Nyt on tällä keskustelusivulla liikkeellä sellainen operaatio, että kaikkia vanhoillislestadiolaisia pidetään syyllisinä 1970-luvun hoitokokouksiin. Niitäkin pidetään syyllisinä, jotka eivät tuolloin eläneet tai mitenkään ketään hoitaneet, siksi kun tunnustavat kuitenkin vanhoillislestadiolaisten uskoa ja ovat vanhoillislestadiolaisia.
Tämä on eräänlainen menetelmä painostaa eroamaan vanhoillislestadiolaiset pois vanhoillislestadiolaisuudesta.
Aiemmin syyttivät asiasta vain niitä hoitajia ja SRK:ta. Sanoivat, että yksittäiset vanhoillislestadiolaiset eivät ole arvostelun, syytösten kohteena. Mutta nyt on linja yllättäen muuttunut siihen, että kaikkia vanhoillislestadiolaisia pidetään syyllisinä kun eivät ole sanoutuneet irti ja ovat mukana uskovaisten joukossa, missä jotkut hoitomiehet 70-luulla tekivät mitä sitten kukin tekikään.
Teidän ei tarvitse ottaa syyllisyyden takkaan harteillenne, jotka ette millään tavalla ole edes olleet hoidoissa osallisina. Älkää antako hoitokokousten nousta uskonne esteeksi, niin että unohdatte mistä uskossa on oikeasti kysymys. Hoitokokouksistahan ei usko koostu, vaan elävästä uskosta ja syntien anteeksiannosta.
Yhdenkään hoitomiehen tekemät hoidot eivät ole teidän syytänne ja uskokaa kukin omakohtaisesti syntinne anteeksi. Hoitomiesten teot eivät ole esteenä itsenne taivaaseen pääsylle, vaikka niin väittävät. Älkää antako painostaa itseänne syyllisiksi asioihin, joihin ette syyllisiä ole.
Painostuksen yksi tarkoitus on hoitokokousasian lisäksi saada vanhoillislestadiolaisten joukko pienenemään ja lopulta katoamaan, kun ihmiset hylkäisivät uskonsa joidenkin 70-luvun tapahtumien vuoksi.
Jos 70-luvun hoidot nousevat nyt tämän hetkisen uskomisen esteeksi, niin valintahan on itse kunkin kuitenkin itse tehtävä, että antaako hoitokokousten nousta uskomisen esteeksi.
Tämä on eräänlainen menetelmä painostaa eroamaan vanhoillislestadiolaiset pois vanhoillislestadiolaisuudesta.
Aiemmin syyttivät asiasta vain niitä hoitajia ja SRK:ta. Sanoivat, että yksittäiset vanhoillislestadiolaiset eivät ole arvostelun, syytösten kohteena. Mutta nyt on linja yllättäen muuttunut siihen, että kaikkia vanhoillislestadiolaisia pidetään syyllisinä kun eivät ole sanoutuneet irti ja ovat mukana uskovaisten joukossa, missä jotkut hoitomiehet 70-luulla tekivät mitä sitten kukin tekikään.
Teidän ei tarvitse ottaa syyllisyyden takkaan harteillenne, jotka ette millään tavalla ole edes olleet hoidoissa osallisina. Älkää antako hoitokokousten nousta uskonne esteeksi, niin että unohdatte mistä uskossa on oikeasti kysymys. Hoitokokouksistahan ei usko koostu, vaan elävästä uskosta ja syntien anteeksiannosta.
Yhdenkään hoitomiehen tekemät hoidot eivät ole teidän syytänne ja uskokaa kukin omakohtaisesti syntinne anteeksi. Hoitomiesten teot eivät ole esteenä itsenne taivaaseen pääsylle, vaikka niin väittävät. Älkää antako painostaa itseänne syyllisiksi asioihin, joihin ette syyllisiä ole.
Painostuksen yksi tarkoitus on hoitokokousasian lisäksi saada vanhoillislestadiolaisten joukko pienenemään ja lopulta katoamaan, kun ihmiset hylkäisivät uskonsa joidenkin 70-luvun tapahtumien vuoksi.
Jos 70-luvun hoidot nousevat nyt tämän hetkisen uskomisen esteeksi, niin valintahan on itse kunkin kuitenkin itse tehtävä, että antaako hoitokokousten nousta uskomisen esteeksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
uskovaisiksi omissa ryhmässään sanovat mm. jehovalaiset, helluntalaiset, muslimit, ortodoksit, metodistit, vapaakirkkolaiset, adventististit, mormoonit, budhalaiset, hindut ym
>>
Nyt on tällä keskustelusivulla liikkeellä sellainen operaatio, että kaikkia vanhoillislestadiolaisia pidetään syyllisinä 1970-luvun hoitokokouksiin.
>>
Kuka niin on väittänyt?
>>
Tämä on eräänlainen menetelmä painostaa eroamaan vanhoillislestadiolaiset pois vanhoillislestadiolaisuudesta.
>>
Riippuu siitä mikä käsitetään vanhoillislestadiolaisuudeksi. Ensisijaisesti ainakin minä toivon että vanhoillislestadiolaisuudessa herättäisiin korjaamaan menneet väärinkäytökset sen sijaan että liike katoaisi kartalta. Nykyinen linjahan vanhoillislestadiolaisuudessa on että väärinkäytöksiä jatketaan kiistämällä tapahtuneet ja värittämällä karmeat kohtalot positiivisiksi kokemukseksi sekä hirmuhallinnon aika "siunaukselliseksi" ajaksi. Liikkeen uhrien kirjoaminen katkeriksi epäuskoisiksi on myös oma lukunsa nykyisessä vl-opissa.
Asia erikseen on henkilökohtainen usko, jolla myös vanhoillislestadiolainen uskovainen pelastuu. Toinen asia on kuuluminen johonkin liikkeeseen, mikä tarkoittaa sitä että silloin on myös osaltaan vastuussa kyseisen liikkeen linjanvedosta ellei siitä sanoudu irti.
Toki vastuu rajoittuu kahteen asiaan:
1.) Siihen mitä tietää. Monille vl-nuorille on häikäilemättä valehdeltu menneistä ajoista, joten tälläkin palstalla tulleet tosiasiat väärinkäytöksistä ja hirmuhallinnosta on eräänlainen shokki. Kiistäminen on luonnollinen ensireaktio. Tämän jälkeen on kuitenkin valittava että haluaako pitää laput silmillään, vai hyväksyä tapahtuneet asiat todeksi. Tästä valinnasta on itse vastuussa sen mukaan mitä ymmärtää.
2.) Mitä yksittäinen ihminen kykenee autoritäärisessä liikkeessä tiedon kanssa tekemään. Monille jo yksinkertainen henkilökohtainen mielipiteensä ilmaisu että hoitokokoukset ja 70-luvun linja oli väärä, on kaikki mitä häneltä henkilökohtaisesti voidaan vaatia.
Mielen Valtaa nimisessä kirjassa sivulla 87 kerrotaan Albert Einsteinin sanoneen näin:
"Maailmaa ei tee vaaralliseksi väärintekijät vaan ne, jotka katsovat sivusta ja sallivat vääryyden tapahtua".
Tässäpä vanha ja hyvä avaus aiheesta, joka ei ole minun tekemäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000016220315
Pelkästään muutaman hoitajan ja johtajan harteille ei siis hoitokokouksia voi laittaa, koska he eivät olisi kyenneet siihen yksinään ilman suurten joukkojen sokeaa ihmisten seuraamista siitäkin huolimatta että joukossa kauhisteltiin tapahtuneita. Raamattuun uskova uskovainen kun haluaa taistella totuuden ja sorrettujen puolesta silloinkin vaikka joutuisi siitä henkilökohtaisesti kärsimään.
Jokainen voi ajatella näitä asioita tykönään. Minulla ei esimerkiksi ole mitään halua syyllistää kaikkia vanhoillislestadiolaisia, jollaisesta sanoudun selväsanaisesti irti. En kykene määrittelemään sitä ketkä ovat niitä, jotka tietävät tapahtuneet tosiasiat riittävästi. Ainakin jokaisen normaalijärjellä varustetun Karpon dokumentin katsojan luulisi siihen joukkoon kuuluvan, mutta tämä on vain minun käsitykseni. En myöskään kykene arvioimaan sitä, mitkä ovat kenenkin mahdollisuudet toimia. Yksittäiset ihmiset kun on säälittä nujerrettu autoritäärisissä liikkeissä aiemminkin.
Jokainen voi kuitenkin miettiä itse että millaiseen liikkeeseen hän voi uskovaisena kuulua ja minkälaiseen ei. Henkilökohtainen usko on toinen oma aiheensa, eikä sen pitäisi olla mihinkään liikkeeseen sidottu. Valtakuntajumala on epäjumala ja sellaisen tietysti kehotan hylkäämään niin yksittäisenä kuin yleisenäkin uskomuksena. Tätä voi perustella pelkästään vl-liikkeen 1900-luvun alun linjauksilla, jolloin yksimielisesti hyväksyttiin kanta että seurakuntakin voi erehtyä, joten vl-liikkeen hylkäämisestä ei sinänsä ole kysymys vaan ainoastaan siihen pesiytyneen uuden opin ja väärinkäytösten hylkäämisestä.
sinäsinäjiokumuu
Olenkohan minä yksi "jokumuu", jota edellisessä viestissä joku vl (?) kaipaili?
Olen samaa mieltä tuosta. Vaikka miten itsekseni miettisin miten oman näkökulmani esittäisin, jotta se tulisi ymmärretyksi, en keksi mitään, ainakaan tuon selvempää tekstiä kuin Sinä laitoit vastaukseesi.
Minunkin tarkkailu ulottuu vuosikymmenien taakse tuossa opillisen painotuksen muotoutumisessa vl-seurakunnassa. Siihen liittyy tuo aikakin, jolloin oltiin vielä yhtenäinen lestadiolaisporukka. Tietysti seurakunnassa jo silloin oli sisällä erilaisia painotuksia ja ne paljastuivat hajaannusten yhteydessä. Esim. esikoisten seurakuntaoppi, syntien ja katumuksen kaiveluoppi, julkirippioppi, kuuliaisuusoppi johtajille ja organisaatiolle, selvä erottautumisoppi kirkosta ja muista uskovista jne. Näihin on helppi vedota:"jo silloin 'uskovaiset' ymmärsivät esim. seurakuntaopin kuin me sen tänään uskon kautta näemme..."
Puuro ja velli-kielikuvan rinnalla voisi olla selkeämpi joku muu kuvaus. Koska olen monet kerrat velliä keittänyt, niin olen havainnut, ettei ole kuin pieni aste-ero sakeudessa, milloin keitoksesta tulee puuroa... ;D
jos ajatusmaailma on sitä, että kaikki vl uskoiset ovat syyllisiä hoitoihin, niin kaikki kristityt ovat syyllisiä sitten kristittyjen tekoihin ja tässä ei syyllisyyttä poista sekään, että uskoo Jeesukseen, vaikka ei mihinkään kirkkoon kuuluisikaan, esim.ev.lut seurakuntaan.
Tämä siis vain karkea näkemys asiaan, että syyllisyydeltä ei pääse pakoon sekään, joka uskoo vain Jeesukseen kuulumatta mihinkään uskonryhmään. Sellainen nimittäin tunnustaa kristinuskoa itsekseen.
Pitääkö siis syyllistää sellaisia ihmisiä erilaisista asioista, joita eivät itse ole tehneet? Siinäpä heille, jotka kaikkia vanhoillisia syyttävät hoitokokouksista. Parempi olisi olla syyllistämättä, koska eivät itsekään ole syyttömiä, jos aletaan samaan tapaan syyllistää syyttömiä, kuin itse syyttävät hoitoihin syyllistymättömiä vanhoillislestadiolaisia !!
joka ikinen valkoihoinenkin on syyllinen siihen, että mustaihoisia on kohdeltu rasistisesti ihonvärin mukaan, jos ei sanoudu irti rasismista virallisesti tai estä sen toteutumista yhteiskunnassa. Syyllisiä voidaan siis olla itse kukin vaikka mistä, ihan vaikka siitä jos ei jokainen ole puuttunut esim.jonkin ihmisen kiusaamiseen koulussa.
Syyllisyys ei siis perustu vain uskonnollisiin kysymyksiin, vaan ihan kaikkeen. Moni joka syyttää että kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat syyllisiä hoitokouksiin, eivät näe itse itseään syyllisiksi yhtään mihinkään. Syyttömän syyllistäminen ei siis ole niin yksinkertaista kuin kaikkia vanhoillislestadiolaisia syyllistävät yrittävät ajatella sen olevan.
Ja mitä enempi syyllistää syytöntä, sitä enempi myös syyllistää itseään Jumalan silmissä.
Siihen on syyllinen.
Joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää se saa armon. Joka rikkomuksensa on tunnustanut ja hylännyt se on saanut armon. Oletko hylännyt? Siinä se kysymys.
omat tekemäni virheet ja synnit uskon anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, kun ne minulle anteeksi saarnataan. Siis OMAT tekemäni virheeni ja syntini. Muiden tekemiä virheitä ja syntejä en voi anteeksi uskoa omakohtaisesti, vaikka joskus tekisikin mieli uskoa muiden puolesta heidän syntinsä anteeksi. Mutta se ei toimi niin Jumalan edessä, että yksi ihminen voisi uskoa muiden tekemät synnit anteeksi pyytäen itse niitä anteeksi.
hoitaa, eikö se ole syypää siihen hoitoon?
Joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää se saa armon.
Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Mutta puolustamalla hoitokokouksia ja SRK:n virallista "hoitokokoukset olivat siunauksellista"-linjaa olette osallisia siihen julmuuteen mitä kannattamaanne oppiin liittyy!
Turha siitä on mitenkään irti pyristellä.
Matteuksen evankeliumissa on seuraavat Jeesuksen sanat:
41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. [Matt. 7:23 | Mark. 9:48; Juud. 7; Ilm. 20:10,15]
42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." [Dan. 12:2; Joh. 5:29; Room. 2:7,8; Ilm. 20:15]
Viimeistä tuomiota katsellessamme ei ole tärkeää se mitä olemme aktiivisesti tehneet. Uskon kautta pelastumme.
Edellisessä teksitissä kuitenkin selvästi osoitettaan että kadotettujen tila oli välinpitämätön. He eivät siis olleet välttämättä aktiivisia pahantekijöitä, vaan ihmisiä joiden elämässä usko ei ollut saanut vaikuttaa. Usko ohjaa meitä parannukseen silloinkin kun toimimme väärin välinpitämättömyyttämme. Raamattu kehoittaa meitä tukemaan heikkoja ja haavoitettuja. Jos näemme vääryyttä, tulisi meidän rohkaista mielemme ja puuttua tilanteeseen, vaikka väärintekijä olisi arvovaltaisempi henkilö kuin itse olemme. Anteeksipyytämistä ei tarvitse koskaan hävetä. Pyytämättä jättäminen ei koskaan lisää arvovaltamme määrää.
Tämä juttu täällä netissä vaikuttaa vain niin isolta,kun samat hekilöt niitä jauhaa.Jumalan valtakunnassa uskotaan nyt samalla tavalla kuin 70-luvullakin.Aina Jumalan lapsia on tarvittaessa henkilökohtaisesti hoidettu, miksikäs ei 70-luvulla, kun eriseuran henki sekoitti koko Siionia.Tottakai lähteneet puhuvat hoitokokouksista, kun he jäivät siitä katkeriksi, kun olisivat halunneet uskoa omilla ehdoillaan.Kainillakin oli niin kova henki, että vaikka hän kyynelin etsi oikeaa uskoa, ei hän löytänyt parannuksen sijaa sydämessään..