hei kaikille!
ensin taustastani: olen uskovainen kolmikymppinen nainen, ihastuin jokin aika sitten epäuskoiseen mieheen ja nyt se propleemi sitten tulikin. rakastelimme, joka tietysti tulee jossain vaiheessa kuvioihin oli tilanne mikä tahansa. Noh..sitten huomasin olevani tälle miehelle raskaana.Tilanne tällä hetkellä kaaottinen, haluaisin ehd.pitää lapsen,mutta pelkään sukuni reaktioita, tältä mieheltä kysyin myös kannan asiaan, hän sanoi että minä päätän,mutta hän ei halua kiirehtiä naimisiin. sanokaa mitä järkevintä tehdä tässä tilanteessa, abortti vai pitää lapsi..kumpikin syntiä!vaikeeta olla uskovainen tälläisessa tilanteessa ja kertominen on kaikkein hankalinta..ehkä ajattelen liikaakin tekemisiäni ja päätöksiäni vanhempieni kannalta,koska en halua missään nimessä niitä loukata..ja toisaalta tämähän on kuitenkin minun elämääni...
ensin taustastani: olen uskovainen kolmikymppinen nainen, ihastuin jokin aika sitten epäuskoiseen mieheen ja nyt se propleemi sitten tulikin. rakastelimme, joka tietysti tulee jossain vaiheessa kuvioihin oli tilanne mikä tahansa. Noh..sitten huomasin olevani tälle miehelle raskaana.Tilanne tällä hetkellä kaaottinen, haluaisin ehd.pitää lapsen,mutta pelkään sukuni reaktioita, tältä mieheltä kysyin myös kannan asiaan, hän sanoi että minä päätän,mutta hän ei halua kiirehtiä naimisiin. sanokaa mitä järkevintä tehdä tässä tilanteessa, abortti vai pitää lapsi..kumpikin syntiä!vaikeeta olla uskovainen tälläisessa tilanteessa ja kertominen on kaikkein hankalinta..ehkä ajattelen liikaakin tekemisiäni ja päätöksiäni vanhempieni kannalta,koska en halua missään nimessä niitä loukata..ja toisaalta tämähän on kuitenkin minun elämääni...
Vastaukset 26
Vanhimmat
kuin että älä missään nimessä tee aborttia. Siitä saat elinikäiset traumat.
Kun tämä viaton syntyy, se varmaan pehmittää kovimmankin arvostelijan, ainakin vanhempasi.
terv. evl
aborttia jos haluat itse vielä pitää lapsen. Ei sinua kukaan eläviltä syö! varmaan nyt tuntuu että mitä muut sanoo tai ajattelee. Tiedän paikkakunnaltani muutamia vastaavia tapauksia, mutta tulevat äidit ovat olleet tosi nuoria, alle parikymppisiä. Eniten surettaa tietysti minkä hinnan nuoret joutuvat maksamaan kokeiluistaan, varsinkin kun tulevat isät pakenevat vastuustaan. Olet jo aikuinen ihminen ja todella maailmassa on paljon pahempia asiota. Kaikki menee varmasti parhain päin.
juttu keksitty?
ei tälläisiä juttuja oikeestikkaa jaksa keksiä,mä toivon että saan asiallisia vastauksia, näin voi käydä myös uskovaisille.harmi, tämä tilanne muutenkin vaikea, ei sitä jaksa vaikeemmaks tehdä
tiesit tehessäsi mitä seuraa kun menee "niin pitkälle" Sinun iässäsi ehkä on jo syytä kantaa vastuu tekemisistään?? Jos kumppanisi on raukkis ja vetäytyy vastuustaan,niin ei se ole sinun häpeäsi.
Mutta jos aborttiin päädyt, niin se tunnollasi voi olla niin, että et kestä sitä henkisesti, joten neuvon sinua anna lapsen syntyä ja ajattele että se on lahja kuitenkin sinulle.
Kadehdin, että saat oman lapsen! Huoruus on synti syntien joukossa, ei sen pienempi eikä suurempi. Itsekin haluaisin oman lapsen - biologinen ei todennäköisesti enää edes mahdollinen. Adoptioprosessi kesken. Olet aikuinen ihminen ja näin ollen myös vastuullinen teoistasi. Uskon, ettet oikeasti edes mieti aborttia. Se on murha. Elämä on lahja, myös sinulle. Raskausaika kasvattaa sinua hyväksymään asian, rakastamaan pientä avutonta ihmisen alkua sisälläsi, ottamaan vastuuta lapsesta - onhan hän osa sinua! Uskon, että sinusta tulee onnellinen, maailman ihanimman lapsen äiti! Henkistä tukea voit hakea esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskuksesta, mielenterveystoimistosta jne. Toivon ja uskon, että saat tukea myös ympäristöltäsi - sukulaisiltasi ja ystäviltäsi! Ihmiset eivät loppujen lopuksi - uskovaisetkaan - ole niin tuomitsevia, kuin itse ko.tilanteessa saattaa kuvitella. Ethän rakas ystävä - ja sisar, edes mieti lapsesi abortoimista!!! Kuuntele sydämesi ja omantuntosi ääntä. Onnellisia hetkiä sinulle ja lapsellesi!
sitä jo tyhmempikin huomaa kokeilin vaan että menee tällainenkin provo lävitse
Se, että oot seksiä harrastanu miehen kanssa, on synti.
Mutta älä nyt mee tappamaan lasta. Tosi paha synti tulisi tehtyä. Ja tunnusta tekosi ja pyydä anteeksi. Miehen voit jättää.
JÄTTÄÄ!!!
Haloo!!!! ai niin sehän on syntinen (hyi)
tätä miestä en voi jättää, koska suhteemme vain syvenee, emme ole valmiita vielä menemään naimisiin edes lapsen takia. Se on aika perusteeton syy myös meillä uskovaisilla mennä odottamisen takia avioon. Avioliitto solmitaan sitten kun rakkaus on niin vahva ja säröilemätön ja valmis kestämään kriisejä. vaikka tämä mies ei ole uskovainen, sydän silti hyppii sille. nyt oli kyse tästä vaikeasta päätöksestä,pitääkö vai hylätä lapsi kun ei uskalla kertoa perheelle tästä.
Kuten jo sanoin, pidä lapsesi.
Niin että miehen pitäisit mutta lasta et? Haloo, aikuinen nainen! Ja kun mies ei edes pakene tilannetta, vaan pysyy rinnallasi, onko edes syytä tehdä tilanteesta ongelmaa.
Anna lapsen tulla kun se on tulemaan ruvennut. Katso miehen kanssa, mitä tuleman pitää.
sitä vaan on pakko miettiä. uskon musertava voima on jotain niin kovaa että kaikki ajatukset tulee mieleen. virhe on tehty, maksu siitä suuri, mutta sitten saat kulkea leima selässä lopun elämää,ainakin sut muistetaan..se taakka on raskas,nimittäin minulla on jo puoli leimaa otsassa sillä olen yhdesti eronnut, tai mieheni erosi minusta...n.5vuotta sitten.se kyllä oli helpotus elämälleni, jota jaoin alkoholistin kanssa..naimisiin mennessä tämä mies oli myös vl. elämä on aina minulla mennyt vaikeimman kautta=)
Ei ole lapsen syy että sulla tuo elämä menee vähän niin ja näin. Ja ketä varten sinä sitten olet uskomassa, Jumalaa vai muita ihmisiä?
Ota nyt itsestäsi kiinni ja ryhdistäydy. Lapsi leimaa sinut äidiksi, ja se leima on kipeä ja suloinen.
Kyllä he ymmärtävät. Kerro heille, miten on päässyt kaymään ja kysy mitä tehdä. Parempi kertoa nyt, kuin salailla aborttia loppuelämä.
En halua loukata sinua, mutta kuulostaa huvittavalta, että 30-kymppinen nainen miettii noin paljon, että mitä perhe sanoo, mitä muut ajattelevat... Kuka kantaa vastuun SINUN teoistasi? KENELLE olet vastuussa elämäsi valinnoista? Mitä JUMALA toivoo meiltä uskovaisilta, syntisiltä ihmisiltä? Mieti enemmän: MIKÄ ON JUMALAN TAHTO. Uskon, että Jumala auttaa ja siunaa sinua, kun jaksat RUKOILLA oikeaa mieltä itsellesi. Ole REHELLINEN. Et elä, etkä ole uskomassa muita ihmisiä varten. Onko sinulla halu luopua huoruudesta? Huoruus on synti, sitä ei voi kiistää! Mutta niin on moni muukin asia, myös "ulkokullaisuus", ihmiskunnian tavoittelu, epärehellisyys - myös lapsen murhaaminen! Elämässä tapahtuu koko ajan "paljon kauheampia" asioita, kuin aviottoman lapsen syntymä! Voit ajatella ko.asiaa myös järjelläsi!!! Toivottavasti lapsesi saa ansaitsemansa rakkauden sinulta! Jaksamista itsellesi.
Sen kuin pidät. Lankeemukset saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Niin suurta syntiä ei ole, etteikö Jeesuksen sovitustyö riittäisi. On niitä muitakin uskovaisia Yh-äitejä. Ota vain iisisti. Voithan langeta joskus vielä menemään saman miehen kanssa naimisiin. Saat uskoa jo etulahjana anteeksi senkin lankeemuksen.
Jos teet abortin, niin se voi olla aika raskas päätös.
Suosittelen mielenterveyspalveluita, jos homma alkaa tuntua liian monimutkaiselta.
Katso myös:
http://yonainen.blogspot.com/
elämästäsi.... Miksi et pitäisi lasta joka on saan alkunsa rakkaudesta?
Tulee mitä tulee tämä mies on ja tulee aina olemaan tämän lapsen isä ja sinä tulet olemaan sen äiti.
Hyviä ja huonoja neuvoja tulee varmaan joka suunnalta ja kivittäjiäkin joukkoon mahtuu .... kaikesta huolimatta niin suurata ei ole ettei sitä olisi lupa uskoa anteeksi....
Miettikää rauhassa pitäkää kiinni toisistanne siksi että teissä on lapsen elämä kiinni.... sitä oikeutta ei katumatta voi luovuttaa kenellekkään.
etteivät käytä sitä edes avioliiton ulkopuolisissa suhteissaan?
Ehkäpä asiaa ei ole suunniteltu ja ennalta mietitty, jos asiaa kerran pidetään syntinä. Sitten sattuu lankeamaan...
Jos seksi ennen avioliittoa on arkipäivää, tulee varmaan ehkäisyt ym. hoidettua eri tavalla, hakemalla pillerit sun muut.
tuossa lapsessa. Kiitä Jumalaa hänestä. Et vielä sitä usko, mutta tulet kokemaan, miten lapsi opettaa Sinulle rakkautta.
Luota Jumalan rakkauteen ja johdatukseen. Joskus Hän kuljettaa meitä sellaisia teitä, jotka ihmissilmin ovat kyseenalaisia, mutta "suurempi kuin sydämemme Jumalan on rakkaus".
Pyhä Henki vastaa aamenella tuohon vastaukseesi!
Terveisin
vanhoillislestadiolainen kristitty
Olen itse avioliiton ulkopuolinen lapsi. Ymmärrän tilanteesi siltä kannalta.
Olen kuitenkin saanut uskovaisen kodin ja elämäni on kulkenut hyvin. Olen saanut myös oman perheen.
Mietteitä:
1. Se - johtiko tekosi raskauteen tai ei - ei muuta sen tuomittavuutta. Se olisi ollut yhtälailla syntiä, vaikka et olisi tullut raskaaksikaan..
2. Toivon, että saat katumuksen armon ja pääset uskomaan.
3. Murhan synnistä jäisi vakavat jäljet, mutta tulevan vauvasi hymy tulee palkitsemaan sinun harmiasi. Omaistesi ehkä ikävätkin reaktiot eivät ole vertailukelpoisia murhan synnin kanssa.
4. Oma äitini kertoi olleensa minusta hyvin onnellinen, vaikka joutuikin kasvattamaan muutaman vuoden yksinhuoltajana vieläpä vanhana aikana.
5. Älä peitä suruasi lankeemuksestasi mieheltäsi. Se saattaa puhutella häntäkin.
6. Ole aito. Parasta olisi, että Jumala johtaisi asiat niin, että molemmat saisitte elävän uskon.
Taivaan Isän johdatusta !
nyt paljon puhutaan. kuitenkin kaikki synnit ovat yhtäsuuria. minäkin katsoin tänään himoiten yhtä vastakkaisen sukupuolen edustajaa. olemme siis kaikki yhtä syntisiä.
Psykologit sanovat, että viimeistään 17-18 vuotiaana nuoren naisen on henkisesti itsenäistyttävä äidistään -ja äitien irrotettava otteensa- ja samantien muustakin suvustaan. Huvittavaa tosiaan, kuten joku toinen jo totesi, että 30-kymppinen on noin kiinni vanhempiensa ja jopa sukunsa pitämisistä. (Se saa jutun vaikuttamaan epäuskottavalta.)
Lapsen pitäminen ei todellakaan ole syntiä -mistä niin päätöntä olet voinutkaan saada päähäsi. Abortti sen sijaan on alkaneen elämän tappamista, josta sen tehneet eivät kuulemma pääse koskaan irti ainakaan käsittelemättä asiaa perusteellisesti ammattiavun turvin. (Olen huomannut, että paikall. evl-srk:ssa oli ainakin kerran ilmoitus ryhmästä abortin läpikäyneille naisille.)
Vähintä mitä voit tehdä kun asiat ovat ajautuneet siihen mihin ovat, on antaa vauva synnyttyään adoptioon, jos et tunne itse olevasi valmis äitiyteen. Tietääkseni kotimaisille vauvoille olisi enemmän halukkaita vanhempia kuin vauvoja, koska niin paljon abortoidaan.
Ihmetellen sitä saa tässä ei-vl-uskovana todeta, miten maailman ainoat oikeat Jumalanvaltakunnan talostelijat niin helposti teoillaan kieltävät uskonsa, kuten minun mielestäni tämä(kin) tapaus osoittaa. Aborttia ollaan valmiita harkitsemaan, mutta ehkäisy on kadottava synti, ja estottoman oloisesti päädytään vuoteeseen väärän henkilön kanssa. Toteat itsekin, "...rakastelimme, joka tietysti tulee jossain vaiheessa kuvioihin oli tilanne mikä tahansa." Tiesit siis olla valmistautunut tilanteeseen, aviossakin olet ollut, joten kokemattomuudesta ei ollut kyse. (Samankaltaisia keromuksia on ollut joskus palstalla ennenkin sekä tosi elämästä tiedetään, että vl-tytöt saattavat olla rajattomia ja vailla kontrollia seksuaalikäyttäytymisessään. Hyväksyntääkö siinä haetaan hinnalla millä hyvänsä kun vl-yhteisössä se on niin ehdollista? Vai äidin / isän syliä, jota liian suuressa perheessä ei ole riittänyt?).
Miehen kanssa suhteen laatu kannattaa selvittää, vaikka jatkaisitte seurustelua. Sofian sohvan -kaltaiseen tilanteeseen ei kannattane tiedostamatta ajautua:
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200609125088837_ss.shtml
ota vastuu lapsesta ja pyri järjestämään hänelle niin turvallinen ja rakkauden täyttämä lapsuus, kuin se on mahdollista. Lapsi ansaitsee sen.
Turhaa sinä liikaa mietit ihmisiä ympärilläsi, sillä Jumalan tahto on kuitenkin Rakkaus ja ennen kaikkia lapsia kohtaan.
Lapsi ei ole synti, eikä siihen kannata takertua. Me tiedämme, että ihmiset puhuvat "suumakiaa", mutta se on heidän heikkous. Lapsi on Jumalan luoma ja sinä olet äiti, jolle Jumala on antanut tehtävän. Ei Jumala teitä koskaan tule hylkäämän ja älkää hyljätkö itse Jumalaa sen tähden, että ihmisten mieli on syntinen ja he nauttivat "suumakiasta" syntisen ruumiinsa tähden. Ei heistä kukaan ole sen parempi kuin sinäkään.
"toisaalta tämähän on kuitenkin minun elämääni..."
Näin se on, äläkä hukkaa elämääsi murehtimalla muiden ihmisten mielipiteitä, sillä elämäsi on sinun. Kuuntele sydäntäsi ja ole uskollinen sille äänelle, sillä se on oikein, vaikka tunnet tekosi vääräksi. Synnit saa aina uskoa anteeksi, jos sellaista tunnolle on kertynyt, mutta abortti on lopullinen ratkaisu.