Terve ihminen hakee seuraa vastakkaisesta sukupuolesta aktiivisesti ja pyrkii luomaan parisuhdetta. Minua hirvittää pakkomielteiset ihmiset. Sinulla on talous kunnossa ja huolehdit itsestäsi, sekä olet kohtuullisen näköinen. Se riittää ja saat seuraa.... järkyttävää näytelmää.
Ymmärrän asialla olevan merkitystä sosiaalisena statuksena ja taloudellisena turvana, mutta aito vuorovaikutus on toissijainen juttu. Näin meidät on opetettu olemaan ja siitä pidetään kiinni, eikö niin? Älä kyseenalaista tai sinusta tehdään outo tyyppi ja vielä suljetaan sosiaalisen verkoston ulkopuolelle. Mitä tekevät ihmiset jotka ovat verkoston ulkopuolella. Jotkut eivät kestä ja jumiutuvat lähiöbaareihin, erakoituvat tai elävät levotonta elämää. On yksilöitä jotka löytävät elämälleen tarkoituksen, mutta se vaatii rohkeutta. Epäonnistuminen on lahjakkaalle pyrkyrille kirous, mutta ajattelevalle ja tuntevalle ihmiselle opetus. Kyynisyyteni on löytänyt ääripään ja pidän valta-osaa ihmisistä joukossa kulkevana massana, joilla ei ole aitoa tunnelyä. Minulla on varaa elää, niin kuin elän, koska hulluudellani ei ole rajaa. Hulluuteni on luovaa ja se kuuntelee sydäntäni.
Siksi en takerru lähimpään "kunnolliseen" tyyppiin, en voisi silloin tavata sielunkumppaniani. Onko pakko aina olla joku?
Ymmärrän asialla olevan merkitystä sosiaalisena statuksena ja taloudellisena turvana, mutta aito vuorovaikutus on toissijainen juttu. Näin meidät on opetettu olemaan ja siitä pidetään kiinni, eikö niin? Älä kyseenalaista tai sinusta tehdään outo tyyppi ja vielä suljetaan sosiaalisen verkoston ulkopuolelle. Mitä tekevät ihmiset jotka ovat verkoston ulkopuolella. Jotkut eivät kestä ja jumiutuvat lähiöbaareihin, erakoituvat tai elävät levotonta elämää. On yksilöitä jotka löytävät elämälleen tarkoituksen, mutta se vaatii rohkeutta. Epäonnistuminen on lahjakkaalle pyrkyrille kirous, mutta ajattelevalle ja tuntevalle ihmiselle opetus. Kyynisyyteni on löytänyt ääripään ja pidän valta-osaa ihmisistä joukossa kulkevana massana, joilla ei ole aitoa tunnelyä. Minulla on varaa elää, niin kuin elän, koska hulluudellani ei ole rajaa. Hulluuteni on luovaa ja se kuuntelee sydäntäni.
Siksi en takerru lähimpään "kunnolliseen" tyyppiin, en voisi silloin tavata sielunkumppaniani. Onko pakko aina olla joku?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa kunnon tekstiä ja juuri sellaista, että hyvää tekee lukea ja suorastaan saada balsamia kurjalle sielulleni. Olen nimittäin palaamassa pitkän saikun jälkeen töihin ja mietin vastaavia asioita koskien työtäni sekä siellä olevia ihmissuhteita.
mutta kukas kieltäisi onnen itseltään? Jos se onni ja rauha tulisi jonkun sielunkumppanin muodossa :D
En minä ainakaan.
Koko elämä on viitoitettu kunnolliselle kumppanille, joka siivittää keskiluokkaisen elämämme huimaan nousuun.
Onnelliset isit ja äidit hymyilevät mielissään, kun juuri kävelemään oppinut jälkikasvu käy halailemassa samalla tavalla horjuvaa, vastakkaista sukupuolta. Ekaluokkalaiselta kysytään kuka koulukavereista on hänen mielitiettynsä. Rippikoululaiselle vinkataan naimaluvasta ja yo-juhlien jälkeen viimeistään pitäisi seurustella, ainakin puolivakavasti. Annapa olla jos lähentelet 3-kympin pysäkkiä eikä paria ole vielä näkösällä. Silloin alkaa sukulaisten kuiske, naimattomuutesi / parittomuutesi on asia jota ihmetellään ja josta kysellään kautta rantain: " Eikö se Mari tai Matti aio lainkaan perustaa perhettä, vai olisiko niin itsekäs ja kranttu... jne"
Jos ikä alkaa nelosella, ystävät ja sukulaiset tyrkyttävät lähes kaikkia vapaita, eronneita tai sinkkututtujaan treffeille tai kutsuvat kyläilemään ja kuinka ollakaan, tuo toinen sinkku on kylässä "vahingossa" samaan aikaan. Minulle, joka uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä ja kohtaloon, on nämä järjestetyt kohtaamiset niin noloja tapahtumia, että kierrän yhä varmemmin kaikki pakkonaitatus-aihiotkin kaukaa.
Olenko minä kummajainen, kun viihdyn mielummin yksin kuin väkisin etsin itselleni kumppanin? Olenko minä uhka parikymmentä avioliittovuottaan satamassa lahonneelle parisuhteelle?
Vain yhden seikan jätit mainitsematta: sen, että läheiset alkavat pitää sinua homona!
Suorasukaisimmat saattavat kysyä suoraan, toiset miettii itsekseen ja aprikoivat yhteisten tuttujenne kanssa asiaa.