehkiminen puolestaan helpottaa pääsykokeisiin valmistautumistasi hakiessasi seuraavana vuonna uudelleen. Kotiin päin siis kaikki työ.

Joka tapauksessa vähiten hyödyllistä sinulle on jäädä jahkamaan puolitiehen - silloin eivät tule hoidetuksi kunnolla sen kummemmin AMK-opinnot (koska haaveilet paremmasta) kuin pääsykoeluvutkaan (koska et jaksa panostaa niihin kun olet niin epävarma tuloksesta eli koko homman hyödyllisyydestä).

SIIS: takuulla et pääse, jos et edes hae. Ja jos haet, niin hae tosissasi. Jos taas et usko mahdollisuuksiisi päästä, niin älä sitten hae vaan keskity nurkumatta niihin AMK-opintoihin - itsehän olet ne valinnut. Sekä usko (itseluottamus) että sen puute ovat tässä asiassa itsensä toteuttavia ennusteita: jos 1) et usko mahdollisuuksiisi, et pysty motivoitumaan itsäsi ponnistelemaan tavoitteesi eteen niin paljon kuin niiden toteuttaminen vaatisi - ja haaveeksi ne sitten jäävätkin. Jos taas 2) PÄÄTÄT uskoa mahdollisuuksiisi - ja sitten kanssa uskot - jaksat myös tehdä ihan eri tavalla töitä tavoitteidesi eteen - jolloin saat ne myös totetutumaan.

Eli ala paskantaa tai nouse pytyltä - mutta älä jää istumaan pöntölle ilman asiaa.

Onnea valinnallesi - mikä se sitten onkin. :)

opiston ja alusta alkaen tympäsi koulun taso, harmittaa vieläkin kun en keskeyttänyt. Yliopistoon halusin sitten opiston jälkeen, mutta pääsykokeisiin lukeminen tuntui niin järjettömältä urakalta ja toisaalta välivuosiakaan en enää halunnut. Kun en sitten saanut aikaiseksi aloittaa ajoissa pääsykokeisiin lukua päätin mennä sieltä mistä aita oli matalin eli sinne sisälle mihin helpoiten pääsee. Vaihdoin sitten pääainetta myöhemmin. Ainakin Joensuun yliopistossa pystyi opiskelemaan melkein mitä ainetta vain pääaineesta riippumatta.