Mä voisin viiltää ranteeni auki... ei mua kukaan kaipaa kuitenkaan tähä maailmaan, turhaan olen syntynyt. yksinäinen kun olen. hyvän itsetuntoni olen melkein menettänyt masennuksen myötä, haluan olla taas sama aina yhtä iloinen. työssäni olen yksinäinen, yläasteella syrjittiin, ikin ei oo kavereit ollut kuin vast nyt mut niilkään ei oo mulle aina aikaa, ku ovat kohta perheellisiä ja seurustelevat, systerin kaa en oo hyvissä väleissä ollaan niin erilaisia, asun yksin, kuljen edelleenkin aina työn, asuntoni, kaupan väliä, oon vaa kerran seurustellut, seki kusetti ja petti, miten voin enää luottaa siihhe et jollai ehkä olis tunteita mua kohtaan!? miten voin enää uskaltaa ihastuukkaan kehenkään ku pelkään joutuvani taas pettymään!? mä en jaksa enää tätä paskaa! kai mun on vakuuttava itteni siihen et vika on mussa ku oon aina näin yksinäinen, yksinäinen himassa, yksinäinen töissä.. mun on jopa vaikee tutustuu kehenkään. itken itseni uneen melkein joka ilta. ei kukaan välitä!! ainoo on vanhemmat..mä haluan ystäviä! ystäviä! onko se liikaa vaadittu?ite pidän ihmisiä saman arvoisina, ja ihmissuhteissa mulle luottamus on tärkeintä sitten saan tällästä paskaa päälle! kiitti vitusti:( pyysinkö?!
young
leidiwomen
2246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulle ainakin. Tutustumisen kanssa ongelmia täälläkin suunnalla.. tai no niin. Ei voi sanoa että olisi hirveästi sitä yritystäkään ollut :D Vaikea rueta hieromaan ystävyyttä kehenkään, kun on varma, että kaikki ihmiset ovat pesunkestäviä paskiaisia. Toisin saa todistaa, mikäli olen väärässä.
tehnyt aloitteita ystävyydestä. Käytkö paikoissa joissa tapaat ihmisiä. Siellä voi olla muita yhtä yksinäisiä ja kukaan heistä ei uskalla tehdä ystävyysaloitetta, vaan ajattelevat, että en kumminkaan kelpaa.
Tuossa se on se virhe. Jos ajattelet, että olen kelvoton, jäät kelvottomaksi, sillä sillä asenteella estät vapauden itseltäsi.
Jos pidät itseäsi kelvollisena ja ajattelet itsestäsi hyvää, uskallat tehdä ystävyysaloitteita, etkä pety vaikka ei tärppäisikään. Joskus takuulla tärppää.
Miten tälläisessä maailmassa voi muuta olla kuin yksinäisiä, kun monet itseään alentavat ja soimaavat, eivätkä itseensä luota ja siksi eivät uskalla mitään tehdä itsensä eteen.
Kasvapas nopeasti poissa tuosta asenteesta, että odotat jonkun muun tulevan luoksesi, sillä odottajia on pilvin pimein.
Mene sinä reippaasti paikkoihin joissa käy ikätovereitasi ja mene keskustelemaan heidän kanssaan ja pyydä yhteydenpitoa eteenpäinkin.
Rohkea saa, mutta heikko ja arka jää ilman.
Älä välitä siitä miten sinuun suhtaudutaan, vaan välitä ainoastaan siitä, miten itse suhtaudut itseesi ja lähimmäisiisi. Ajattele ja puhu itsestäsi hyvää, sillä sitä sinä olet mitä tunnustat.
Yksi tärkeä asia, sinulla on oikeus huokaista Jumalan puoleen ja pyytää aivan kaikkeen apua sieltä.