Tähän aiheeseen on tarkoitus kertoa kunkin oma tarina siitä, miten päädyitte pitämään sellaisista peleistä kuin nyt pidätte. Tämä aihe on suunnattu pääasiassa yli 18-vuotiaille pelaajille. Ketäänhän en voi kieltää kommentoimasta, ja tietysti kaikki _asialliset_ vastaukset ovat tervetulleita, MUTTA laittakaa joka tapauksessa ikänne näkyviin.
Oma tarinani (ikä 25, mies):
Pelihistoriani alkoi NES-aikakaudella. Mario, Zelda ja Metroid kuuluivat tuolloin kärkikolmikkoon pelihyllyssä. Teini-iässä tykkäsin eniten kaksintaistelupeleistä (Mortal Kombat) ja shootereista PC:llä (wolf 3d). Siis: verta ja vauhtia.
Lukioaikana n 16v ajattelin, että pelaaminen pitäisi lopettaa ja kasvaa aikuiseksi. Vanhemmatkin painostivat siihen ja ihmettelivät kun haaveilin N64;stä. Mainitsen tämän, koska se on kuitenkin ehkä mielenkiintoisin seikka koko pelielämäni aikana.
Pian ymmärsin, että aikuisetkin pelaavat ja annoin itselleni luvan hengittää. Yritin pelata Quakea, mutta se ei hirveästi innostanut. Tappelupelit olivat edelleen lähellä sydäntä. Pleikkari ei jotenkin vaan innostanut ja N64 tuntui jotenkin hirveän lapselliselta. Ennen kaikkea käsitykseni perustuivat _muilta_kuulemiini_ajatuksiin!!
Gamecube tuli, enkä lotkauttanut korviani. Näin kakaroiden pelaavan pelikaupassa Monkey Ballia ja harmittelin Nintendon linjaa peleissä. Harmittelin syvästi. Ikää oli tuolloin about 22.
Pelasin enimmäkseen NES- ja SNES-pelejä. Vasta 2004, kun sain kokeilla Cuben Metroidia kaverillani, päätin, että kyllä meikäläinenkin hommaa Cuben.
Oikeastaan aloin pitämään enemmän omaperäisistä peleistä, joita olin ennen pitänyt "lasten peleinä". Hyllyyn tulivat ekana Metroid, Zelda, ja...Super Monkey Ball ja Doshin the Giant! Olin siis kyllästynyt autoipeleihin ja ammuskeluun. Tappelupelejä kyllä tykkään vieläkin pelata :)
Oma tarinani (ikä 25, mies):
Pelihistoriani alkoi NES-aikakaudella. Mario, Zelda ja Metroid kuuluivat tuolloin kärkikolmikkoon pelihyllyssä. Teini-iässä tykkäsin eniten kaksintaistelupeleistä (Mortal Kombat) ja shootereista PC:llä (wolf 3d). Siis: verta ja vauhtia.
Lukioaikana n 16v ajattelin, että pelaaminen pitäisi lopettaa ja kasvaa aikuiseksi. Vanhemmatkin painostivat siihen ja ihmettelivät kun haaveilin N64;stä. Mainitsen tämän, koska se on kuitenkin ehkä mielenkiintoisin seikka koko pelielämäni aikana.
Pian ymmärsin, että aikuisetkin pelaavat ja annoin itselleni luvan hengittää. Yritin pelata Quakea, mutta se ei hirveästi innostanut. Tappelupelit olivat edelleen lähellä sydäntä. Pleikkari ei jotenkin vaan innostanut ja N64 tuntui jotenkin hirveän lapselliselta. Ennen kaikkea käsitykseni perustuivat _muilta_kuulemiini_ajatuksiin!!
Gamecube tuli, enkä lotkauttanut korviani. Näin kakaroiden pelaavan pelikaupassa Monkey Ballia ja harmittelin Nintendon linjaa peleissä. Harmittelin syvästi. Ikää oli tuolloin about 22.
Pelasin enimmäkseen NES- ja SNES-pelejä. Vasta 2004, kun sain kokeilla Cuben Metroidia kaverillani, päätin, että kyllä meikäläinenkin hommaa Cuben.
Oikeastaan aloin pitämään enemmän omaperäisistä peleistä, joita olin ennen pitänyt "lasten peleinä". Hyllyyn tulivat ekana Metroid, Zelda, ja...Super Monkey Ball ja Doshin the Giant! Olin siis kyllästynyt autoipeleihin ja ammuskeluun. Tappelupelejä kyllä tykkään vieläkin pelata :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oma tarina alkaa siitä, kun kerran serkkujen luona pelailin Super Mario Worldia SNESilla joskus vuonna nakkimakkara. Joka päivä tuli serkkujen kotona käyskenneltyä, kun ei kotona mitään konsolia löytynyt.
Tätä jatkui muutaman vuoden, kunnes ensimmäinen pleikkari ilmestyi. Tuolloin sain joululahjaksi pleikan ja SNES unohtui lähes täysin. Muutama kuukausi, kenties jopa melkein vuosi, siinä kai tuli pleikalla pelailtua, kunnes alkoi kyllästyttää ainainen demojen ja F1-96:n pelaaminen.. (tämä osasi ostaa pelejä jo silloin 8D)
Rupesin sitten äidiltä ja isukilta kärttämään, että 'haluaa samanlaisen pelikoneen kun serkuilla, kun siihen on niin hyviä pelejä!!11!' Taas tuli joulu, ja pukki toi SNESin ja voi, sitä iloa mikä siitä johtui. SNESillä tuli sitten vuosi jos toinenkin tahkottua vuosi jos toinenkin, kunnes taas serkkujen luona pelattua pleikalla (joka oli ollut ennen meikän oma).
Joskus 10-11 vuotiaana sain (jälleen) (taisi olla vuosi -98) pleikkarin, mutta tällä kertaa sain myös pelejä sille. Onnellisena pelailin vuoroin SNESillä ja pleikalla tasoloikinta- ja seikkailupelejä, joita pidin maanmainioina vaikka kuinka kauan.
Muutettuamme joskus vuonna 2000 nykyiseen kotiimme, tutustuin pleikalla roolipeleihin (Final Fantasyt) ja SNES alkoi 'kyllästyttää'. FF:t veivät minut mennessään PS2:n mukana, enkä enää oikein nintendon konsoleita saanut haalittua. (Lähinnä äidin kielteisestä asenteesta...) X-Box(e)ille en ole lämmennyt..
Nykyään pelaaminen on hieman taka-alalle jäänyt tietokoneella istuskelun myötä, koska nykyiset pelini eivät jaksa kiinnostaa niin paljoa... Muutaman kerran läpäistyinä jokainen xd Toivottavasti tämä Wii saa innostuksen nousemaan Nintendon konsoleille kunnolla, ne pelit kun ovat aivan ihania :D
Olen 18-vuotias, lukiota viimeistä vuotta käyvä tyttö. (Kaikkia varmaankin kiinnostaa..)
18.?opetteles kirjoituksen alkeet.oli muuten tuskaa lukea tuota tekstiä,kun ei meinannut selvää saada.
muuten en tarkoittanut millään pahalla ihan mainitsin vain.
Peruskoulun lopetin kolmisen vuotta sitten ja 16 vuotias olin, kun aloitin lukion. Kolmas ja viimeinen vuosi nyt menossa. Kirjoittamisen alkeet olisi kyllä sinunkin aihetta opetella. Lauseen lopussa on piste ja pisteen jälkeen alkaa seuraava lause isolla alkukirjaimella. Ei ole muuten minun vikani, ettei tämä S24:n systeemi tunne kolmea välilyönnin painallusta uuden 'kappaleen' alussa :P
Osaa kirjottaa tosta toisesta neidistä sai paljo
paremmin sevää ja mä luin sun viestei tuol toises
jutus oot ihan ääliö. LMAO
Tollane ääliö viittiiki muita haukkuu.. LOL
Kyllä mua kiinnosti lukea sun juttusi ;). Nyt muutkin pelaajaelämäkertoja kirjoittamaan.
ja kersoja ei tueta.
mua pelottaa,kun rupesit gritisoimaan oikein urakalla.
En koita kritisoida yhtään mitään.. Sanoin vain miten asia on. Et taida pitää minusta, koska X-Box ei ole iskenyt osaltani, vai?
tollasta kohtaa tekstistäsi.mulle on aivan sama mistä pidät.siks toisekseen en suuremmin pidä kenestäkään keskustelu foorumeilla.pidän ihmisistä joitten kanssa olen katsekontaktissa ja kasvotusten sillain on helpompi jutella.
tottakai haluan olla keskustelupalstoilla sovussa sillain on mukavampi ilmapiiri kaikilla keskustelijoilla jutella keskenään.
En minäkään tapella halua mistään aiheetta.. Josko annetaan asian olla ennen kuin äityy tappeluksi tämä?
ei minun puoleltani ainakaan äityis.olen pohjimmiltani rauhallinen.
Kyllä meitä kiinnosti :)
Hei Vanha Pelaaja,
Ensimmäistä kertaa luin tätä palstaa ja tämä kirjoitus osui silmiini ja pystyin samaistumaan kirjoitukseesi.
Olen itse nyt 28 vuotias. Pelaamiseni alkoi 80 luvulla, kun kavereilla oli Commodore 64:set ja 8-bittiset Nintendot. Mariota ja kumppaneita tuli silloin lätkytettyä aina kun oli mahdollisuus.
Ikää oli n. 10 vuotta ja olimme sitten kerran perheen kanssa laivalla risteilyllä ja laivalla oli lapsille joku Nintendo luola, jossa sai pelata. Minä ja pikkuveljeni siellä sitten istuttiinkin aika tiukasti. Pikkuveljeni hurahti todennäköisesti vielä pahemmin kuin minä... Noh, kauhean vonkaamisen tuloksena vanhempani ostivat sitten laivalta samantien 8-bittisen Nintendon. Käytännössä siitä kaikki alkoi. Pelejä ostettiin, lainattiin kavereilta ja vuokrattiin paikallisista vuokraamoista. Legend of Zelda jäi parhaiten mieleen noista ajoista, se oli mahtava peli.
Sitten tuli Super Nintendo. Isäni hommasi sen meille ja pelit F-Zero, Mario, Zelda. Se hetki on juurtunut mieleen ikuisiksi ajoiksi. Oli kerrassaan mahtavaa pelata jotain Zelda 3:sta, mikä oli ja on edelleen aivan mahtava peli. Myöhemmin tuli mm. Mario Kart, jonka parissa vietettiin kerta jos toinenkin kavereiden kanssa. Elämi parhaat pelielämykset vietettiin juuri SNES:in kanssa.
Homma eteni äärimmäisyyksiin, kun Helsingissä oli sellainen liike kuin Gamecorner, mikä toi maahan mm. jenkkipelejä. Tarjoutui mahdollisuus ostaa jenkkiversio SNES, joten vanha kone myytiin kaverille ja tilalle ostettiin jenkkiversio. Pelejä siihen saatiin aika hyvin hommattua ko. liikkeen kautta. Sille sitten hommattiin mm. legendaariset Star Fox, Clay Fighter, Donkey Kong Country, Secret Of Mana, Chrono Trigger, Mortal Kombat 2, Final Fantasy 2 ja monia muita. Sen verran tarkkaan pikkuveljeni kanssa luimme pelilehtiä ja arvosteluja, että paskoja pelejä ei juurikaan tullut hommattua. Itselleni kaikkien aikojen paras peli oli Final Fantasy 3 (japanissa 6) ja sen ilmestyttyä tilasimme sen välittömästi Gamecornerin kautta, maksoi mitä maksoi. Kaikki ylimääräiset rahat muutenkin meni peleihin, joten ei se haitannut silloin.
Final Fantasy 3 oli kertakaikkiaan mahtava elämys, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Ja oli muutenkin todella harvinainen peli Euroopan mantereella, koska sitä ei käsittääkseni koskaan julkaistu Euroopassa SNES:ille. Ilmeisesti tänä päivänä todella arvokaskin...
Siihen aikaan asiaan kuului tietysti kavereiden kanssa kinastelut Nintendon ja Segan paremmuudesta. Ja toki kavereilla käytiin kokeilemassa Segaa ja monilla oli myös Commodore Amiga, jota myös ihasteltiin niihin aikoihin.
Oli murroksen aika ja innostuneena luimme lehdistä uudesta SNES:in CD-ROM:sta, mutta me kaikki tiedämme kuinka sen projektin kanssa kävi. Nintendo rupesi vajoamaan, kun PlayStation julkaistiin, ja Nintendon uutta Ultra 64 laitetta odotettiin kuin pelastajaa taivaasta. Pelikaani pelihalleissa käytiin tietysti testaamassa uusimpia pelejä ja Nintendon Ultra 64 rautaa käyttäviä Killer Instinct ja Cruisin' USA pelejä. Rahaa paloi... ;) Kaikki vaikutti hyvältä. Kaverit ostivat tietty pleikkarit, mutta minä pikkuveljeni kanssa itsepäisesti pidättäydyimme jenkki-SNES:in parissa ja kyllähän SNES:in elämänkaaren lopussa tuli vielä aivan mahtavia pelejä.
Pleikkari menestyi ja myi hyvin. Laitteella oli loistavia pelejä ja grafiikka siihen aikaan uskomatonta. Sitten tapahtui kummia... Markkinoille ilmestyi konsoli nimeltä Atari Jaguar, jota kukaan tuskin enää muistaa. Kovat mainospuheet ja lupaukset osuivat pahimpaan rakoon: Ultra 64 viivästyi viivästymistään ja SNES tuntui jo vanhalta jutulta. Teimme I-S-O-N virheen ja vaihdoimme SNES:in kaikkinen huippupeleineen kalliiseen Atari Jaguariin. Pettymys oli loppujen lopuksi suuri, vaikka sitä emme tietenkään näyttäneet ja perustelimme valintaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pelejä ei laitteelle juuri tullut ja jos tulikin, niin ne olivat aika paskoja. Pelaaminen jäi vähän taka-alalle hetkeksi. PC tietokoneet olivat kehittyneet jo melkoisesti ja kotiin tuli ensimmäinen kunnon PC, jolla pelailtiin paljon mieluummin Doomeja ja kaikkia muita sen aikaisia klassikoita.
Voi olla, että muistan asuita vähän eri järjestyksessä, mutta kuitenkin...
Sitten koitti se hetki, kun Ultra 64 nimi vaihtui latteaan Nintendo 64:een ja laitteen julkaisu läheni. Jenkkijulkaisu koitti ja Jaguar vaihtui Nintendo 64:een. Se oli ensimmäisiä N64:sia Suomessa ja Euroopan julkaisuunhan oli vielä matkaa... Mariota hakattiin huolella ja sitten myöhemmin tuli Star Foxit, Zeldat ja muut huippupelit. PS2 kuitenkin häämötti jo horisontissa ja N64:nen ei oikein lunastanut odotuksia vaikka hyvä laite olikin. Nintendon sitkeästi käyttämät pelikasetit eivät vaan enää toimineet ja pääosin sen vuoksi homma floppasi.
Tuli PS2 ja musersi lopullisesti Nintendo 64:n. Seuraavaksi katseet kohdistuivat GameCubeen, mutta sitä ei enää hankittu. Siihen aikaan alkoi muut asiat (tytöt, opiskelu, autot, kalja, jne...) kiinnostaa sen verran paljon, että pelaaminen jäi tyystin siihen. Perheen PC:kin oli jo muutaman kerran vaihtunut tehokkaampaan ja pikkuveljeni pelasi sillä uusimpia pelejä. Itse en enää jaksanut kiinnostua.
Vanhoja fiiliksiä muisteltiin haikeasti, kun löysimme netistä SNES:in emulaattoreita ja latasimme tietysti suosikkipelejämme monia muita PC:lle. Final Fantasy 3 tuli taas pelattua läpi. Ja silloin jo vitutti, kun menimme hukkaamaan SNES:in. Nostalgia-arvoa laitteella oli itselleni jo silloin.
Lukio päättyi ja menin armeijaan. Sieltä sitten töihin ja opiskelemaan. Tyttöystävän kanssa muutimme toiselle paikkakunnalle. Pelaaminen kiinnosti ja netistä tuli paljon luettua GameCubesta ja muista tulevista vehkeistä. Mitään laitetta en ostanut. PC tuli hommattua opiskeluiden takia ja sillä tuli jotain joskus pelattu, mutta tosi vähän.
Tutustuin yhteen kaveriin muutama vuosi sitten ja hänellä oli GameCube. Hänen luonaan tuli kerta jos toinenkin kännättyä ja pelattu GameCubea ja uusimpia PC pelejä. Silloin heräsi taas kiinnostus oman laitteen ostamiseen, mutta rahaa oli vähän ja se priorisoitiin muihin menoihin.
Nyt Wii:n julkaisun kynnyksellä olen päättänyt ostaa taas pelikoneen. Xboxit ja pleikkarit ei vaan jaksa kiinnostaa, mutta tuossa Wii:ssä on sitä jotain.... Ehkä minä taas joulun kynnyksellä pystyn palaamaan lapsuuden tunnelmiin sekä uusien, että vanhojen klassikoiden parissa.
Heheee.. Hieno lukee kokemuksia. Muuten tervetuloa foorumeille, ja jatkossa voit odottaa keskustelun tason olevan täällä erittäin ala-arvoinen. Suosittelen peliplaneetta.netiä tai konsolifin.netiä keskusteluun tai Nintendo.fi:tä.
Oli mukava lukea tarkempia kokemuksia 80-90-luvun kaudelta. Lyhensin omaa tekstiäni aika rankasti ja jäi mainitsematta, että muistan ne koulunpihojen tappelut siitä, mikä on paras, C64 vai NES ja myöhemmin Amigasta väännettiin. Toki Jaguar muistetaan, mutta meillä lama puras ihan hemmetin kovaa, joten kaikki pelit jäi ostamatta täällä vaika SNESIin muka säästettiinkin. Siksi oli mukava lukea, millaista se sitten oli sellaiselle, joka oikeasti pääsi etunenässä kokeilemaan noita konsoleita ja miltä ne tuntuivat omana aikanaan. Retroilijan näkemys on varsin erilainen.
Wii tulee varmasti lunastamaan odotukset, ja sillähän sinä sitten voit Cubenkin hittejä pelailla :). Säästä kuitenkin SNES.
Juuh, kiitoksia vaan! Suomi24:n keskusteluntaso kyllä tiedetään, mutta voisihan sitä johonkin muualle rekisteröityä ja jatkaa siellä.
Tosiaan, ne oli kultaisia aikoja silloin 80-90 luvulla, kun tietokonepelit oli uus juttu ja itse niistä innostunut. Tänä päivänä tarjontaa on liikaa ja kaikki on todella kaupallista. Kaikki alkaa olemaan sitä harmaata massaa ja sukupolvi on todellakin vaihtunut pelaamisessa. Nykyinen sukupolvi ei voi käsittää kuinka hienoa oli pelata jotain Zeldaa 8-bittisellä Nintendolla ja pystyä vieläkin arvostamaan kyseistä peliä kaikkien vuosien jälkeen. Nykyisissä puhelimissakin on graafisesti hienompia pelejä kuin jossain ekoissa Nintendoissa tai Segoissa. Heh! Mutta onko sisältöä... En tiedä...
Mukava kuulla, että hengenheimolaisia on olemassa ja en ole ainut, kuka vielä kaiholla muistelee sitä lapsen innostuneisuutta ja syventymistä peleihin. Vieläkin voin muistaa ja tuntea ne fiilikset mitkä pelit pystyi luomaan aikanaan. Toivottavasti se Wii tuo pelaamiseen taas jotain uutta, jotta isosta miehestä löytyisi taas se sama innostunut lapsi kuin 20-15 vuotta sitten.
Kaikki lähti siitä, kun isäni toi Aasian matkoiltaan piraattikonsolin nimeltä Aaronix.
Tämän näköinen:
http://www.nesworld.com/pirate/aaronix.jpg
Pelejä oli 2 kpl. Kummatkin kasetit sisälsivät noin 1000 vanhaa NES peliä. Pitkään pelailin tällä pienenä, kunnes kone hajosi. Silloin ajattelin, että pitää ostaa uusi kone.
Piti valita 2 konsolista. Playstation tai Nintendo 64. Olin itse kovasti Playstationin kannalla, mutta kaverini kehotti ostamaan Nintendo 64:n, koska oli itse pelannut sillä ja sanoi sen olevan parempi. Uskoin kaveriani ja ostin Nintendo 64:n. Pidin ja pidän edelleenkin sitä parhaimpana konsolina ikinä.
Noh, sitten kun Nintendo 64:n aikakausi oli ohi ja GameCube oli tiedossa päätin ostaa sen. Pidän GameCubestakin kovasti, muttei se mielestäni yllä Nintendo 64:n tasolle. Hyviä pelejä on huomattavasti vähemmän.
Nyt olen hommaamassa Wii:tä. Myös XBOX 360:kin on pyörinyt mielessä. Saatan ostaa senkin sitten Wii:n kaveriksi, kunhan sen hinta laskee.
Tämmöinenpä oli tämä tarina tällä kertaa.
olen kyllä vasta 17 vuotias poika mutta silti on pakko kertoa mistä pelaaminen alkoi:
Ensimmäinen konsoli joka meiän taloon tuli oli Nes konsoli ja sillä tuli tietenkin tahkottua marioit ja zeldat läpi super mario bros 3 on tälläkin hetkellä yksi parhaista mitä koskaan on tehty.
Muutama vuosi myöhemmin serkkuni sai snes konsoli ja aina hänen luonaan en mitään muuta tehnytkää kuin pelasin sitä.
Ikävä kyllä en koskaan saanut omaa konsoliani vaikka sitä kuinka toivoinkin.
Kavereitten kanssa käytiin kilpailua kumpi on parempi sega vai nintendo.
Erään kaverin luona pääsin kokeilemaan segaa ja sonic peliä johon ihastuin heti.
Harmiksi pelaaminen tapahtui edelleen kaverini luona koska segaa meille ei hankittu.
Muutimme parin vuoden päästä toiselle paikkakunnalle ja naapurissa asui saman ikäinen poika kun minä. Hänellä oli playstation konsoli josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Sen jälkeen pyysin joululahjaksi pleikkaria jonka sitten sainkin. Alkoi crashien, tekkenien ja spyrojen pelaaminen jotka kaikki ovat olleet mahtavia.
Sitten pääsin kokeilemaan final fantasy seiskaa joka on yksi parhaimmista peleistä jota on koskaan tehty. Myös muutkin FF:t tuli hankittua.
Kun playstation 2 ilmestyi niin päätin että jossain vaiheessa se tulee hankittua. kesti kuitenkin neljä vuotta että sen koneen sain. ja sen aikana pelasin vain pleikkaria ja nintendon vanhaa super mario 3 johon en ole kyllästynyt.
Pleikkari kakkoselle tuli hankittua enimmäkseen toiminta pelejä esim. metal gearit, hitmanit, ja grand theft autot.
Ilmestyi xbox joka ei kuitenkaan kiinostanut.
Nyt lähinnä odottelen playstationin kolmosen julkaisua ja wiikin on alkanut kiinostamaan.
en ole varsinaisesti minkään konsolin puolella vaan yritän aina päästä kokeilemaan kaikkia konsoleita mitä ikinä pystyn. En ymmärräkään tätä konsolisota juttua. Mikään tuleva konsoli ei voi olla huono. Toivon kuitenkin että tulevaisuudessa panostetaan peleissä hienoon tunnelmaan ja pelattavuuteen eikä grafiikkaan.