Tuossa vähän alempana on viestiketju, jossa keskustellaan rumuudesta. Eli kirjoittajat tuntevat itsensä rumiksi, tyhmiksi epäsosiaalisiksi ym. Nyt en kyllä ymmärrä yhtään sitä rumuutta, sillä minusta ei ole olemassa yhtään rumaa ihmistä.
Jokainen on omansa näköinen, oloon vaikka pottunenä, länkisääret ja finnejä. Rumuus on ihan sama kuin kauneus, että se on katsojan silmissä. Rumuudessa se taitaa olla niissä omissa silmissä.
Kuka osaisi määritellä, mitä on rumuus tai kauneus? Onko se pelkkää ulkonäköä, vai kokonaisuus? Kuinka paljon itsetunnolla on tekemistä sen kanssa luokitteleeko itsensä rumaksi? Ja mistä se on lähtöisin, että pitää itseään rumana?
Ruumus ja kauneus ovat minusta subjektiivisia kokemuksia, eikä kumpaankaan ole olemassa ohjeita, missä määritellään objektiivin kauneus tai -rumuus.
Jokainen on omansa näköinen, oloon vaikka pottunenä, länkisääret ja finnejä. Rumuus on ihan sama kuin kauneus, että se on katsojan silmissä. Rumuudessa se taitaa olla niissä omissa silmissä.
Kuka osaisi määritellä, mitä on rumuus tai kauneus? Onko se pelkkää ulkonäköä, vai kokonaisuus? Kuinka paljon itsetunnolla on tekemistä sen kanssa luokitteleeko itsensä rumaksi? Ja mistä se on lähtöisin, että pitää itseään rumana?
Ruumus ja kauneus ovat minusta subjektiivisia kokemuksia, eikä kumpaankaan ole olemassa ohjeita, missä määritellään objektiivin kauneus tai -rumuus.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Totta puhuen mä oon nähny joitaki ihmisiä joita ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kauniiksi. Toisaalta, eipä sitä tiiä vaikka ne jonku mielestä oiskin, mutta tuskinpa...
ällöttäviä hurskasteluja.
Kyllä jokainen (jopa tämä Lipposen lanseeraama sokea Reettakin :) tunnistaa kauniin ihmisen silloin kun se kohdalle osuu.
Jokainen tunnistaa lämmönkin, vaikka varmasti vaikea määritellä mitä se on.
Ärsyttävää höpötystä tämä "kauneus on katsojan silmässä". Totta kai siinä on osatotuus, mutta on myös absoluuttista ulkoista kauneutta.
Kerro minkälainen on absoluuttinen kauneus? Eikös sekin ole ihmisten itsensä määrittelemä, ei siis mikään absoluuttinen totuus? Eihän absoluuttista totuutta edes ole olemassa. Me itsehän päätämme, mikä on tällä hetkellä totuutta, kauneutta, normaaliutta ym., vai?
(Sorry kirjoitusvirhe ekassa viestissä, piti olla objektiivinen kauneus ja -rumuus.)
Jokaisella ihmisellä on kauniita piirteitä.
Jokaisella ihmisella on myös rumia piirteitä..
Toisella on pottunenä ja maailman kauneimmat ja suurimmat kirkkaan siniset silmät.
Toisella länkisääret, mutta maailman kaunein hymy..
Onhan paris hilttonillakin länkisääret ja seiskassa oli juttu siitä että hänellä on sellua pyllyssä=)
Mutta silti hän on todella kaunis!
Kauneus on katsojan silmissä.
Toiselle on tärkeää, että on treenattu kroppa. Vaikka pärstäkerroin olisi, kuin harakan pehva ei sillä ole väliä. Kunhan vaan on treenattu kroppa.
Toiselle tärkeintä on kasvot, ei ole väliä vaikka painoa olisi 100kg. Kunhan vaan kasvot ovat kauniit.
Toiset näkee syvemmälle ja pitävät ulkonäköä vain plussana...
Jokainen taplaa tavallaan.
Voi jestas! Kenen mielestä Paris Hilton on kaunis???
"Toiselle tärkeintä on kasvot, ei ole väliä vaikka painoa olisi 100kg"
Mitä tarkoitat? Lihaksikkaalla miehellä paino voi helposti olla 100 kg, vaikka rasvaprosentti olisi erittäin pieni. Eikö sillä ole väliä, onko "ylipaino" läskiä vai lihasta?
tuli vain mieleeni että yleensä hoikalla ihmisellä on myös kauniimmat/komeammat kasvot.ymmärrän että monelle kasvot merkitsevät eniten mutta eihän todella ylipainoisen kasvot ole kauniit.vai onko jonkun mielestä kaksoisleuka kaunis?tai turvonneet posket?
Minusta Paris Hilton on kaunis(en silti ole mikään lesbo).
Meillä on siis erillainen maku.
Muistaako kukaan amerikan suurin pudottaja ohjelmaa?
Siinä oli se yksi vaalea nainen joka pääsi finaaliinkin.
Hän oli muistaakseni yli 100kg ja hänellä oli kauniit kasvot. Eivät yhtään edes turvoksissa.
Minä painan 95kg eikä minun kasvoni olla turvoksissa. Eikä minulla ole kaksoisleukaa.
Minä tosin urheilenkin.
TArkoitin siis tuolla yli 100kg painavalla ihmisellä lihavaa, en urheilijaa.
Niinkuin lihavuus palstalla voi olettaa..
Minulla on siis ylipainoa, aikas paljon. Minulle tullaan sanomaan kuinka kauniit kasvot minulla on.
Ihan oudotkin miehet.
Jokaisella siis oma makunsa kauneudessa. Jokainen on jonkun silmissä kaunis.
Sisäinen kauneus on minun mielestä sitä että osataan arvostaa erilaisia ihmisiä. Osataan olla iloisia mitä meillä itsellämme on ja osataan jakaa tämä ilo muiden ihmisten kanssa. Ostaan auttaa sokea mies kadunyli, tai autetaan maahan kaatunut pieni lapsi pystyyn. Ei syrjitä liikuntaesteisiä ihmisiä, vaan ollaan heidän ystäviään siinä missä muidenkin. Ei tuoteta toisille mielipahaa siitä että hän on ylipainoinen tai alipainoinen. Heille tarjotaan apua paino-ongelmissa silloin kun he itse sitä pyytävät, mutta ei missään tapauksessa tyrkytetä.
Ulkoinen kauneus on sitten ihmisen ulkonäkö. Toiset pitävät kauniina jotakin pieniä yksityispiirteitä, kun taas jotkut eivät tykkää lainkaan niistä. Ulkoista kauneutta on vaikea mennä kuvailemaan sillä jokaisella on oma ihanne ulkoisessa kauneudessa. Itselleni se ihanne on nätit silmät, kiva hymy, hyväkuntoinen iho. Pituudella ja painolla ei minusta ole väliä, sillä myös erittäin pitkät, lyhyet, painavat tai hoikat voivat olla kauniita. Kasvot merkitsee minulle eniten ulkoisessa kauneudessa.
on olemassa joitakin tutkimuksia kauneudesta, yritän kaivella niitä esille jossain vaiheessa. Niissä tultiin konsensukseen, että on olemassa tiettyjä kriteerejä sille mitä pidetään kauniina. Tietyt kulttuurierot vaikuttavat tähän näkemykseen, mutta kaikkien ryhmien mukaan kauneus oli puhdasta matemaattista symmetriaa niin kasvoissa kuin vartalossakin.
Tämän symmetrian lisäksi kulttuuri vaikuttaa kauneuskäsitykseen, Yhdysvalloissa arvostetaan naisilla isompia rintoja kuin euroopassa jne.
Mitään absoluuttista käsitystä ei siis tieteellisestäkään näkökulmasta ole ja kuinka voisikaan olla, ihmisiä on miljardeja ja jokaisen kauneuskäsitykseen vaikuttaa useat eri tekijät ja niiden yhdistelmät. Ainoastaan tämä "symmetriankaipuu" oli yhteinen tekijä.
vahvisti että absoluuttista kauneutta on olemassa.juuri tuo symmetria.miksi ei voi myöntää että on olemassa rumiakin ihmisiä?
kehon symmetria? Sehän tarkoittaa sitä, että kehon oikea ja vasen puoli ovat mahdollisimman paljon toistensa peilikuvia!
Ei voida sanoa, että ylä- ja alakroppa ovat keskenään symmetrisiä. Näin ollen huomattavan lyhyillä jaloilla ja valtavan pitkällä selällä varustettu kroppa voi olla hyvinkin symmetrinen, jos jalat ovat yhtä pitkät, paksut yms.
Sen sijaan kehon tasapainoisuutta voidaan arvioida mittasuhteilla, mutta tämä on täysin eri asia kuin symmetria. Hieman tarkkuutta!
Mitä siis oikeasti tarkoittaa että esim. jonkun kasvot ovat sopusuhtaiset tai ylipäätään koko kroppa on sopusuhtainen?
Kaikkihan tuntevat Vincin "Vitruvianuksen ihmisen". Siinä se symmetria.
satoja vuosia vanha ihanteellisen miehen malli. Pätee myös nykypäivänä.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/17/Vitruvian.jpg
ei, tutkimusten mukaan tasapainoisuudella ei ollut mitään tekemistä kauneuden kanssa vaan nimenomaan symmetrialla eli juuri sillä että kehon vasen ja oikea puoli ovat samankokoiset ja osaset samoilla korkeuksilla sekä esimerkiksi symmetriaa eri vartalon mittasuhteiden välillä.
Tutkimusten mukaan ihannevartalossa toistui samat mittasuhteet esimerkiksi käsien, jalkojen, selän ja kaulan välisissä suhteissa.
Tämä symmetria oli kaikenlisäksi niin hienovaraista, että ihmeteltiin miten ihminen pystyi sen havaitsemaankaan.
Eräässä tutkimuksessa käytettiin peiliä symmetrian arvioimiseksi eli nenän kohdalle peili pystyyn niin, että se heijastaa vain toisen puolen kasvoista. Mikäli kuvajainen edelleen näyttää omalta itseltä, on kasvot symmetrisemmät kuin henkilöllä jolla näin katsottuna tuntuu peilistä katsovan täysin vieras ihminen.
Rehellisesti sanottuna, harva ihminen pitää sellaista ihmistä kauniina, jolla toinen puoli kasvoista on edimerkiksi halvaantunut ja kyse on juuri siitä symmetrian puutteesta.
on myös se että lihavuus voi peittää kasvojen piirteet.joten ihminen ei näe kasvojen symmetrisyyttä.ehkä siksi moni saa paremmin seuraa normaali painoisena.
Kun näen kauniin naisen, tunnen sen sisälläni. Pulssi nousee, silmiä on vaikea irrottaa naisesta. Pylly, rinnat, kasvot, liikehdintä...
Pelkästään naisen kauniin takapuolen näkeminen saattaa aiheuttaa pienoisen maanjäristyksen mielessä. Vau!
Kun näkee jotain kaunista niin mielihyvän tunne vyöryy yli.
Vastaavasti voin sanoa että rumiakin ihmisiä on. Ja kun tällä palstalla ollaan, niin minussa lihava naisenvartalo ei todellakaan herätä minkäänlaista mielihyvää.
Eikä kaikki kasvotkaan, etenkään rumat kasvot.
Ja väitän, ihan todella kokemuksesta, että naiset jota pidän kauniina on kauniita myös muiden miesten mielestä. Aste-eroja toki löytyy, mutta vaihteluväli ei ole kovin suuri. Mutta kukaan ei tietääkseni ihannoi lihavaa vartaloa.
Kauneutta on ihan turha yrittää määritellä, niin kauan kuin se on tunteeseen perustuva kysymys. Ja on aivan selvä sekin, että jos joku on oikeasti kaunis, on se kaunis useimpien mielestä, siis se kauneus on useimpien "katsojien silmissä". Ja sama pätee rumuudessa.
Miehiä en osaa juuri määritellä, mutta sanoisiko joku Hjallis Harkimoa kasvoiltaan kauniiksi tai komeaksi? Tai Martti Ahtisaarta?
Hjalliksesta en sano mitään, media on pilannut koko miehen kirjoituksillaan ja se vaikuttaa myös ulkonäköön. Miksi? Siksi, että negatiivinen kirjoittelu, aiheuttaa katsojassa negatiivisia tunteita (vain minun mielipide).
Martti Ahtisaari on älykäs. Omasta mielestäni älykkyys on seksikästä, mutta Ahtisaarelta puuttu yksi tekijä, että olisi seksikäs. Nimittäin pilke silmäkulmasta.
Joillekin valta on seksikästä, kaunistaa tai komistaa ihmistä. Ei minusta.
Jos pitäisi nimetä komea, hyvännäköinen mies, se olisi Antonio Banderas, näin naisnäkökulmasta. Kauniina pidettyjä naisia on maailma pullollaan, mutta vaikea arvioida seksikkyyttä, koska en osaa naisena arvioida naisen seksikkyyttä.
Pääasia on, että jokaiselle löytyy joku. Ihminen on kokonaisuus ja kaudeuden muodostaa sisäinen ulkoinen kauneus (pelkästään minun mielipide, en kirjoita kuin omasta puolestani).
Tuntemattomia ihmisiä katsellessa ei kyllä heidän kauneuttaan määrittele mikään muu kuin ulkoinen kauneus.
Kuinka monta kertaa esimerkiksi missikisoissa on valittu voittajaksi nainen, joka on porukan fyysisesti vähiten kaunis, mutta sisäisesti kaikkein kaunein? En tiedä, mutta epäilisin ettei koskaan.
Sanonta "moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä läpimätä" kertoo sekin, että jaottelua voi tehdä ihan puhtaasti perustuen joko fyysiseen tai psyykkiseen kauneuteen ja ne voivat esiintyä tai olla myös esiintymättä samassa henkilössä.
Ajatellaan ihmistä, joka useimpien mielestä on kaunis/komea. Kukaan ei tunne henkilöä henkilökohtaisesti. Silloin päätelmä ulkonäöstä on puhtaasti ulkoisita seikoista kokoon kasattu.
Mutta, kun ihmiseen tutustuu, kauniistakin voi tulla ruma. Samoin ihan tavallisella ulkonäöllä varustettu ihminen voi muuttua kauniiksi ja kiinnostavaksi.
Tottakai kaunis/komeakin ihminen voi olla yhtälailla kiinnostava, eihän se hyvä ulkonäkö tee kenestäkään epämiellyttävää. Tarkoitan vain, että kannattaa tutustua kaikenlaisiin ihmisiin, koskaan ei voi tietää, mihin kultakimpaleeseen törmää, kun ei päätä tutustua vain yleisesti kauniina pidettyihin ihmisiin.
Kuka haluaa varta vasten tutustua rumaan ihmiseen vain siksi että löytäisi kultakimpaleen? Kun kultakimpaleen voi löytää myös kauniiden tai ainakin "tavallisten" joukosta.
Tietysti on tilanteita joissa ikään kuin sivutuotteena tutustuu rumaan ihmiseen, ja näin voi löytää heidänkin joukosta kultakimpaleen, mutta on vaikea uskoa että joku h a l u a i s i tutustua nimenomaan rumaan, jos on muitakin saatavilla...
Sinähän ajattelet ilmeisesti asiaa seksuaaliselta kannalta. Minä en. Mitä "vikaa" on "rumassa" ystävässä? Minkälainen on ruma ihminen? Mitkä ovat rumuuden ulkoiset tunnusmerkit?
saduissa rumat aina saavat prinssin tai prinsessan tai muuten vain ihanan rakkauden tyyliin quasimodo. Täss satujen maailman rakkaudessa ei ole kyse seksistä vaan puhtaasta rakkaudesta. Ikävä kyllä emme elä satujen maailmassa, vaan raadollisessa, todellisessa maailmassa,jossa painavat ihan eri arvot.
Toivoa tosin on, jos ajatellaan että (nuoret) miehet ajattelevat vain naisten ulkonäköä ja vastaavasti taas naisille merkitsee ainoastaan sisäinen kauneus ja hellyys, niin kenties todellisuudessa "rumilla" sisäisesti kauniilla miehillä onkin naismaailmassa enemmän kysyntää.
vähän tarkemmin satuja. Niissä nimenomaan rumat on niitä pahoja,joille aina käy lopussa huonosti (yleensä vielä HYVIN huonosti),kauniit ovat aina hyviä ja saavat prinssin/prinsessan ja puoli valtakuntaa. Eli nimenomaan satujen maailmassa ruma=paha,kaunis=hyvä. Todellisuudessa se ei ihan näin mene.
Olisi taas ihan eri keskustelun aihe se,kehittyykö lapsesta asti miellyttävän näköisestä ihmisestä miellyttävä myös luonteeltaan,koska häntä (valitettavasti)kohdellaan ystävällisemmin.
minulla itseasiassa on niin koominen työ tällä hetkellä kuin tutkia satujen maailmankuvaa ja joudun kyllä tuottamaan sinulle pettymyksen. Rumat vievät prosentuaalisesti useimmin voiton kauniista, kun kyse on rakkauden saamisesta. Rumia ovat esimerkiksi kaikki satujen prinssisammakot, rumiksi loihditut prinssit ja prinsessat ja juuri tuo quasimodo. Kauniita, mutta onnettomasti elämänsä päättäviä ovat taas mm. lumikin äitipuoli, kauniit ja koppavat prinsessat, komeat mutta tyhmät prinssit.
Saduissa kylläkin tuppaa toistumaan toinenkin kaava nimittäin se, että lopussa hahmon ulkoinen olemus muuttuu suudelman tms. myötä vastaamaan sisäistä kauneutta eli rumasta prinssistä tai prinsessasta tulee komea tai kaunis, rumasta ankanpojasta joutsen.
Tavallaan siis olet oikeassakin, lopulta hyvästä ja sisäisesti kauniista tulee ulkoisestikin kaunis. Mutta rakkauden osakseen saadessaan, he ovat vielä rumia.
on taas asian vierestä,mutta tuo Quasimodo ei liity satuihin,vaan on Victor Hugon romaanihahmo "Pariisin Notre Dame"-teoksessa ja hänen kävi hyvin huonosti,kuten kävi myös rakkatensa kohteen Esmeraldan,joka hirtettiin. Disney teki sitten höttöversion tästä kuten monesta muustakin teoksesta. Perinteisiin kansansatuihin tuo rumuus tosiaan liittyy juuri kertomallasi tavalla,ts.on ikäänkuin valepukuna.
satujen tarinat on tehty lohduttamaan lapsia,sillä myös moni ruma lapsi(ikävää sanoa)tietää olevansa ruma.mutta jos unohdetaan rakkaustarinat ja otetaan esimerkiksi satujen rikolliset.lähes poikkeuksetta rumia.ja ihmisethän yleensä kuvittelevat esimerkiksi raamatun paholaisen rumaksi,kun taas enkelit ovat kauniita.sinänsä nuo satujen "pahikset" ovat ehkä todellisuuttakin.moni rikollinen on yhteiskunnasta syrjäytynyt.miehillä myös ruma ulkonäkö aiheuttaa syrjäytymistä.
olen onnellinen siitä että juuri minä olen syntynyt tähän kehooni, koska mulle ei ulkonäkö merkkaa mittään. jos joku täydellisyyteen pyrkivä epävarma ihminen omistais tän lärvin ni ei varmaan kehtais lähtee ulos ovesta. hih.
Ehkäpä "rumuus" kasvattaa ihmisestä vahvan. Jos minä olisin syntynyt kauniiksi, elämäni olisi varmasti toisenlainen kuin nyt. Erilainen, mutta ei välttämättä parempi.
Mitä se rumuus sitten on? Miksi pidätte itseänne rumana? Perusolemus on joka ihmisellä sama: pää, kaksi kättä, vartalo, kaksi jalkaa. Mikä teistä tekee ruman?
Varmuuden vuoksi, ettei tulisi sanomista, vaikka ihminen istuisi pyörätuolissa, se ei tee hänestä rumaa. Vaikka puuttuisi jalat tai tms. ihminen on ihminen.
Moni kaunis muuttuu tosi rumaksi, kun avaa suunsa. On tullut koettua sellaistakin.
totta, että jos hampaat on huonot se rumentaa kauniinkin. Toinen asia on hyvin huono iho. Lihavuus on kuitenkin asia joka on AINA rumaa.
No sittenhän minä olen täydellisen ruma ihminen. Hyvä että edes jossain täydellinen...