Ääh, en edes tiedä miten tän selittäisin. Oon loppumetreillä raskaana ja sanoinkuvaamattoman onnellinen tulevasta vauvasta. -Niinkuin miehenikin. Ja suurinosa odotusajasta on ollu malttamatonta nyytin odottelua. Kuitenkin viimeaikoina mun mieleen on hiipinyt jotenkin haikea olo ja itsekkäitä ajatuksia. Kattelin tuossa esim. "vanhoja" valokuvia edelliskesiltä ja biletystä, reissaamista ja rälläämistähän niihin on sopinut. Muistelin kaikkia miehen kanssa tehtyjä sekoiluja ja tempauksia, mitä kavereiden kanssa tehtiin. -Väkisinkin tuli vähän haikea olo. Toisaalta vaikka en nyt olis raskaana, meno tuskin olis samanlaista ku 18 kesäisenä. Oon kuitenkin 24 vuotias, eikä tässä iässä yleensä enää ihan päättömiä olla. Mies on mua vähän nuorempi, mutta hän tuntuu saaneen tarpeekseen juhlimisesta. Ja niin mäkin oon näihin päiviin asti ajatellu jo ennen raskauttakin.
Ehkä tää on nyt vaan joku luonnollinen reaktio raskauden loppuvaiheessa, ku vauva alkaa olla konkreettisempi? Ja tää menee varmaan kohta ohi, eikö niin?
Ehkä tää on nyt vaan joku luonnollinen reaktio raskauden loppuvaiheessa, ku vauva alkaa olla konkreettisempi? Ja tää menee varmaan kohta ohi, eikö niin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
menee varmasti ohi...ja toivottavasti meneekin,ettei menojalka vipata kun vaavi on siinä.
mutta uskon myös että tuo on jonkinlaista pelkoa tulevasta vaan...
Jos tuo bilettäminen on ollut aktiivinenkin osa elämääsi, niin varmaan joudut siitä jonkun verran luopumaan vauvan ja lapsen myötä muutenkin..
Bilettämisestä pidän itsekin, mutta sitä ei ole tullut viime vuosina muutenkaan harrastettua kovin usein. Sillon tällön kuitenkin on päästävä vähän ulos. Lähinnä miehen kanssa ollaan käyty festareissa ym. tapahtumissa ja bändikeikoilla. Sillon tällön olen käynyt tyttökaverin kanssa bilettämässä - mikä tarkoittaa mulle yökerhossa tanssimistä (ei ryyppäämistä tms. sekoilua, en tosin tiedä mitä sulle tuo sekoilu tarkoittaa).
Mutta kyllä sitä äiditkin voi tehdä niitä omia juttujaan vielä raskausajan ja vauvan jälkeenkin :)
Minä tunnustan, että odotan innolla sitä, että lähden ystäväni kanssa bilettämään jonain iltana. Ehkä tämän vuoden puolella, saa nähdä. Tällöin iskä olisi vauvan kanssa sen yhden illan ja varmasti hyvin pärjäisivät, vaikka jotkut paheksuvatkin äitejä jotka käyvät jossain vauvan ollessa pieni. Minun mielestä vaan tuo isä on yhtä hyvä olemaan vauvan kanssa, kuin minäkin.
Täällä myös on outo kaiherrus vallalla.. Entisen elämän näennäiset menot houkuttelisivat nyt enemmän kuin vuosikausiin! Taitaa olla ihan alitajuista totuttelua tähän "rajalliseen" elämäntilanteeseen.
Ajattelin kuitenkin, että itsestänihän se on kiinni, kuinka asioihin suhtaudun. Nyt pystyn pohtimaan juttuja jo ihan neutraalilla tasolla, hormonimyrskyjen aikaan halusin vain bailaamaan ja kavereiden kanssa aikaa viettämään (vaikken tosiaankaan ole enää vuosiin sitä menoa jaksanut..) ;)
Omat reaktiot yllättävät joskus! Hyvä, jos tuntee itsensä ja pystyy analysoimaan omia tarkoitusperiään.. vaikka sitten myrskyjen rauettua..
http://www.tiedostamaton.net/mielihyva.html