Tää on tosi hyvä palsta! Oireet helpottuivat huomattavasti kun tulin tänne lukemaan muiden kokemuksia. Mahtavaa kun autetaan toisiamme.
Mä pelkään etten pysty tekeen enää mitään vaativaa koska viime aikoina silmissä alkaa heti sumentua ja vaikea keskittää katsettaan vaikkapa kirjan tekstiin ilman että pelkää pyörtyvänsä. Sitä kohtausta pelkää niin ettei pysty keskittymään. Sit jos lepää niin pelkää pyörtyvänsä ja maailma heijaa. Jalat ja kädet tuntuu raskailta, puutuu. Kuolemanpelko myös suuri. Huominen ahdistaa (jos silloinkaan ei saa mitään tehtyy). Kaikki niin sekavaa, mistään ei saa otetta. Liiallinen huoli. Soimaan itseäni. En osaa rentoutua. En pysty tekemään mitään töitä. Olen hakenut apua ja 1.käynnin jälkeen oloni oli helpottunut. Tänään taas alkoi lievä kohtaus. Ei lääkitystä vielä. Menossa juttelemaan asiasta lisää ja selvittämään mistä voisi johtua.
Mä pelkään etten pysty tekeen enää mitään vaativaa koska viime aikoina silmissä alkaa heti sumentua ja vaikea keskittää katsettaan vaikkapa kirjan tekstiin ilman että pelkää pyörtyvänsä. Sitä kohtausta pelkää niin ettei pysty keskittymään. Sit jos lepää niin pelkää pyörtyvänsä ja maailma heijaa. Jalat ja kädet tuntuu raskailta, puutuu. Kuolemanpelko myös suuri. Huominen ahdistaa (jos silloinkaan ei saa mitään tehtyy). Kaikki niin sekavaa, mistään ei saa otetta. Liiallinen huoli. Soimaan itseäni. En osaa rentoutua. En pysty tekemään mitään töitä. Olen hakenut apua ja 1.käynnin jälkeen oloni oli helpottunut. Tänään taas alkoi lievä kohtaus. Ei lääkitystä vielä. Menossa juttelemaan asiasta lisää ja selvittämään mistä voisi johtua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivon sinulle kaikesta huolimatta hyvää syksyä.Uskon että löydät apua kunhan pääset asiastasi puhumaan lääkärille.Minä olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä,mutta lääkityksen avulla olen saanut "elämänsyrjästä" kiinni.Tiedän ahdistuksesi ja pelkosi,sen kanssa on kamala elää.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista tuleviin päiviin.
Heippa,
Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani öbaut 4-5 kuukautta sitten..Hain kuitenkin apua lääkäriltä sekä psykiatriselta sairaanhoitajalta ja nykyään olo on kuin ennen vanhaan "hyvinä aikoina"! Muistan että tälläinenhän minä olin ennen paniikkihäiriön alkua :) En mitenkään yritä puhua lääkkeiden puolesta, mutta itselläni ne toimivat loistavasti ja pystyn elämään elämääni taas täysillä ilman jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa!
yksi hyvä tapa pitää kohtaus kurissa olla ajattelematta sitä...joillain lääkkeet auttaa joillain ei..liian myöhään menin hoitoon ja siitä saan kärsiä oon parikymppinen eli en vanhus vielä mutta toivon lääkkeitteni tehoavan...jos minua rupee huimaamaan ja sydäntä tykyttää niin jatkan vaan muina miehinä sitä mitä olin tekemässä ja taistelen sairautta vastaan prkl.hyvää jatkoa ja kokeile olla ajattelematta ja jatka sen hetkisiä hommia jos vaan pystyt,,ja muista ettet tosiaan ole yksin..toinen toistaan auttaa...