meillä on syntymästä asti nautittu sylissä olosta. ja edelleen (6kk) sylivauvamme keikkuu sylissä.välillä äitille rasittavaa ,mutta useimmiten ihan kivaa-sitä vauvaa vartenhan tässä kotosalla ollaan (tosin on kolme muutakin tenavaa talossa).mutta kun omiani katselen olen tullut siihen tulokseen että toiset vauvat/lapset vaan on ns. sylivauvoja enemmän kuin toiset. ettei se olekkaan ihan äitien opettama "tapa".
uskotko että jotkut vauvat vaan on
sylivauvoja?
3390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
uskon että jotkut vauvat on sylivauvoa. Minulla itselläni on 2lasta ja esikoinen oli täysi sylivauva ja nyt toinen viihtyy kyllä sylissä varsinkin unien jälkeen mutta koskaan ei ole itku tullut tai ollut tyytymätön lattialla tai sitterissä. Yritin esikoista "opettaa" olemaan joskus muuallakin kuin sylissä mutta eihän hän sitä oppinut. Siitä sitten päättelin että on se kyllä varmaan luonteessa :)
reilun kuukauden ikäinen poika tykkää olla sylissä eritoten silloin kun kaipaa seuraa :) välillä tuntuu että taasko syliin, mutta ne hymyt ovat kauneinta mitä äiti voi saada.
Laitokselta lähtien unet otettiin vain äidin sylissä tai viekussa käsi kädessä tai ei nukuttu ollenkaan. Myöhemmin heräsi tarkistaanki, että äiti on ja pysyy vieressä päikkäreiden aikana tai muuten ei nukuttu päikkäreitä. Nyt ei enää käsi riitä, ku kömpii kainaloon. 7-kuiseksi asti ei viihtynyt yhtään omikseen tai hirveä huuto. Vasta ku oppi ryömiin, alkoi viihtyä lattialla, mutta jos äitiä ei näy, niin ryömitään etsimään ja nyt voi muttenki ryömiä lattialta mamman luo ja purra jalasta, että otatkos sinne sohvalle syliin. Lattialla viihtyy kyllä mainiosti, jos mamma istuu lattialla ja poika voi istua jalkojen välissä ja touhuta omiaan, kun mamma katsoo telkkaria.