Äiti Teresan hoitokoti

Olen useamman kerran käynyt Äiti Theresan hoitokodissa omatoimisesti taksilla.
Siellä on vauvoja, koululapsia ja "toistaitoisia" naisia.
Nunna esittelee paikat. Lapsia ei saa ottaa syliin vaikka selvästi syliä kaipaisivat. Paikka on puhdas ja lapset saavat riittävästi ruokaa . Silti kyyneleet tulevat silmiin lapsia katsellessa.
Nunna kierroksen päätteeksi ojentaa astian mihin laitetaan rahalahjoitus. Vaatteita ja silmälaseja ja lelujakin sinne voi viedä mutta paikka on niin kuuluisa ja turistit lahjoittavat sinne niin paljon tavaraa että olen kuullut että siellä joku tahahuone pursuaa käyttämätöntä tavaraa. Goassa on köyhempiäkin lastenkoteja.

Siellä on pari isoa huonetta joihin pääsee tiettyinä aikoina.Laitasänkyjä vierivieressä ja 1-4 v lapsia hyljättyjä, orpoja nukkumassa, hyvin puettuina ja siisteinä. Sekä ihan vastasyntyneiden heitteillejätettyjen vauvojen huone samassa tilassa jossa pari hoitajaa pitää sylissään ja ruokkii. Lukollisissa kaapeissa korkealla seinillä on nukkeja ja leluja lasien takana.Mitä sitten onkaan salin ulkopuolella sitähän ei näytetä. Sitten on karu huone jossa poispotkitut äidit makaavat sängyissä tylsinä, apaattisina, itkuisina, väsyneinä vieri vieressä.Jokaisella silti oma sänky. Kuuluu itkua ja nyyhkytystä.
Rahaa pitäisi lahjoituksena jättää, ei ihan pakko, mutta velvoite. Ei siellä mitään muuta näytetä. Monet huoneet on kiinni eikä pääse näkemään normaalia elämää ja hoitoa. Tuntuu että turisteja varten nämä 2-3 salia vartavasten näytteille asetettu, kaikki sairaat ja vammaiset lapset olivat poissa näkyvistä.Hyvä silti, että ainakin joitakin lapsia huolletaan. En tiedä miten varat menevät ja miten ne jaetaan. Mitä saavat syödäkseen ja miten homma hoituu.