Kirjoitin samasta aiheesta jo toisaalle, mutta nostan tämän omaksi ketjukseen. Jäi askarruttamaan mieltä. Otsikoin tämän ketjun erityisesti nimimerkin "Uskova" käyttämällä provokatorisella tavalla, jotta saan enemmän lukijoita ja ehkä myös kommentteja.
Osoitan kysymykseni nimimerkeille "Uskova" ja "nainen..". Muidenkin kommentit lukisin mielelläni.
Kyse on siis hypoteettisesta (oletetusta, kuvitellusta) raiskauksesta, ei provoilusta. Kyse ei myöskään ole rasismista. Valkoiset oletettavasti raiskaavat yhtä paljon kuin mustat. Tässä esimerkissä vastakkaisasettelulla tumma/vaalea oletettuna lopputuloksena on tummempi-ihoinen lapsonen, joka kenties ei sulaudu perheeseen yhtä hyvin kuin vaaleampi versio.
Hypoteesi 1
Uskova/nainen.. on nainen, hänellä on puoliso eli vakituinen parisuhde, mahdollisesti lapsi toiveissa
Hypoteesi 2
Uskova/nainen.. on valkoihoinen
Hypoteesi 3
Uskova/nainen.. joutuu tummaihoisen miehen raiskaamaksi ja tulee raskaaksi
Kysymys:
pitääkö Uskova/nainen.. lapsen? Tuleeko abortti edes mieleen?
Jos Uskova tai nainen.. päättää pitää lapsen, pystyykö rakastamaan tätä tummaihoista tulokasta? Miten Uskovan tai naisen.. puoliso suhtautuisi, kun lapsi ei olekaan "yhteinen"? Jos kuitenkin aiempia lapsia olisi, miten he suhtautuisivat? Entä työ- ja kirkkoyhteisö?
Vielä korostan, että kysymys on hypoteettinen. En siis toivo mitään "en aio hankkia lapsia" etc. väistelyä, vaan suoran vastauksen suoraan kysymykseen. En tietenkään toivo kummankaan teistä joutuvan raiskatuksi, pyydän teitä vain astumaan ei-niin-suunniteltuun skenaarioon.
Saattaa tietenkin olla, että olette jonkin henkiolennon kanssa tehnyt sopimuksen, että teitä ei raiskata. Tässä tapauksessa voisitte antaa tarkemmat yhteystiedot. Meitä olisi muitakin, jotka olemme valmiit allekirjoittamaan.
Osoitan kysymykseni nimimerkeille "Uskova" ja "nainen..". Muidenkin kommentit lukisin mielelläni.
Kyse on siis hypoteettisesta (oletetusta, kuvitellusta) raiskauksesta, ei provoilusta. Kyse ei myöskään ole rasismista. Valkoiset oletettavasti raiskaavat yhtä paljon kuin mustat. Tässä esimerkissä vastakkaisasettelulla tumma/vaalea oletettuna lopputuloksena on tummempi-ihoinen lapsonen, joka kenties ei sulaudu perheeseen yhtä hyvin kuin vaaleampi versio.
Hypoteesi 1
Uskova/nainen.. on nainen, hänellä on puoliso eli vakituinen parisuhde, mahdollisesti lapsi toiveissa
Hypoteesi 2
Uskova/nainen.. on valkoihoinen
Hypoteesi 3
Uskova/nainen.. joutuu tummaihoisen miehen raiskaamaksi ja tulee raskaaksi
Kysymys:
pitääkö Uskova/nainen.. lapsen? Tuleeko abortti edes mieleen?
Jos Uskova tai nainen.. päättää pitää lapsen, pystyykö rakastamaan tätä tummaihoista tulokasta? Miten Uskovan tai naisen.. puoliso suhtautuisi, kun lapsi ei olekaan "yhteinen"? Jos kuitenkin aiempia lapsia olisi, miten he suhtautuisivat? Entä työ- ja kirkkoyhteisö?
Vielä korostan, että kysymys on hypoteettinen. En siis toivo mitään "en aio hankkia lapsia" etc. väistelyä, vaan suoran vastauksen suoraan kysymykseen. En tietenkään toivo kummankaan teistä joutuvan raiskatuksi, pyydän teitä vain astumaan ei-niin-suunniteltuun skenaarioon.
Saattaa tietenkin olla, että olette jonkin henkiolennon kanssa tehnyt sopimuksen, että teitä ei raiskata. Tässä tapauksessa voisitte antaa tarkemmat yhteystiedot. Meitä olisi muitakin, jotka olemme valmiit allekirjoittamaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
noissa puitteissa: tekisin abortin. en tiedä miten mieheni tai lapseni asiaan suhtautuisivat jos lapsen synnyttäisin, mutta itse en kykenisi lasta synnyttämään. vaikka koenkin, ettei syy ole lapsen, en kuitenkaan usko että voisin rakastaa häntä täysin ehdoitta kuten aiempia "rakkaudella oman aviomiehen kanssa tehtyjä"
Eikö olekin hupaisaa, että tämä kirjoitus on luettu tähän mennessä melkein sata kertaa ja vain yksi (kiitos sinulle!) on uskaltautunut vastaamaan? Tämä kertoo jo jotain.
Koska uskovaiset ja muut abortin vastustajat eivät ole vastanneet, lainailen tähän heidän kirjoituksiaan ihan vain muistuttaakseni mieliin, mitä mieltä he ovat abortista olleet.
***
Uskova:
“ABORTTI ON SYNTI! ... Ei abortti ole oikein, jos tutkiskelee asiaa eettiseltä sekä uskonnolliselta kannalta. Jo se, että tapat lapsesi, Huom. oman lapsesi, on huutava vääryys. Vaikka lapsesi olisikin vasta pienen pieni alkio, hän on silti sinun lapsesi, ja joudut koko loppuelämäsi pituiseen syntitaakkaan; toisin sanoen, huono omatunto seuraa hautaan asti. Jos vain suinkin oma terveytesi kestää etkä ole kuolemansairas synnyttääksesi lapsesi, on abortti ehdottomasti rikos. Saahan sen, mutta syyllistyt syntiin. Mistäpä voisit tietää miten ihana lapsi sieltä olisikaan tulossa? Hän on lihaa ja vertasi; hän on Jumalan lahja naiselle. “
HUOM! Hän kuitenkin jättää tuomitessaan takaportin:
“Poikkeustapauksina pidän raiskatuksi tulemista yms. todella hirveää.”
Tämä hieman hymyilyttää, sillä eikö raiskatun naisen alkio/lapsi ole juuri samaisen naisen alkio/lapsi? Ja tällöin ABORTTI ON SYNTI! ;)
***
Kaunis (!) uskova nainen:
“Abortti nyt vaan on elävän olennon julma riisto kohdusta. Ei ruveta kaunistelemaankaan, näin se nyt on. Monet abortin vastustajat ovat miettineet asioita jo kauan ja syvällisesti pohtien. Meile uskoville abortti on murha. Ja raamattu ei anna meille oikeutta tappaa.”
Raamattu siis yo. raiskaushypoteesissa velvoittaa raiskatun huolehtimaan lapsestaan? Näin ymmärrän.
***
Sitten on vuorossa kaikkien mottipäiden äiti “Lopettakaa jo!”
“Löysinpä oikein mainion sivun: Jasu Markkasen teksti “22 kelvotonta väitettä abortin puolesta”. Kannattaa lukea ja miettiä. Sitten kun seuraavan kerran alkaa kinaamaan siitä, että eihän se lapsi mikään lapsi ole ja kyllähän se abortti on naisen oikeus, niin voi vaikkapa yrittää miettiä loogisesti pätevät vastaväitteet näille http://jjmarkka.net/docs/abortti.htm “
Kuten huomaatte, oheisessa mainiossa linkissä mainio Jasu Markkanen kirjoittaa: “Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja? Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.”
Jasu Markkasen vaimo todennäköisesti liikuskelee ulkona vain päiväsaikaan ja poliisisaattueessa.
***
Nimimerkiltä “nainen..” löytyisi paljon lainattavaa, mutta tässä eräs klassikoista:
"Jos naisella olisi penis, niin nainen kyllä ymmärtäisi, miksi joidenkin miesten on vain pakko raiskata.
Olen nainen, en hyväksy aborttia. Mielestäni on aivan sama, onko lapsen tappaja nainen vai mies - se on aina väärin. Tasa-arvoa. "
On kyllä mukava, että tästä kylmästä maailmasta löytyy naisia, jotka ymmärtävät miehiä ja varsinkin heidän peniksiään.
***
Nämä aiemmin ilmaisemanne näkökannat huomioon ottaen jään yhä odottamaan vastineita ketjun aloitukseen. Luulen kuitenkin, että nyt juuttui öylätti kurkkuun ja nämä seurakuntien valiot ovat vetäytyneet koloihinsa palatakseen jälleen uusiin ketjuihin kanssaihmisiään tappajiksi ja syntisiksi tuomitsemaan.
"Nimimerkiltä “nainen..” löytyisi paljon lainattavaa, mutta tässä eräs klassikoista:
"Jos naisella olisi penis, niin nainen kyllä ymmärtäisi, miksi joidenkin miesten on vain pakko raiskata.
Olen nainen, en hyväksy aborttia. Mielestäni on aivan sama, onko lapsen tappaja nainen vai mies - se on aina väärin. Tasa-arvoa. "
On kyllä mukava, että tästä kylmästä maailmasta löytyy naisia, jotka ymmärtävät miehiä ja varsinkin heidän peniksiään."
----
Ihan tahallasi olet siis lukenut tekstini väärin. En ole missään kohdassa sanonut, että raiskaus olisi hyväksyttävää tai edes ymmärrettävää. Tuo kommentti on lainaus keskustelusta, että jos mies voisi tulla raskaaksi, niin loppuisi abortin vastustaminen. Siis ei. Se, että mies ei voi tulla raskaaksi ei tarkoita sitä, etteikö mies ole yhtä pätevä vastustamaan aborttia kuin nainenkin. Se, että naisella ei ole penistä ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi yhtälailla vastustaa raiskausta. Ottaakseen kantaa aborttiin, ei tarvitse olla kokenut aborttia. Ottaakseen kantaa raiskaukseen, ei tarvitse olla kokenut raiskausta tai olla raiskaaja.
Olen itsekin harmitellen huomannut, että jo kirjoitettua tekstiä ei pääse enää muokkaamaan. Minua tuo selityksesi ei oikein vakuuta. Minusta lause "Jos naisella olisi penis, niin nainen kyllä ymmärtäisi, miksi joidenkin miesten on vain pakko raiskata" on täysin yksiselitteinen. Siis on.
Mutta jos mielestäsi olen ymmärtänyt väärin, vastaisitko ketjun pääkysymykseen? Mitä tekisit ko. tilanteessa? Sitten päästään asiaan ja vältytään seli-seliltä. Kiitos etukäteen.
USKOVA NAINEN
SANO SUOMEN PRESIDENTTI JA VANHANEN ETTÄ HÄN YRITÄ SAADA ABORTTI EPÄLAILLINEN KOSKA JOS NE JOKA PÄÄTTÄÄ SANO ETTÄ MURHA ON LAILLINEN JOKU MUU VOI SANOA ETTÄ HÄN JOKA ON VANHA TÄYTYIS MURHATA KOSKA ELÄKELÄISET VAATII PALJON RAHAA SITTEN KOSKA NE ANSAITSE TÄNÄÄN PALJON, JA RASKAAT TAI IMETTÄVÄ NAINEN EI SAA JUODA ALKOHOLI TAI POLTTAA KOSKA LAPSI ON ALLE 18 JA PROMILLERAJA ON VAARALLINEN ISO, MYÖS JOS PROSTITUUTTIT RUSSIASTA ON SEKSI SUOMESSA HEIDÄN VANHEMMAT HALUAA SOTA, JA JOKU OTTAA MEIDÄN LAPSET SINNE PAKKOSEKSI. SANO VANHANEN JA HALONEN
NE TÄYTYY SANOA SE LEHDELLÄ SANOMALEHTI JA MUUT SUOMEN LEHDISSÄ
Jos tulisin raskaaksi raiskauksesta, en tekisi aborttia. Lapsen ihonvärillä ei sinällään ole väliä. Jos puolisoni ei hyväksyisi asiaa, se ei varsinaisesti vaikuttaisi päätökseen. Toki toivoisin, että hän hyväksyisi tilanteen. Jos on pakko valita puolustanko syntymätöntä puolustuskyvytöntä lasta vai omillaan pärjäävän aikuisen puolison tunteita, niin valinta on yksinkertainen, vaikkakaan ei helppo. Synnyttämäni lapsi on myös minun lapsi, joten ihan yhtälailla rakastaisin tätä lasta.
Eräs läheinen ystäväni on valitettavasti kokenut raiskauksen. Hän ei onneksi tullut raskaaksi. Sanoi näin, että hän ei olisi voinut tehdä aborttia, mutta mahdollisesti olisi harkinnut lapsen adoptioon antamista, jos olisi tullut raskaaksi, mutta ei pitänyt millään tavalla mahdottomana lapsen pitämistäkään.
Minulla ei ole mitään tarvetta mennä syyttelemään ketään abortin tehnyttä raiskauksen uhria. Hän on joutunut tekemään vaikean päätöksen, johon ehkä osaltaan on vaikuttanut myös ympäristön paine. Abortti ei ole koskaan hyvä asia, mutta jos joku joutuu tällaiseen vaikeaan tilanteeseen ilman omaa syytään, niin jälkikäteen syyttely on tarpeetonta. Naisen tilanne tässä siis on eri kuin normaaleissa aborttitilanteissa, vaikka lapsi on joka tapauksessa aina yhtä arvokas ja abortti aina huono juttu.
Riippuuu varmaan aika paljon naisesta ja siitä, miten hän on raiskauksen kokenut, miten hän suhtautuu lapseensa. Joillekin raiskaus on koko elämää varjostava tragedia, enkä usko että tällöin on mitään järkeä alkaa enää syyttelemään. Jotkut taas erottavat raiskaustilanteen ja lapsen toisistaan, ja todellakin pystyvät rakastamaan lasta samalla lailla kuin muitakin lapsiaan (ei tämä mitenkään ennen kuulumatonta tietääkseni ole).
Joissakin tilanteissa on paikallaan ymmärtää vaikka ei itse aborttia hyväksyisikään. Suurimmaksi osaksi ihmisten oikeustaju sanoo, että on eri asia jos isänsä raiskaama 15-vuotias tekee abortin kuin kolmikymppinen omillaan toimeen tuleva, joka nyt vaan ei halua pitää lastaan.
PS. En ole tietääkseni mikään erityisen uskovainen, jos niin luulitte. Olen 23-v. pian kätilöksi valmistuva "ihan tavallinen" nainen.
hyväksyisi että synnytät lapsen,olet valmis jopa parisuhteesi lopettamaan sen takia? Jos sinulla olisi miehesi kanssa jo ennestään lapsia,hajoittaisit myös heiltä kodin,niinkö?
Aika mahdoton on alkuperäisen kirjoittamaan skenaarioon noin vain hypätä,mutta voisin kuvitella,että ronkkisin vaikka itse jollain sen lapsen itsestäni ulos,niin kammottavaa se varmaan olisi.
keskustelunne pisti väkisinkin silmään ja minulla on kokemusta aiheeseen liittyen, joten kerronpa omakohtaiset ajatukseni.. niin saattepa ainakin lisää miettimistä.
olen joutunut raiskauksen uhriksi sekä tehnyt abortin(erillisiä tapauksia kumpikin).
raiskauksesta on nyt kulunut neljä ja puoli vuotta, eikä päivääkään ole kulunut,etteikö ko. tapahtuma olisi käynyt mielessä. elän ns."normaalia elämää ja parisuhdetta", silti syön edelleen masennuslääkkeitä ja käyn psykiatrisessa hoidossa kerran viikosaa. olen vakituisessa työssä, mutta pidän ajoittain ns. hermolomia. elämänhalussani tai -laadussa ei ole puutteita, mutta en voi vieläkään elää täysin tasapainoista, normaalia elämää.. kuitenkin voin päivä päivältä paremmin,mutta se vie vielä paljon aikaa.
abortin tein kaksi vuotta sitten,koska koin etten halua saattaa lasta maailmaan,jossa hänen Oma äitinsä ei voi taata hänelle kaikkia tarpeita.
nut kun olen kokenut molemmat,raiskauksen ja abortin, mietin usein jos olisin ollut ko. tilanteissa samanaikaisesti.. itselläni oma maailmani "alkoi alusta" raiskauksen jälkeen täysin nollasta itsetunnosta,luottamuksesta tai yleisestä hyvästä olosta.
Nm."nainen" jaksaa painottaa viattoman lapsen kunnioitusta ja oikeuksia, joten mietinkin miten abortin tekeminen ko. tilanteessa on väärin lasta kohtaan, mutta ihmisen jonka fyysinen ja henkinen terveys on täysin riippuvainen esim. sairaanhoidosta, synnyttämä lapsi on viattomuudellaan ansainnut paikkansa maailmaan,joka ei ole tasapainoinen
eikä lapsen oikeuksien mukainen, on "oikein ja jumalan tahdon mukaista"?
ja eikö jokaisella ihmisellä lapsen parhaan edun mukaan ole oikeus päättää haluamansa,myös silloin jos kokee olevansa kyvytön tästä huolta pitämään, eli ei antaisi lastaan adoptoitavaksi?
En ole varsinaisesti uskovainen (ev. lut. -kirkon tavallinen jäsen, mutta kuitenkin), mutta sanoisin että monella uskovaisella tässä on taustalla ajatus "on parempi kokea vääryyttä kuin tehdä sitä itse".
Moni (kuten minä) on sitä mieltä, että on loppujen lopuksi helpompi elää sen tosiasian kanssa, että on tullut ilman omaa syytään raiskatuksi, kuin sen kanssa että on päättänyt oman lapsensa elämän.
Parisuhteellinen ja perheellinen joutuisi tällaisessa tilanteessa miettimään paljon. Toisaalta aborttia vastustavat miehet, jotka tunnen, ovat sitä mieltä että olisivat valmiita kasvattamaan myös raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen. Jos parisuhteen perustana on yhteinen arvomaailma - joillakin uskonto - niin ristiriitatilanteet ovat harvinaisempia. Itse en ylipäätään voi kuvitella, että alkuunkaan olisin edes alkanut seurustelemaan ihmisen kanssa, joka kannattaa aborttia.
Elämässä ei todellakaan mene kaikki niin kuin halua. Elämä on välillä todella epäoikeudenmukaista.
Jos rattijuoppo ajaa minun päälleni humalassa ja minä joudun loppuelämäkseni pyörätuoliin, niin minun täytyy oppia elämään asian kanssa. Todella epäoikeudenmukaista. Rikollinen, oli kyseessä sitten rattijuoppo tai raiskaaja, saa tuomionsa, mutta minä joudun joka tapauksessa elämään asian kanssa. Tästä alkaa minun valintani: yritänkö siitä huolimatta elää täysipainoista elämää vai katkeroidunko, yritänkö kostaa, vaivunko itsesääliin.
Mahdollisen raiskauksesta alkunsa saaneen raskauden suhteen voin miettiä, teenkö niin miten tiedän että on oikein vai teenkö niin mikä on helpointa (sekä yhteiskunnan odottamaa), piiloudun elämän tosiasioilta, ja yritän keksiä miten oikeuttaisin tämän itselleni. Koska tiedän, että mitkään minun haluni ja toiveeni eivät muuta sitä tosiasiaa, että kohdussa oleva ihminen on minun lapseni, en koe että minulla olisi edes mitään syytä aborttiin. Tiedän myös tasan miltä abortoitu lapsi pienine irronneine käsineen ja jalkoineen näyttää, ja toivon että useampi olisi valmis kohtaamaan tämän todellisuuden ennen kuin hankkiutuu lapsestaan eroon.
Joka tapauksessa syntymätön lapsi on ainakin täysin syytön raiskaukseen. Miksi minun pitäisi vihata sitä tai hankkiutua siitä eroon? Päinvastoin, sitä pitää rakastaa entistä enemmän siitä syystä, että se ilman omaa syytään on saanut tavallista huonommat lähtökohdat elämään. Kukaan lapsi ei ole syyllinen aikuisten tekoihin. Eikö olisi paljon loogisempaa, jos haluaisin surmata raiskaajani? Tämä taas olisi laitonta!
Ymmärrän ajatuksesi ja täsäs esille tuomasi ajatusmaailman hyvin. Sen että ikäviinkin asioihin on sopeuduttava ja otettava niistä se irti minkä saa, ennemmin kuin märehdittävä maailman pahuutta sen hamaan loppuun saakka.
Ainoa ero miellä tässä suhteessa on suhtautuminen alkioon/sikiöön. Sinusta se on ihminen, minusta siitä tulee ihminen jos sen annetaan kehittyä ja kaikki menee "hyvin".
""on parempi kokea vääryyttä kuin tehdä sitä itse". "
Näin ajattelen minäkin, vaikka uskonnoton olenkin. Minä kärsin itse mieluummin kuin tuotan kärsimystä, enkä marttyriudesta vaan siksi että minä tiedän kestäväni mitä vain (pahimmat on toivottavasti käyty jo läpi :D) enkä halua antaa kenenkään kokea pahoja asioita jos minä voin sen estää.
Mahdollisessa raiskaustapauksessa, väristä ja mistään riippumatta, abortoisin empimättä. Haluaisin säästää itseni enää ylimääräiseltä kärsimykseltä (niin ruumiilliselta kuin henkiseltäkin) enkä antaa päätösvaltaa ruumiistani jollekin joka sen vain mielivaltaisesti tahtoo ottaa. Säästää perheeni tuntemasta tuskaa minun puolestani ja huolehtimasta jaksamisestani. Vaikka itse, yksin ollessani, voisin ehkä harkitakin lapsen pitämistä juuri siksie ttä lapsi on syytön tapahtuneeseen, ajattelen perhettäni ja läheisiäni sen verran että en tuomitse heitä kantamaan huolta minusta vain siksi että joku toteutti impulssejaan minusta piittaamatta.
***
kaikki on niin helppoa kun ei ole tosipaikka edessä. On helppo tehdä päätöksiä ja ratkaisuja joita ei tarvitse tehdä..
Lopulta oman toiminna tietää vasta kun on sen todellisen tilanteen edessä ja silloin voi kukin yllättyä kummasti omasta reaktiostaan niin vastaan kuin puolesta puhujakin. Oleellista on ehkä se että osaa tehdä päätöksen realististen tunteidensa mukaan eikä luulonsa mukaan?
Miehestäsi olisi varmaan mukavaa tietää että hänen tunteillaan ei juuri ole merkitystä ideologisessa maailmassasi. Voi olla että hän yllättyisi siitä tiedosta aika lailla. Vieraan miehen lapsi ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu kellekkään eikä varsinkaan jos sitä ei voi edes vahingossa omaksi luulla..
"Lopulta oman toiminna tietää vasta kun on sen todellisen tilanteen edessä ja silloin voi kukin yllättyä kummasti omasta reaktiostaan niin vastaan kuin puolesta puhujakin."
Niinpä, niin vastaan kuin puolesta puhujakin. Kumma kyllä, jos nainen toteaa, että ehdottomasti tekisi abortin jos tulisi raiskatuksi, niin tämä mielipide herättää kiitosta "realistisuudesta", vaikka mielipiteen esittäjällä ei olisikaan mitään kokemusta. Sen sijaan, jos nainen on sitä mieltä, että voisi pitää lapsen, joka on saanut alkunsa raiskauksesta, syttyy sanasota. Aiemmassa tekstissä en millään tavalla tuominnut abortin tehneitä raiskauksen uhreja heidän muutenkin vaikean tilanteensa vuosi. Minulta välttämättä tahdottiin tietää, mitä tekisin tällaisessa tilanteessa. Jostain syystä vastaukseni ei miellytä abortin kannattajia. Varmaankin syynä se, että perustelu "kaikki naiset kyllä tekisivät tässä tilanteessa abortin" ei enää aukottomasti pädekään, kun näkemys "raiskauksesta alkunsa saaneen lapsenkin voi pitää" tulee tällä kertaa naisen eikä miehen suusta.
"Miehestäsi olisi varmaan mukavaa tietää että hänen tunteillaan ei juuri ole merkitystä ideologisessa maailmassasi."
En ole missään varmaankaan väittänyt, että toisen miehen biologinen lapsi olisi jokin läpihuutojuttu tai että tilanne olisi muutenkaan helppo. Kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista on pakko valita se oikea, se minkä todella tietää olevan oikein. Toisekseen on täysin mahdotonta mielestäni, että abortin kannattaja ja vankkumaton vastustaja voisivat muodostaa parisuhteen, on aikalailla selvää, että mieheni ei myöskään kannattaisi aborttia. Joillekin naisille on helpompi elää raiskauksen kanssa kuin abortin kanssa. Samaten joidenkin miesten on helpompi hyväksyä ei-biologinen lapsi kuin elää naisen kanssa, joka on tehnyt abortin. Tässä kohdassa loppuu yleensä se abortin kannattajien paljon ylistämä "suvaitsevaisuus", ja lapsen pitäminen onkin jonkinlainen loukkaus koko naissukupuolta kohtaan.
"Joillekin naisille on helpompi elää raiskauksen kanssa kuin abortin kanssa. Samaten joidenkin miesten on helpompi hyväksyä ei-biologinen lapsi kuin elää naisen kanssa, joka on tehnyt abortin."
Tuota en tuossa parisuhdepointissa tullut alkuunkaan ajatelleeksi, minä ainakaan. Totta joka sana. Siksipä tässä on taas otettava suvaitsevaisuus kauniiseen käteen ja todettava että sinulla on oikeus elää juuri niinkuin tahdot kenenkään siitä mukisematta. Ainoa mihin en katso sinulla olevan oikeutta on omien elämäntapojesi ja arvojesi odottaminen muilta tässä maailmassa.
***
Raiskauksen ja abortin suhteen olen n'hnyt vain vähän materiaalia, mutta se jonka olen nähnyt on kaikki ollut sen puolesta, että raiskauksen uhrin on kutakuinkin aina syytä tehdä abortti. Kyse on teon ylitse pääsemisestä ja sen aiheuttamista traumoista naiselle. Ihan jo maalaisjärjelläkin voi ajatella, että kasvava vatsa aiheuttaa teon mieleen tulon päivittäin ja lapsen harteille kasaantuu valtavasti paineita joista hän ei itse ole tietoinen oman alkuperän takia jo vauvaiästä asti. Jotkut ovat nimenomaan kuvanneet raskauttaan raiskauksen perusteella kuin aina uudelleen joutuisi raiskatuksi. Ihmismieli on aika omituinen? Onkin siis mielestäni todella realistista olettaa, että pahan teon tahtoo unohtaa ja jatkaa elämäänsä kuin aiemminkin. Harva siis tahtoo ehdoin tahdoin itselleen hankala aelämää ja psyykkisesti vaikeita aikoja joiden suhteen ei tietyn rajan jälkeen ole muut avaihtoehtoa kuin odottaa.
Itsemurhiakin oli tosin jenkkilässä tutkittu raiskatuilla jotka halusivat/joutuivat pitämään lapsen ja luku oli moninkertainen vastaavaan väestöön suhteutettuna. Aina voi spekuloida paljonko syytä on itse raiskauksella ja paljonko sillä lapsella jota ei olisi halunnut.
Alkuperäinen kysymyshän on täysin provosoiva ja siihen oikeastaan ei voi juuri vastata kuin toistamalla aiemman kantansa joten siten olit ajettuna nurkkan tai joudut takinkääntäjien leiriin..
Abortti ja siihen suhtautuminen edelleenkin on asia jonka tietää vasta kun se tulee kohdalle. Tämä varmaankin pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Usein myös kuulee väittämän että mies on valmis kantamaan vastuunsa vahingon sattuessa, mutta tosiasiallisessa tilanteessa itketään huonoa tuuria ja tunteetonta naista joka pakottaa isyyteen. Ja nyt puhutaan omasta lapsesta! Luulenpa että ei montaa miestä ole, jolle käy kenen tahnsa alkuun saattama lapsi syystä tai toisesta. Miehisyys ja mieskunto kun on useille aika arka asia..
Edelleen on suorastaan julmaa muistuttaa sillä lapsella miehelle että hänen puolisonsa on kokenut jotakin väkivaltaista ja pahaa jolle mies ei voi mitään. Lisäksi ympäristön paineet ovat todella suuret kun perheeseen yllättäen tuleekin vaikka juuri erivärinen vauva. Tilanne on huomattavasti helpompi jos todella pystyy olettamaan tai ympäristö olettaa lapsen isän olevan äidin puoliso.
Parisuhteessa ollaan kyllä ainakin meillä ja sukulaisissa ja tutuilla välillä kovastikkin eri mieltä isoistakin asioista ja todella teoreettinen kysymys raiskausabortista tai abortista yleensä ei luultavasti seurustellessa kysyen anna oikeaa vastausta.
Kunnioitan kyllä vakaumustasi ja uskoasi toimia ajatustesi mukaisesti, mutta silti epäilen että tosi tilanteessa voi harkinta olla toisenlainen. Toivotaan, että siihen et koskaan joudu eikä siihen pitäisi kenekään muunkaan joutua!
Kiitos erityisesti sinulle, joka kerroit raiskauksestasi. Ne, jotka sitä eivät ole kokeneet, eivät koskaan kykene kuvittelemaan sitä tuskaa ja paniikkia, jota tuo alhainen teko uhrille tuottaa. Kaikki sympatiat sinulle ja jaksamista!
Nimimerkki “nainen..”, en voi kuin ihailla puhdasotsaisuuttasi. Pidän kohtuullisena, että myös itse vastaan asettamaani kysymykseen. Ennen olisin vastannut, että tekisin abortin, mutta nyt naisen.. kirjoitukset luettuani ymmärrän, että on myös toinen vaihtoehto. Asiat voivat siis mennä myös näin (sallinette pienen infantiilin melodraaman):
(Minut siis raiskataan. Kyse ei siis ole mistään kliinisestä penetraatiosta, vaan raiskauksesta. Vaikkapa sellaisesta jonka tuttavani nuorena koki: hän tapasi jossakin bileissä kivan tyypin, joka pyysi hänet ulos kävelylle ja juttelemaan. Metsikössä odottikin sitten neljä muuta miestä, kukin piti kiinni yhdestä raajasta ja kukin vuorollaan raiskasi. Lopuksi nämä virtsasivat uhrinsa päälle ja jättivät pusikkoon makaamaan. Tuttavani selvisi henkisten vammojen lisäksi tippurilla. Minun skenaariossani sen lisäksi seuraa siis myös raskaus.)
Okei. Kun minut nyt on raiskattu, voisin flipata tyystin ja mennä psykoosiin, mutta onneksi ymmärrän kaikkien näiden raiskaajien peniksiä, joten pukeudun ja soitan tyynenä yks-yks-kakkoseen. Pääsen sairaalaan, jossa vammani tutkitaan ja saan lääkkeet tippuriin. Mieheni voisi raivostua raiskaajille ja sulkeutua kuoreensa, mutta sitä hän ei tee, vaan hakee minut kotiin ja on järkevä ja lohduttava. Yksi- ja kolmivuotiaille lapsillemme kerromme, että äiti on nyt vähän mustelmilla ja kipeä, kun tuli tuhmia setiä vastaan. Lapseni voisivat järkyttyä syvästi, mutta ei, he ymmärtävät kaiken kattavasti.
Kun sitten selviää, että olen raskaana, voisin masentua ja päätyä aborttiin. Ei, ymmärrän että sisälläni kasvava pieni alkio on sikiö ja lapsi ja että sen oikeus oikeus elää ajaa kaiken edelle. Onneksi sairaalassa ollessani tapaan kätilön (hän on muuten maailman ainoa, joka on vannonut Hippokrateen valan), joka kertoo minulle, että alkio on sikiö ja lapsi. Hän näyttää minulle kuvia soluista, joille oli piirtänyt vauvamyssyn ja tutin. Puhekuplassa lukee: äiti, älä tapa minua. Olen vaikuttunut.
Mieheni voisi olla ajatusta vastaan ja vaikkapa kokea velvollisuutta selitellä ihmisille, miksi pienin lapsistamme on tummaihoinen. Ei tietenkään - hän muistaa avioituessamme allekirjoittamansa sopimuksen, jossa vannoo, ettei koskaan ole missään tekemisissä aborttiasioiden kanssa. Tiedon saatuaan hän syleilee minua ja rakastelemme lemmekkäästi. Hän kertoo, että tuntuu kuin lapsi olisi jo hänen omansa. Kun kerromme suvulle ja ystäville asiasta, kaikki lupaavat tukea meitä ja onnittelevat.
Raskausaikana voisin heräillä huutaen painajaisiin, mutten heräile, sillä en halua lääkitystä, vaan keskityn alkio-sikiö-lapseni hyvinvointiin. Raskaus sujuu hyvin ja synnytän suloisen kymmenen pisteen lapsen. Annamme hänelle nimeksi Kirsi Hirsi Ali Baba Mullah Johanna Markkanen, sillä on tärkeää, että lapsi tiedostaa omat sukujuurensa ja paikkansa maailmassa. Sisarukset ihmettelevät, miksi Kirsi Hirsi on niin tumma, jolloin on aika kertoa heille raiskauksesta. He ihmettelevät hieman, kun muistavat, että sedät olivat tuhmia. Eikö Kirsi Hirsin isä olekaan meidän isi? Onko Kirsi Hirsin isä tuhma? Kaikki kääntyy parhain päin, kun kerromme, että Kirsi Hirsin isä ei ole sen tuhmempi kuin muidenkaan, hänen peniksensä vain meni hetkeksi pois raiteiltaan.
Jatkossa kaikki sujuu loistavasti. Mieheni ei tarvtse hakea ymmärtäjää firman pikkujouluista, hän on ylpeä Kirsi Hirsistä ja kirjoittaa kirjan ”Onnellinen raiskaus”. Lapseni voisivat oireilla ja nappailla essoa, mutta he ratsastavat ja taitoluistelevat ja menestyvät koulussa mainiosti.
Epilogi: myöhemmin Kirsi Hirsi Ali Baba Mullah Johanna voittaa missikisat, euroviisut ja Nobelin rauhanpalkinnon.
myönnetään, että edellinen kirjoitukseni on hieman nyrjähtänyt, tarkoituksella. Toivon silti, että irroittelustani huolimatta uskaltaudutte esittämään vahvoja ja perusteltuja mielipiteitänne aiemmin kirjoittamienne mielipiteiden tueksi.
Missä olette, nimimerkit Lopettakaa jo!, Uskova ja Kaunis uskova nainen? Kaipaan kommenttejanne, ja luulen, että muutama muukin tänne kirjoittava tekee niin.
Minulla ei ole mitään syytä alkaa vastailemaan minkäänlaisiin provoihin. Aiemmin toisen keskustelun yhteydessä tuli tämä raiskaus-kysymys esille enkä siihen vastannut. Tällä kertaa vastasin, koska sitä minulta erityisesti pyydettiin. Arvasin kyllä, minkälaisia vastauksia saan kun kerron kantani.
Entä mihin jäivät vaihtoehdot? Kuuluisa naisen oikeus? Mitään valinnanmahdollisuutta ei siis oikeasti ole vaan abortti onkin AINOA OIKEA ratkaisu. Jos nainen tahtoo pitää raiskauksesta alkunsa saadun lapsen hän on itsekäs. Asia ei myöskään ole hänen ja hänen mahdollisen puolisonsa päätettävissä vaan se on YHTEINEN asia, joka kuuluu kaikille. On siis oikein, että päätös tehdään vaikkapa naapureiden tai työtovereiden painostus huomioon ottaen. Kuten alkuperäisen viestin kysymys: "Entä työ- ja kirkkoyhteisö?"
Entä jos vaaditaan, että naisen ja mahdollisen puolison pitäisi ottaa huomioon ympäristön mielipiteet (naapurit, työpaikka), ennen kuin päätyvät tekemään abortin? Eikö tämä kuitenkin herätä vastustusta, ja kyse onkin nyt "naisen omasta päätöksestä"?
Voit miettiä omia motiivejasi, kun onnistut kääntämään lapsen abortoinnin jaloksi teoksi ja lapsen pitämisen itsekkääksi ja hulluksi. Lienee kyse omista defenssimekanismeistasi. Mielipiteeni ei taida mahtua maailmankuvaasi, joten johan unohtui suvaitsevaisuus. En millään tavalla ottanut kantaa kenenkään toisen ratkaisuun tässä tilanteessa vaan kerroin, mitä itse tekisin. Ilmeisesti tämäkin oli liikaa.
Jos naisella ei ole valinnanmahdollisuuksia, ei kyse ole hänen omasta valinnastaan. Jos abortti on ainoa oikea suotuisa vaihtoehto, hänelle ei anneta edes mahdollisuutta pitää lastaan. Laki ei pakota ketään tekemään aborttia, mutta tuntuu kovasti siltä, että ihan Suomessakin on jopa pakkoabortit mahdollisia. Vaikka ei olisikaan kyse raiskauksesta, vaan tilanne olisi aivan tavallinen, niin moni päätyy aborttiin juuri sosiaalisen paineen vuoksi: lapsen isän ja omien sukulaisten mielipiteet, naapureiden ja työyhteisön suhtautuminen mahdolliseen yksinhuoltajaan jne. Niin kutsuttu vapaus voikin jännällä tavalla kääntyä itseään vastaan.
Korostan vielä, että olen jo myöntänyt, että tekstini on kärjistys, muttei sentään provo. Huumorikin lienee sinulle vaikea alue. Käytin sitä tyylikeinona kuvaamaan, että kaikki päätökset eivät vain ole niin yksinkertaisia kuin sinä teoreettisesti esität.
Ilmeisesti et ole vielä kuulunut sen enempää työ-, kirkko- kuin muuhunkaan yhteisöön toimivana jäsenenä. Se on jo tullut kirjoituksissasi ilmi. Tulet vielä yllättymään.
Enkä ole missään vaiheessa huutanut, että abortti olisi AINOA OIKEA ratkaisu. Itse olet sanonut, että abortti on AINA VÄÄRÄ ratkaisu. Yritin kirjoituksella tarjota sinulle mahdollisuuden katsoa asioita toisesta näkökulmasta, mutta sinä vedät vain laput tiukemmin silmillesi.
Defenssimekanismeistani sen verran, että olen kyllä iloinen, että ne toimivat, kun kohtaan sinunkaltaisiasi _ihmisiä_. Tavalla tai toisella. En käsittääkseni myöskään missään ole väittänyt, että olisin suvaitsemattomille erityisen suvaitsevainen. Kas, minäkään en ole täydellinen. ;) Empatiakyvystä olen kyllä puhunut.
Huomaan, että alat hieman hermostua, ja se on oikein hyvä merkki. Saamasi valtaisan palautteen myötä olet saattanut pysähtyä miettimään näkökulmiasi uudesta vinkkelistä - se olisi osoitus älykkyydestä.
"Huumorikin lienee sinulle vaikea alue."
Ei oikeastaan, riippuu tilanteesta. Jos kyse on raiskauksesta ja abortista, käyttäisin aivan toisenlaisia tyylikeinoja.
Ymmärrän toki, miksi monet päätyvät aborttiin, mutta kannatan edelleen lakia, joka kieltäisi abortin (edes osittain). Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Tietysti on hirveän ikävää, jos lapsi syntyy kesken opiskelujen ja ymmärrän miksi monet kokevat abortin helpommaksi vaihtoehdoksi, mutta silti se on väärin. Ymmärrän toki, jos lapsena seksuaalisesti hyväksi käytetty vanhempana syyllistyy raiskaukseen, mutta en siltikään hyväksy asiaa ja kyse on rikoksesta. Toisinaan on kyse pelkästään rikoksesta ihmisyyttä vastaan, toisinaan on kyse myös rikoksesta lakia vastaan. Se, miten laki suhtautuu aborttiin, riippuu ajasta ja yhteiskunnasta. Lapsen surmaaminen ei aina ole ollut laitonta, nykyään se on, paitsi abortin osalta. Ei ole sataa vuottakaan siitä, kun Suomessa tehtiin pakkosterilisaatioita (saamelaisväestö) ja esim. epilepsiaa ("kaatumatautia") sairastavat ja muut "vajaamieliset" eivät saaneet mennä naimisiin. Niin se maailma muuttuu, mutta useimmiten tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään jotakin oikeudenmukaisuuden puolesta, eikä tyytymään siihen, että laki nyt vain on tällainen.
"Tietysti on hirveän ikävää, jos lapsi syntyy kesken opiskelujen ja ymmärrän miksi monet kokevat abortin helpommaksi vaihtoehdoksi, mutta silti se on väärin."
Tuollaisessa tilanteessa kyllä minäkin ymmärrän abortin teon, mutta en kannattaisis itä. Opiskella voi aina, mutta lapsi on tilaisuus joka ei ehkä toistu.
Kysymykseni kuuluukin, koska suurin soa aborteista tehdään, oliko se 20-35 -vuotiaille naisille, uskoisin että aika tavallinen skenaario (jonka itsekin kävin läpi ja kaksi muuta äitiä lähipiirissäni) on se avioliitossa elävä, jo äidiksi tullut, jolla ehkäisy pettää, edellinen on vielä pieni ja voimat lopussa, talonrakennus kesken ja juuri toivoi sen vaikean osuuden olevan ohi.
Haluaisin kuulla sinun ihan suoraan tuomitsevan abortin tekijän tilanteessa jossa on jo lapsia ja voimat eivät riitä enää uuteen raskauteen. Toisaalta sinun voi olla vaikea kuvitella miten voimattomaksi vauvan hoito muun elämän hoitamisen lisäksi ihmisen vetää, se suotakoon. Mutta yritä.
***
"Haluaisin kuulla sinun ihan suoraan tuomitsevan abortin tekijän tilanteessa jossa on jo lapsia ja voimat eivät riitä enää uuteen raskauteen."
Miksi haluat kuulla? Tietysti voi vastata, mutta toisaalta en usko, että tämä keskustelu on millään tavalla järkevää, koska se ei johda mihinkään. Hyvä on, minun mielestäni tällaisessa tilanteessa abortin tekeminen on ehdottoman tuomittavaa. Se on paitsi rikos lasta itseään kohtaan, myös hänen sisaruksiaan kohtaan. Äiti ei siis kunnioita lapsensa elämää ("nämä lapset minä pidän, mutta tätä en haluakaan"). Oli kyse sitten yksinhuoltajasta tai parisuhteessa elävästä, niin tällaisessa tilanteessa todella tarvitaan sosiaalihuoltoa. Paras tapa on tarjota apua, jos se ei auta niin sitten hoitaa asia jotenkin muuten. Ikävää, että on väsyneitä vanhempia, mutta lapsen etu on aina tärkein. Huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto, mutta hyvä vaihtoehto silloin, jos sillä voi säästä lapsen hengen. Esimerkiksi, jos abortin tekijällä on ennestään lapsia ja hän tekee abortin koska ei jaksa, niin silloin ehdottomasti pitää huolehtia näiden muidenkin lasten turvallisuudesta. Naisen oikeutta lapsiinsa pidetään jollakin tavalla loukkaamattomana, mutta jos se oikeus johtaa aborttiin tai vaikkapa omien pikkulastensa tappamiseen (iltapäivälehtien "äiti surmasi lapsensa" -jutut valitettavasti vain jäävuorenhuippu), niin on ihan aiheellista kyseenalaistaa tällaiset oikeudet.
"edellinen on vielä pieni ja voimat lopussa, talonrakennus kesken ja juuri toivoi sen vaikean osuuden olevan ohi."
Kammottavaa ajattelua mielestäni. Talonrakennus? Aina ei kaikki mene niin kuin toivonut. Minusta 20-35-vuotiaana pitäisi olla jo sisäistänyt tämän. Tuntuu siltä, että monet minun ikäiseni ja vanhemmat elävät juuri tällaista myöhäisteiniaikaa, että ei ole erityistä arvomaailmaa vaan kaikki on "suhteellista", toimitaan sen pohjalta mikä just nyt tuntuu helpoimmalta, kaiken pitää mennä juuri niin kuin itse on suunnitellut. Barbielämää.
Hassua, että korostat niin kovin lapsen etua, ja samalla unohdat jo kaikkien niiden syntyneiden lasten edut. Kuin myös äidin edun. Etkö sinä arvosta lainkaan aikuisia ihmisiä ja heidän inhimillisyyttään ja kykyä tuntea omat rajansa?
Minun mielestäni sinä arvotat pienen alkion jo syntyneiden lasten edelle ja tätä en pysty ymmärtämään. Miten voi olla kaikkien lasten edun mukaista sysätä heidän äitinsä kuilun partaalle, jolloin mahdollisesti he sekä tämä heidän pikkusisaruksensa joutuvat huostaanotetuiksi, eli eroon rakkaimmasta ihmisestään/ihmisistään? Onko sinusta oikeasti parempi vaihtoehto neljä huostaanotettua lasta epämääräisissä laitosolosuhteissa kuin kolme lasta rakastavien vanhempien luona? Meneekö elävien määrä aina sinusta elämän laadun edelle?
Tässä hypoteettisessa esimerkissähän äiti todellakin kunnioittaa jo olemassa olevia lapsiaan niin paljon, että haluaa turvata oman jaksamisensa voidakseen tarjota lapsilleen parasta. Heidän turvallisuutensa on tosiaankin silloin taattu.
Minun näkökulmastani sinun ajatusmallisi on äärettömän julma ja epäinhimillinen. Itsehän sinä asetat pienen alkion korkeammalle kuin muut lapset. Ilmeisesti sitten sinun mielestäsi naisen tehtävä on olla kotona lapsia kasvattamassa, koska siihenhän tuo sinun mallisi johtaisi. Harmi vain jos äidin psyyke ei kestä sitäkään. Mikään ehkäisykeino kun ei ole ehdoton.
"Onko sinusta oikeasti parempi vaihtoehto neljä huostaanotettua lasta epämääräisissä laitosolosuhteissa kuin kolme lasta rakastavien vanhempien luona? Meneekö elävien määrä aina sinusta elämän laadun edelle?"
Siis neljä elävää lasta huostaanotettuina vai kolme lasta kotona ja yksi tapettuna? Huostaanotto on aina viimeinen vaihtoehto ja ikävä sellainen, mutta joskus se on välttämätöntä. Elävien määrä ei mene minkään "laadun" edelle, enkä ymmärrä miksi tässä pitäisi puhua mistään "laadusta". Vaikka lapsi ei olisi muiden mielestä HYÖDYLLINEN, se ei poista hänen oikeutta elämään. Myös syntymätön lapsi on elävä niin kauan kunnes hänet tapetaan. Tämä elämä on myös arvokas ja tämä ihminen siis on jo olemassa, lapsi ei muutu ihmiseksi siinä vaiheessa kun se syntyy vaan se on sitä alusta lähtien. Vanhustakaan, jolla ei ole muuta elämää kuin keinutuolissa istuminen, ei saa tappaa vaikka hänen olemassaolonsa aiheuttaa toisille vaivaa ja hänen kuolemansa parantaisi toisten elämänlaatua (esim. perinnöt).
Jos katsotaan, että lapsella on oikeus syntyä rakastettuna vanhemmille jotka huolehtivat hänestä, niin se tarkoittaa tätä:
- vanhemmilla on VELVOLLISUUS turvata lapsen rakkauden ja huolenpidon saanti
- lapsella on OIKEUS rakkauteen ja huolenpitoon
Se ei tarkoita tätä:
- jos vanhemmat eivät välitä lapsesta eivätkä toteuta VELVOLLISUUKSIAAN, ei lapsella tällöin ole OIKEUTTA elämään
...mitä sanoit. Haluan olla ehdottoman varma siitäe ttet ole täysjärkinen ennenkuin arvotan sinut omassa pollassani niin alas kuin nyt menit.
"Ikävää, että on väsyneitä vanhempia, mutta lapsen etu on aina tärkein."
Sinä et todellakaan taida ymmärtää lapsiperheen elämää juuri lainkaan. Jos se joskus kohdalle tulee, jutellaan sitten uudestaan. Mutta jos sinä ajat itsesi masennuskeen ja uupumukseen pienten lasten hoitamisessa ja löydät itsesi raskautuneena uudestaan ehkäisystä huolimatta, muistele omia sanojasi ja noudata niitä. Ajattele että se syntymätön lapsi on tässä yhtälössä akikkein tärkein ja muilla ei ole väliä, ei omalla elämänlaadullasi, ei lastesi, ei puolisosi. He ovat varmasti kiitollisia kun teet päätöksen heidän puolestaan.
Asetat tekstissäsi täysin samalle viivalle abortin teon ja pikkulapsen tappamisen. Sinun ajatusmaailamssasi tuo voi tuntua oikealta, mutta ymmärräthän että meille muille ne ovat hyvin kaukana toisistaan. Meille on selkeä ero kantasolurykelmällä jossa on potentiaali kehittyä lapseksi, ja lapsella joka on itsessään elävä, tunteva ja ymmärtävä.
"Kammottavaa ajattelua mielestäni. Talonrakennus?"
Rakennus vai mikä nyt kammotti? Hyvin useassa perheessä yksi lapsi on pieni kun oman talon rakentaminen aloitetaan, ja usein se pikkukakkonen tulee siihen perään. Niin omilla vanhemmillanikin. Tuo rakennushomma on hyvin aikaavievää ja stressaavaa, ja rasite niin avioliitolle kuin muullekin jaksamiselle.
"Aina ei kaikki mene niin kuin toivonut. Minusta 20-35-vuotiaana pitäisi olla jo sisäistänyt tämän."
Aivan. Ja useimmat ovat sen kantapään kautta oppineet. Silloin kun elämä ei mene niinkuin on suunniteltu, on tehtävä vastuullissia valintoja kaikkien etua ajatellen. Eikä vain omaa halua olla loukkaamatta sitä kuviteltua oikeutta jota kasvava solukimppu kohdussasi edustaa.
Jatkoja. Ei ystävänä.
***
Kieltämättä meidän käsityksemme elämästä eroavat
aika suuresti. Siihen toki molemmat olemme oikeutettuja.
"Jos katsotaan, että lapsella on oikeus syntyä rakastettuna vanhemmille jotka huolehtivat hänestä, niin se tarkoittaa tätä:
- vanhemmilla on VELVOLLISUUS turvata lapsen rakkauden ja huolenpidon saanti
- lapsella on OIKEUS rakkauteen ja huolenpitoon
Se ei tarkoita tätä:
- jos vanhemmat eivät välitä lapsesta eivätkä toteuta VELVOLLISUUKSIAAN, ei lapsella tällöin ole OIKEUTTA elämään"
Minunkin mielestäni nuo sinun teesisi pitävät täydellisesti paikkansa. Ainoa ero on, että sinä laitat sen pienen alkion vanhempien, jo tuntevien ja tiedostavien, sisarusten edelle. Vaikka kuinka toisin väität, niin käytännössä niin teet väkisin. Sinun logiikastasi tässä tapauksessa seuraa, että olet valmis viemään vanhemmilta lapsilta oikeudet vanhempiensa rakkauteen ja huolenpitoon sekä viet vanhemmilta mahdollisuuden toteuttaa velvollisuuttaan jo syntyneiden lastensa kohdalla. Ajamalla heidät jaksamisensa kuilun partaalle pakottaen heidät valitsemaan yhden alkion oikeuden elää vanhempien sisarusten hyvinvoinnin kustannuksella.
Etkö oikeasti näe vanhempien lasten oikeuksia, vaan pelkästään tämän pienen alkion?
Mielipiteisiimme vaikuttaa suuresti myös se, että minusta alkiossa on vasta potentiaali elämään, kun taas sinusta se on jo elävä lapsi. Siksi esimerkkitapauksessamme minusta oikea vaihtoehto olisi vanhemmat 3 onnellista lasta, eikä 3 elävää ja 1 tapettu. _Lapsen tappamisella_ ei ole minusta mitään tekemistä raskauden keskeytyksen kanssa. Jotta lasta ei tarvitse tappaa, voi tehdä raskauden keskeytyksen jo aikaisessa vaiheessa aivan kuten lakimme sallivat.
Meillä todellakin on erilaiset käsitykset elämän tärkeydestä. Minusta suuri määrä onnettomia ihmisiä on huonompi vaihtoehto kuin pieni määrä onnellisia ihmisiä. Sinä näemmä ajattelet päinvastoin. Onneksi meillä kummallakin on lain suomat mahdollisuudet toteuttaa omien lastemme kohdalla haluamaamme elämäntärkeyden käsitystä. Hyödyllisyys ei siis ole minun elämän tärkeysjärjestyksen kärkipäässä vaan onnellisuus ja elämänilo.
etu on tärkein? Millä oikeudella lapsen etu ajaa aikuisen edun edelle? Kuka on niin päättänyt (sinua lukuunottamatta)?
Olen tässä tuumannut, mitä mieletöntä tänne on kirjoitella. Palsta on täynnä toinen toistaan provompaa kirjoittajaa, jotka omaksuvat paljonpuhuvia nikkejä, kuten aiemmin mainitsemani Uskova, Kaunis uskova nainen ja Lopettakaa jo! Huomatkaa, että heitä ei ole ilmestynyt raiskausketjua kommentoimaan. Eikä ilmesty. Kohta he taas tekevät comebackin tyyliin KUUMA KIVI PUTOAA ABORTOIJAN PÄÄHÄN ja teksti on sitä samaa sameoldia.
Nimimerkkiä nainen.. minun on yhä vaikea ymmärtää. Hän esiintyi ammattilaisena ja (kätilönä) ja sitten jossakin vaiheessa alkoi selitellä, ettei "kätilönä" kirjoittava henkilö olekaan hän. Nyt hänellä on siis mahdollisuus poimia aiemmista kirjoituksista ne, jotka parhaiten sopivat taudinkuvaan. Kiva, että nyt hän kuitenkin rekisteröinyt nikin.
Seuraava lause, jossa hän (oletettavasti hän), puhuu vanhemmistaan, jäi päähäni soimaan:
"...molemmat vanhempani ovat sairaanhoito-/lääketieteellisillä aloilla...".
Tämä lause aloitti päässäni ajatusketjun, jonka perusteella uskallan vierittää nimimerkki naisen.. tunteettomat ja epäinhimilliset kommentit häntä kasvattaneiden aikuisten syyksi. On täysin selvää, mistä tämä nuori nainen on ajatuksensa imenyt: suvaitsemattomista, huonoitsetuntoisista ja kateellisista vanhemmista, joilla ei ole muuta keinoa nostaa itseänsä muiden yläpuolelle kuin syyttäminen.
Uskallan väittää näin siksi, että lapsena ollessani kodissani ei koskaan puhuttu minun kuulteni naapureista tai yleensäkään muiden asioista. Äitini ja isäni edustivat täysin vastakkaisia puoluekantoja – politiikastakaan ei väitelty minun kuulteni. Erityisesti isäni oli sitä mieltä, että sitten aikuisena osaan itse arvottaa asioita. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Minut opetettiin astumaan myös toisten saappaisiin. No kuvaannollisesti. ;)
Naapurissa leikkimässä ollessani "sairaanhoidon ammattilaiset" kyttäsivät ikkunoista muita niin, että verhot tutisivat. Hyvin paljon puhuttiin arvostellen toisten yksityisasioista, ja oletan, että näin on myös nimimerkki naisen.. kotona tehty – ei hän muuten voisi näin raskaasti puuttua toisten yksityisasioihin ja pitää sitä vielä erinomaisena oikeutenaan.
"... ja heillä ja heidän työtovereillaan on ainakin oikeus omiin mielipiteisiin ja etiikkaan."
Jos nainen jatkaa kirjoitusta näin, etikö voida olettaa että hänen vanhempansa seurustelevat vain ja ainoastaan samanmielisten kylmiöiden kanssa? Eihän nainen.. anna meillekään oikeutta omiin mielipiteisiin ja etiikkaan.
Onko väärin olettaa, että toitotat vanhempiesi ideaaleja elämänkokemuksen puutteessa? Niin kauan kuin näin teet, olet paras ja ihanin lapsi, mutta vain vanhemmillesi. Saattaa kuitenkin olla, että joudut vielä elämää opiskellessasi syömään sanasi. Sydämesi voikin sanoa toisin kuin nyt. Toivon, että vanhempasi kasvavat kanssasi ja antavat sinulle mahdollisuuden päivittää mielipiteitäsi. Sinun tekstiäsi mukaellen:
"...moni päätyy tottelemaan juuri sosiaalisen paineen vuoksi: isän ja omien sukulaisten mielipiteet, naapureiden ja työyhteisön suhtautuminen jne. Niin kutsuttu vapaus voikin jännällä tavalla kääntyä itseään vastaan."
So, wake up and smell the coffee.
"Nimimerkkiä nainen.. minun on yhä vaikea ymmärtää. Hän esiintyi ammattilaisena ja (kätilönä) ja sitten jossakin vaiheessa alkoi selitellä, ettei "kätilönä" kirjoittava henkilö olekaan hän. Nyt hänellä on siis mahdollisuus poimia aiemmista kirjoituksista ne, jotka parhaiten sopivat taudinkuvaan. Kiva, että nyt hän kuitenkin rekisteröinyt nikin."
Ainakin keskustelussa "Elämän puolesta" on kirjoittanut myös joku toinen, joka sattuu olemaan ammatiltaan kätilö. Hänen viestinsä ovat eri nimimerkillä ja jos luet ne kunnolla, huomaat, että ne ovat erityylisiä kuin minun viestini ja hän on osittain eri mieltä kanssani. Esimerkiksi ne viestit, joissa puhutaan aggressioiden purkamisesta ja vastaavasta, eivät ole minun kirjoittamiani. Tosin huomasin, että tällä palstalla on ainakin yksi viesti, jossa nimimerkin kohdalla on "nainen.." vaikka en ole sitä kirjoittanut. Ilmeisesti tarkoituksena oli kirjoittaa muka minuna tänne jotakin älytöntä ihan kiusalla. Minun viestini ovat jatkossa tällä rekisteröidyllä nimellä.
Tekstisi loppuosassa ei näköjään ole mitään erityistä kommentoitavaa. Näköjään perustelut abortin oikeutukselle eivät ole kovin kestävällä pohjalla etkä osaa vakuuttavasti perustella mielipiteitäsi, joten siirryit (vajosit) sitten aivan uudelle tasolle.
Kiva, kun jaksat seli-selittää. Kiva, kun otit nikin.
Sinusta vajosin, sehän on mukavaa. Kuvittelin sinun pitäneen minua vajonneena jo aiemmin. Olen kyllä ihan tosissani: vaikutat niin idealistiselta, rigidiltä, totiselta torvensoittajalta, etten voi uskoa sinun imeneen deterministisiä mielipiteitäsi keneltäkään satunnaiselta tuttavuudelta. Kyllä sinut on kasvatettu luulemaan, että sinulla on valta isän oikealta puolelta tuomita eläviä ja varmaan kuolleitakin.
Mutta muista, että rumpuni soi pelastusta. Tartu siihen! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Pum!
Abortti on jokaisen naisen laillinen oikeus. Se ei ole synti, tappo eikä murha. Niin väittävät vain sellaiset, jotka haluavat nostaa itsensä tuomareiksi muiden yläpuolelle. Ja kovin kovin keinoin.