Mieltäni on vaivannut tällainen asia: koska lapsien kasvattaminen on lestadiolaispareille olennaisen tärkeää, kuinka on niitten lestadiolaisparien laita, jotka eivät syystä tai toisesta kykene saamaan omia biologisia lapsia? Onko näitten parien adoptoitava lapsia, vai voivatko he vain elää kahdestaan? Millainen on tällaisten parien asema yhteisössänne? Onko miehellä lupa erota vaimostaan tai toisinpäin, jos hän on hedelmätön? Meneekö jälkeläisten hankkiminen avioliiton edelle?
Lapsettomat vl-parit
Utelias
6836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasvattaminen ei ole uskon edeyllytys. Kenenkään ei tarvi uskon takia tietenkään adoptoida lasta! Jos haluavat ja saavat adoptiolapsen niin mikäs siinä. Eli he voivat mukavasti elää köllötellä kahdestaan. Tokihan lapsettomuus on varmaan kriisin paikka. Vaikka on varmaan niitäkin jotka hyväksyvät asian hyvin ja jotkut voivat olla ihan tyytyväisiäkin tilanteeseensa. Minusta lapsettomuus ei ole syy erota. Jos joku sen takia eroaa, onko hän enää uskomassa?En varmaan eroaisi miehestäni jos hän olisi kykenemätön saamaan lapsia. vaikea kuvitella , kun itsellä tilanne ihan päinvastainen;)
En toki pidä adoptiota mitenkään ikävänä asiana tai velvollisuutena tms. jos joku nyt sai sellaisen käsityksen... Itsekin melko varmasti päätyisin adoptioon, jos en kykenisi saamaan omaa biologista lasta. Mutta kun vl-piireissä on tapana äärimmäiset mielipiteet kaikissa asioissa niin tuli mieleen, että katsotaanko tällaista lapsetonta pariskuntaa nenänvartta pitkin tyyliin "Miksi ette ole hoitaneet velvollisuuttanne?"
Ja sitten kun vl-perheet tunnetusti ovat valtavia, niin pitääkö adoptiolapsiakin hankkia niin paljon kuin mahdollista, eli 15-20? Adoptiolasten hankkimisellahan ei ole käytännössä mitään lukumäärällistä rajaa, paitsi laissa varmaan on jokin pykälä montako adoptiolasta yhdessä perheessä voi olla...
Ei lapsetonta pariskuntaa tietenkää katsota nenänvartta pitkin. On myös niin, että kun uskovaiset elävät varsin sosiaalista elämää niin se kyllä tiedetään jos jollekin ei lapsia siunaannu.
Ei lasten lukumäärä ole millään tavalla itsetarkoitus. Ei me hampaat irvessä hoeta "lisääntykää ja täyttäkää maa". Olisihan se melkoisen ankeata elämää, jos näin olisi, vaan otamme kaikki ne lapset vastaan jotka Jumala antaa.
Aika moni usk perhe on adoptoinut lapsia esim. "kaukomailta" ja kyllä heille varmaankin 2-4 lasta silloin "riittää", tätä en kyllä nyt sano kokemuksesta. Voin olla väärässäkin.
rakastan vaimoani. Muutenhan en menisi naimisiin. Lapsia sitten tulee, jos tulee. En haluaisi uskoa, että rakkaus voisi jostakin tällaisesta tai toivottavasti ei muustakaan syystä loppua. Ainahan voi lapsia halutessaan myös hakea adoptiolasta ja mahdollisuutta antaa jollekin lapselle tämän tarvitsema koti.
Mekin olemme menneet naimisiin, koska haluamme jakaa loppuelämämme toistemme kanssa. Rakastamme toisiamme, ja koemme, että Jumala ontarkoittanut meidän toinen toisillemme saattomiehiksi taivastielle. Jumala lahjoittaa avioparille lapsia, jos niin parhaaksi näkee.
On hupaisaa ja samalla harmittavaa huomata, kuinka jotkut ihmiset luulevat, ja kai uskovat myös, että vl:set avioituvat vain saadakseen paljon lapsia. Jos joku avioituu vain saadakseen lapsia, pettyy melko varmasti. Voi olla hyvinkin raskasta elää aviopuolison kanssa yhteiselämää suurperheen isänä/äitinä tai lapsettomana aviopuolisona, jos puoliso on hankittu nimenomaan lapsentekoa silmällä pitäen. Kun kuitenkin perheessä isän ja äidin suhde ovat se tärkein tekijä elämän onnen ja tyytyväisyyden yms. saavuttamisessa.
Lapset ovat lahja. Jumala antaa lapsia, jos antaa. Olipa avioparilla lapsia tai ei, heidän on parasta pitää etusijalla keskinäisen rakkauden vaalimista!
Oli tarkoitettu suoraan aloituksen alle..