Taustaa: olen ihastunut jokin aika sitten erääseen mieheen. Itse olen varattu ja olen ymmärtänyt hänenkin olevan. Tapasimme ja välillemme syntyi välittömästi voimakas lataus (ei seksuaalinen), tai ainakin itse koin tilanteen näin. Elämme tahoillamme omaa elämäämme, emmekä ole sen koommin tavanneet. Yhteystietojakaan ei vaihdettu, koska se olisi ollut puolisoitamme kohtaan väärin.
Aluksi koin tapaamisemme jälkeen hyvin voimakkaita tunteita kys. henkilöä kohtaan. Ajan myötä tuntemukset ovat lievittyneet ja hänen kuvansa mielessäni on haalistunut, luulen etten välttämättä tunnistaisi häntä ulkonäöltä, jos hän vastaan minua kävelisi.
En saanut ensimmäisten viikkojen aikana tapaamisesta häntä mielestäni, ajattelin häntä aamusta iltaan ja hän tuli uniini. Vähän kerrassaan ajtukset harvenivat. Hän ei ollut mielessäni enää edes viikottain ja aina vain harvemmin. Nyt syksyn saavuttua hän on ollut mielessäni taas useammin.
Mietin usein mielessäin, että pääsenkö ajatustasolla hänestä koskaan eroon. Mietin myös sitä, miksi näin on käynyt, onko tällä tarkoitusta. Mahtaako hän koskaan muistella minua. Olenko itse vain höpsö ja ihastunut tuolloin.
Kaiken koen kuitenkin positiivisena ja oma elämäni on kunnossa ja mallillaan.
Onko muita joilla on samanlaisia kokemuksia, tuntemuksia? Hälveneekö muisto koskaan? Onko kukaan muu tuntenut itseään hieman hassuksi moisten vuoksi? Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä vastaavista tai samantapaisista tilanteista?
Aurinkoista ja leppoisaa syksyä kaikille!!! ;p
Aluksi koin tapaamisemme jälkeen hyvin voimakkaita tunteita kys. henkilöä kohtaan. Ajan myötä tuntemukset ovat lievittyneet ja hänen kuvansa mielessäni on haalistunut, luulen etten välttämättä tunnistaisi häntä ulkonäöltä, jos hän vastaan minua kävelisi.
En saanut ensimmäisten viikkojen aikana tapaamisesta häntä mielestäni, ajattelin häntä aamusta iltaan ja hän tuli uniini. Vähän kerrassaan ajtukset harvenivat. Hän ei ollut mielessäni enää edes viikottain ja aina vain harvemmin. Nyt syksyn saavuttua hän on ollut mielessäni taas useammin.
Mietin usein mielessäin, että pääsenkö ajatustasolla hänestä koskaan eroon. Mietin myös sitä, miksi näin on käynyt, onko tällä tarkoitusta. Mahtaako hän koskaan muistella minua. Olenko itse vain höpsö ja ihastunut tuolloin.
Kaiken koen kuitenkin positiivisena ja oma elämäni on kunnossa ja mallillaan.
Onko muita joilla on samanlaisia kokemuksia, tuntemuksia? Hälveneekö muisto koskaan? Onko kukaan muu tuntenut itseään hieman hassuksi moisten vuoksi? Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä vastaavista tai samantapaisista tilanteista?
Aurinkoista ja leppoisaa syksyä kaikille!!! ;p
Vastaukset 8
Vanhimmat
rupes iha panettaan...
myös näin miehekkäästikin =o))
kuten sinä, mutta kiitos kommentista kuitenkin.
my body still remember your touch, and I still feel your kisses on my lips...
-maybe Florence in future-
On ollut ihastus ja monesti olen ajatellut että millaistahan olisi hänen kanssaan elää...
Hänellä on kuitenkin vaimo.
Tiedän, että minulla on oma elämä ja haaveilla saa. Kyl sen vakavan ihastuksen unohtaminen vei pari vuotta, kun vielä samoissa harrastuspiireissä kuljetaan. Hänen näkeminen oman puolisonsa kanssaan toi minulle järkeä päähän...Onneksi niin. Aika jännä vaikka järki sanoo että nyt lopeta, tunnepuoli veisi seikkailuun.
Niin silloin, kun arki on tuntunut puuduttavalta, olen minäkin haaveillut siitä, millaista elämä mahtaisi olla ihastukseni kanssa. Toki olen paljon muutakin haaveillut.
Olen joskus miehelleni sanonut, jos hän löytäisi ns. "elämänsä naisen" (näitäkin tarinoita on kuultu ja nähty), että en voisi vaatia häntä elämään kanssani, koska se satuttaisi liiaksi kaikkia osapuolia. Haluaisin hänen lähtevän rakkautensa luo. Tiedän sen sattuvan , mutta mitä tekisin miehellä, joka haluaisi olla jossakin muualla tai miten olisi hänen hyvinvointinsa laita jäädessään luokseni. Tällä en tarkoita sitä, että olisin itse kohdannut elämäni rakkauden, vaan puhun edelleen ihastumisesta kohdallani.
Enkä ole edes ajatellut asiaa niin pitkälle, että olisi omalta kohdalta ryhtyä jonkin asteisiin ratkaisujen tekoon. Ehkä joskus voisi olla mielenkiintoista kohdata hänet jälleen kasvotusten ja nähdä/tuntea oma reaktio, olisiko se edelleenkin yhtä vahva. Tietenkin haluaisin nähdä hänenkin reaktionsa.
Kiitos ajatuksistasi! Toivon, että kohtaat elämäsi miehen pian.
Kyllä ihastus haihtuu ja ajan kanssa tulee muita ihastuksia. Asia on vaan niin, sinun itsesi täytyy tietää ihastumisen ja rakkauden ero! Onko valmis satuttamaan entistä ja luopumaan kaikesta.. Minä itse olen ihastunut aina joskus, mutta en koskaan loukkaisi kumppaniani tekemällä jotakin sellaista mihin ei liity kuin ihastus.. Ihastusta katsoo ruusunpunaisten lasien läpi ja yhdestä kerrasta ei tiedä miten synkkaa.. Joskus kaikki käy kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minä ja nykyinen mieheni rakastuimme toisiimme vaikka kumpikin seurusteli tahoillaan.. Seurauksista riippumatta ja vaikka olisin voinut jäädä yksin pistin välit ex mieheni kanssa heti poikki, tunne oli niin vahva ja näytti olevan molemminpuoleinen koska ihastukseni otti itse yhteyttä minuun koska oli päätynyt samaan ratkaisuun. Emmekkä tienneet toisiemme ratkaisusta.. Muistutan vaan että ihastus unohtuu, rakkaus jää ja kasvaa..
Kiitos sinulle rehellisestä ja avartavasta vastauksesta! Teidän on käynyt hyvin, hyvä niin.
Toistaiseksi luokittelen tunteeni ihastukseksi. Itseni tuntien minusta ei ole lähtiäksi jollen olisi sata varma ettei suhteeni nykyiseen olisi varmasti elettyä elämää. Enkä voisi ihastuksen antaa vaikuttaa ratkaisuihini sillä saralla.
Rakkaus on milestäni vahva sanana kuin myös tunteena. Uskon, että rakkautta on monenmuotoista ja eri asteista, riippuen tilanteista ja vaikuttimista.