Hei.
Olen ajatellut hakea jo pitemmän aikaa opiskelemaan lastenohjaajaksi, koska olen halunnut lapsiin liittyvän työn jo 10 vuoden ajan. Nyt on meneillään jo toinen välivuosi, koska en ole rohjennut hakemaan kouluun, sillä pelkään ujouteni olevan este.
Lapsi- ja perhetyön perustutkintoon (lastenohjaaja) on siis samanlaiset pääsykokeet kuin lähihoitajilla siis kirjallinen osio, haastattelu ja ryhmätilanne, ja suoraan sanoen pelkään järjettömästi, että en pääse sisälle vain sen takia, että olen niin ujo ja hiljainen (ainakin ennen kuin tutustuu kunnolla).
Kokemusta minulla kuitenkin on:
- kasiluokan TET 1 vk päiväkodissa
- ysiluokan TET 1 vk päiväkodissa
- ysiluokan TET 1 vk ala-asteella
- tarksvärkkipäivä päiväkodissa
- 6 kk työharjoittelijana päiväkodissa
Kaikista saatavilla todistukset ja arvioinnit paitsi taksvärkistä.
Onko mitään ideaa ottaa nuo mukaan ja näyttää haastattelussa? Arvostelut on hyvät ja töissä koin pärjääväni ujoudesta huolimatta ja sain hyvää palautetta. Tuo puoli vuotta varsinkin opetti paljon, opin käytännön työtä ja kokemuksena se opetti, että pärjään kyllä lastenhoitajana, vaikka olen ujo, ja se vahvisti käsitystäni, että lastenhoito on omin alani.
Uskallanko siis hakea tuonne kouluun?
Onko täällä muita ujoja sosiaalialan koulussa ja miten olette pärjänneet?
On tässä kevääseen asti aikaa kerätä kaikki rohkeutensa, mutta jännittää niin kamalasti kuin ikinä voi.
Olen ajatellut vielä mennä kuukaudeksi päiväkotiin tai muuhun lapsiin liittyvään harjoittelijaksi, kun on mahdollisuus, että saan lisää kokemusta.
Toivottavasti edes joku tulee sanomaan tänne jotain rohkaisevaa.
Olen ajatellut hakea jo pitemmän aikaa opiskelemaan lastenohjaajaksi, koska olen halunnut lapsiin liittyvän työn jo 10 vuoden ajan. Nyt on meneillään jo toinen välivuosi, koska en ole rohjennut hakemaan kouluun, sillä pelkään ujouteni olevan este.
Lapsi- ja perhetyön perustutkintoon (lastenohjaaja) on siis samanlaiset pääsykokeet kuin lähihoitajilla siis kirjallinen osio, haastattelu ja ryhmätilanne, ja suoraan sanoen pelkään järjettömästi, että en pääse sisälle vain sen takia, että olen niin ujo ja hiljainen (ainakin ennen kuin tutustuu kunnolla).
Kokemusta minulla kuitenkin on:
- kasiluokan TET 1 vk päiväkodissa
- ysiluokan TET 1 vk päiväkodissa
- ysiluokan TET 1 vk ala-asteella
- tarksvärkkipäivä päiväkodissa
- 6 kk työharjoittelijana päiväkodissa
Kaikista saatavilla todistukset ja arvioinnit paitsi taksvärkistä.
Onko mitään ideaa ottaa nuo mukaan ja näyttää haastattelussa? Arvostelut on hyvät ja töissä koin pärjääväni ujoudesta huolimatta ja sain hyvää palautetta. Tuo puoli vuotta varsinkin opetti paljon, opin käytännön työtä ja kokemuksena se opetti, että pärjään kyllä lastenhoitajana, vaikka olen ujo, ja se vahvisti käsitystäni, että lastenhoito on omin alani.
Uskallanko siis hakea tuonne kouluun?
Onko täällä muita ujoja sosiaalialan koulussa ja miten olette pärjänneet?
On tässä kevääseen asti aikaa kerätä kaikki rohkeutensa, mutta jännittää niin kamalasti kuin ikinä voi.
Olen ajatellut vielä mennä kuukaudeksi päiväkotiin tai muuhun lapsiin liittyvään harjoittelijaksi, kun on mahdollisuus, että saan lisää kokemusta.
Toivottavasti edes joku tulee sanomaan tänne jotain rohkaisevaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En osaa ottaa kantaa uravalintaasi tai sen vaatimiin asioihin, sillä itse en ole ko. alalla.
Aloin vain miettimään, että mitä ihmettä oikein pelkäät? Jos tiedät olevasi suuntautumassa oikealle tielle ja uskot itse asiaasi, mitä hävittävää sinulla on? Mikset uskalla laittaa itseäsi likoon? Kuvitteletko, että siellä pääsykokeessa olevat muut hakijat ovat tulleet paikalle vain nauraakseen sinulle tai kyttäämään juuri sinun esiintymistäsi ja sanomiasi asioita?
Tiedän tunteen, sillä olen itsekin ollut ennen melkoinen jännittäjä. Sitten se vain katosi, kun tajusin tavallaan tekeväni itsestäni liian suuren numeron. Miksi pelkään muita? Miksi kuvittelen, että muita ylipäätään kiinnostaa?
En yritä mollata sinua, koitan vain kääntää asian päälaelleen.
Ujous ei ole huono asia, eikä kukaan varmasti sitä yritä kitkeä pois. Pelokkuus on eri asia. Minulla on pieni lapsi, joka pian aloittaa päiväkodin. Mielummin haluaisin hänen päiväkodin "tätinsä" olevan ujo ja määrätietoinen kuin ujo ja pelokas.
Moi!
Mä oon kärsinyt ujoudesta vuosia, eli tavallaan tiedän miltä susta tuntuu.
Suosittelen ajattelemaan asiaa niin, että mitä menetettävää sulla on? Jos vaikka et saa sanaa suustasi tai jostain syystä et sitten tule valituksi, niin ei se ole maailmanloppu. Ainakin olet yrittänyt! Ja sitten kun kerran koet sen hakutilanteen, on se mahdollisella seuraavalla kerralla jo paljon helpompaa, osaat valmistautua siihen jne.
Onnea matkaan, kerro täällä miten kävi!
abi
Moi!
Jos tiedät lastenhoitolan olevan omasi, hae ihmeessä kouluun. Sinuna miettisin myös oppisopimus vaihtoehtoa, suosottelen lämpimästi :) Olen itse päiväkodissa töissä opparilla ja kouluttaudun lähihoitajaks, suuntautuen lapsiin ja nuoriin. Musta sun kannattaa ennemmin suorittaa sosiaali - ja terveysalan perustutkinto kuin tuo lastenohjaaja, koska sillä nimikkeellä ei kovin helposti oteta töihin päiväkoteihin ainakaan pidemmäksi aikaa. Kyllä lähihoitaja koulutuksen saanut vie pidemmän korren. Mutta hae ihmeessä rohkeasti vain opiskelemaan, toivottavasti pääset kouluun :)
Lähde ilmanmuuta aopiskelemaan! Minä olen myös ujo, mutta monesta koulusta olen jo selvinnyt vaikka mm. esiintymiset ja ryhmätilanteet ovat aina mulle pikkuuisen vaikeita. Mulla on motto, että se mikä ei tapa niin vahvistaa! Ja se on kyllä totta! Rohkeasti vain kohti uusia haasteita. Ja minun mielestäni ujot ovat monesti parempia monissa asioissa kuin sellaiset jotka ovat aina suuna päänä jokapaikassa esillä...
Haet nyt sinne vaan, et menetä mitään. Itselläkin on ollut lähes sama ongelma. Jos kerta olet 6kk ollut päiväkodissa ja tunnuit pärjääväsi siellä, niin kannattaa hakea! Ja siellä koulussahan siihen työhön vasta opetellaan! Siellä saat paljon lisää neuvoja ja rohkeutta olla työelämässä..ja tulet alan ammattilaiseksi. Kyllä se ujouskin vähenee kun koulussa saa varmuutta työskentelyynsä. Siellähän niitä vuorovaikutus ym. muita taitoja kehitetään :) Itse olen yhdessä lähihoitajan pk:ssa käynyt. Pelkäsin mielettömästi..mutta en voinut olla menemättä kokeeseen, oli pakko saada tietää. Ja ei se sitten niin kamala ollutkaan! Siellä missä olin ei kyllä ollut kuin matikantehtäviä, kirjoitelma ja 15min opettajien haastattelu. Ja ne halus tietää ihan perusasioita:miksi haen alalla? mitä tiedän alasta? miksi sopisin alalle? jne. ja motivaatio alalle oli tärkeä. En usko että niitä sun papruja tarvitsee ottaa mukaan..kerrot vaan esim. siitä 6kk harjoittelustasi ja mitä sen aikana opit.