Olen harrastanut kamppailulajeja jo usean vuoden kuntoilun ajatkusella. Tahtoisin nostaa keskusteluun salejen erilaiset suhteet dojon kuriin ja etikettiin.
Olen harrastanut Judoa ja BJJ:tä, jossa salilla tehdään muodollisuudet vaivatta ja ilmapiiri on rento ja innostava (varmasti seurasta riippuvaa) sekä Hokurutoryu jujutsua ja magaa, jossa ollaan tosi sotilaallisia.
Itseäni korkea kuri ei kannusta jatkamaan sinänsä hyvää ja kivaa harrastusta. Hokutoryun kotisivuilla perustellaan asiallisesti Mika Kolehmaisen kirjoituksessa sali kurin välttämättömyyttä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ajatus "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" kuuluu historiaan ja tällä kasvatusmetodilla on saatu huonoja tuloksia takavuosien kouluista. Ahdistuneita, alistuneita ja aloitekyvyttömiä oppijoita, jotka pelkäävät tarttua luovuuteen ja menettävät halunsa itsensä kehittämiseen. Eikö sama asia koske myös kamppailu opetusta.
Huippu-urheilijoita valmennetaan modernein ihmisläheisin menetelmin. Samaa ihmisläheisyyttä kaipaisin myös dojolle. Jos aerobic tunnilla ohjaaja huutaisi oppilaille herjauksia heidän huonosta kunnostaan, kieltäisi nauramisen ja suhtautuisi normaaliin aikuisten väliseen puhumiseen välttelevästi ja etäisesti, pitäisin ohjaajaa surkeana, siitä huolimatta että hän hallitsisi asiansa hyvin.
BJJ ja Judon osalta rentoilmapiiri ei mielestäni haittaa asian oppimista vaan kannustaa huonompiakin jatkamaan ja jaksamaan mukana. Kiitos siitä kaikkien keskinkertaisten puolesta.
Pahoittelen pitkää viestiä, mutta toivon että näkemykseni tulee esille. EN SIIS TARKOITA SITÄ ETTÄ JOKU LAJI ON PAREMPI/TEHOKKAAMPI KUIN TOINEN.
Olen harrastanut Judoa ja BJJ:tä, jossa salilla tehdään muodollisuudet vaivatta ja ilmapiiri on rento ja innostava (varmasti seurasta riippuvaa) sekä Hokurutoryu jujutsua ja magaa, jossa ollaan tosi sotilaallisia.
Itseäni korkea kuri ei kannusta jatkamaan sinänsä hyvää ja kivaa harrastusta. Hokutoryun kotisivuilla perustellaan asiallisesti Mika Kolehmaisen kirjoituksessa sali kurin välttämättömyyttä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ajatus "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" kuuluu historiaan ja tällä kasvatusmetodilla on saatu huonoja tuloksia takavuosien kouluista. Ahdistuneita, alistuneita ja aloitekyvyttömiä oppijoita, jotka pelkäävät tarttua luovuuteen ja menettävät halunsa itsensä kehittämiseen. Eikö sama asia koske myös kamppailu opetusta.
Huippu-urheilijoita valmennetaan modernein ihmisläheisin menetelmin. Samaa ihmisläheisyyttä kaipaisin myös dojolle. Jos aerobic tunnilla ohjaaja huutaisi oppilaille herjauksia heidän huonosta kunnostaan, kieltäisi nauramisen ja suhtautuisi normaaliin aikuisten väliseen puhumiseen välttelevästi ja etäisesti, pitäisin ohjaajaa surkeana, siitä huolimatta että hän hallitsisi asiansa hyvin.
BJJ ja Judon osalta rentoilmapiiri ei mielestäni haittaa asian oppimista vaan kannustaa huonompiakin jatkamaan ja jaksamaan mukana. Kiitos siitä kaikkien keskinkertaisten puolesta.
Pahoittelen pitkää viestiä, mutta toivon että näkemykseni tulee esille. EN SIIS TARKOITA SITÄ ETTÄ JOKU LAJI ON PAREMPI/TEHOKKAAMPI KUIN TOINEN.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"BJJ ja Judon osalta rentoilmapiiri ei mielestäni haittaa asian oppimista vaan kannustaa huonompiakin jatkamaan ja jaksamaan mukana. Kiitos siitä kaikkien keskinkertaisten puolesta."
Onkohan siinä muuten joku yhteys että kaikkein parhaimmat lajit sisältävät juuri sen rennon ilmapiirin? Esim nyrkkeily, muay thai, kickboxing, judo, bjj, shooto jne.
Eikai se ole keneltäkään pois jos karate ja kungfuu miehet vetää sotilastreenejä happamalla naamalla? Paitsi niiltä itteltään tietty.
hokutoryukin voisi olla paljon arvostetumpi laji, mikäli se porukka ei ottisi itseään niin hirvittävän vakavasti. Monipuolisia ja lujiakin harrastajia se on tuottanut, mutta se öykkäröinti...
Tietty kuri ja salietiketti kuuluvat budo-lajien henkeen ja käyttäytymissääntöihin. on toki sitten täysin seuraajasta ja ohjaajasta riippuvaista miten etikettiä sovelletaan. Ei kai kukaan nauramista tai puhumista kiellä harjoittelun aikana kun se ei häiritse muita. Sääntöjen on tarkoitus nimenomaan palvella harrastajaa eikä sen tulisi olla itsetarkoitus tai ohjaajan itsetunnon pönkittäjä.
Ylilyöntejä varmasti on, mutta eivätköhän ne ole enemmänkin seura-ja ohjaajakohtaisia. Harjoittelunhan on kuitenkin tarkoitus olla myös mukavaa, eikä sentään mitään armeijameininkiä, mutta tiettyä säntillisyyttä on oltava jo opetuksen perillemenemiseksi ja turvallisuussyistä.
tosissaan on ihan eri meininki. Aloittelijakin huomaa, ettei hänen lörpöttely kiinnosta harjoitusten aikana ketään ja hän jää yksin.
Siksi nyrkkeilyssä ja judossa voi olla hieman vapaampi kuri. Koska sitä ei tarvita, koska harjoittelijat on motivoituneita kovaan treeniin.
Siihen on siis ihan luonnollinen selitys.
Karatessa oli ennen kova kuri, koska se oli japanin peruja. Nyt siellä on hyvä olla kova kuri, koska sitä tarvitaan, koska siitä on tehty aivan pellelaji, missä heikotkin muka jaksaa vuosikausia. Toista se oli ennen. Alkeiskurssin jälkeen ei paljon samasta jengistä naamoja näkynyt salilla. Alkeiskurssikin jäi useimmilta kesken. Kuri oli ja pysyi. Nyt se täytyy olla sen takia, jotta siellä ei kikateta koko harjoituksen aikaa.
Olen itsekin harrastanut budoa useamman vuoden. En kannata sotilaallisuutta tai harjoittelijoiden "herjaamista", kohtuullista kurinalaisuutta kuitenkin. Kurin vanhanaikaisuus koulussa on ollut pitkään totta - valitettavasti. Toivottavasti palattaisiin edes hieman siihen vanhanaikaiseen kuriin. Varmasti kova kuri on aiheuttanut ahdistustakin, mutta nykyinen kouluissa vallitseva viidakon laki se vasta ahdistusta ja huonoja tuloksia aiheuttaakin. 70-luvulla alkanut vapaan kasvatuksen ihannointi, jonka hyvänä tarkoituksena oli varmasti tehdä auktoriteetista inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi, on saavuttanut irvokkaan lakipisteensä: auktoriteetti on vedetty vessasta alas ja se pärjää, kuka on röyhkein ja äänekkäin. Kieltäjää ei enää ole ja heikommat kärsivät. Auktoriteettiä ei varmasti tarvittaisi, jos kaikki ihmiset olisivat yhtä oikeudentuntoisia, ajattelevaisia ja kivoja, kuin sinä. Me muut tarvitsemme hieman ohjausta oikeaan suuntaan. Ystävyydellä hyvää syksyn jatkoa.