Kuinka te kotona olevat puolisot jaksatte ja kestätte tätä ikävää.Itse tunnen olevani koko ajan hukassa vaikka aikaa on jo mennyt pari vuotta ja loppu häämöttää.Kaverit on häipyneet ja elo on yksinoloa ja kirjeiden kirjoitusta.Miehen puhelu piristää hiukan päivän ankeutta mutta se toisen puuttuminen tuntuu joka hetki tuskalta.Kertokaa kokemuksistanne ja olen valmis vaikka pitämään yhteyttä enemmänkin jos joku haluaa jakaa tuntemuksiaan enemmänkin vaikka aähköpostilla.
Kotona odottajat
kyynel
303256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sama tilanne! Tosin meillä ilmeisesti paljon lyhyempi tuomio, jos olet jo kerennyt pari vuotta odottaa.. Mutta ikävä täälläkin silti kova! Kirjeet piristää paljon päivää, josta on vaan jotenkin revittävä voimaa jaksaa eteenpäin. Puhuminen auttaa, et voi jakaa asiat jonkun luotettavan ihmisen kanssa, kenelle voi puhua odottamisen "vaikeudesta" ja ikävästä.. Oisiko teillä mahdollista saada tapaamisia? Se varmasti edes vähän voisi helpottaa ja piristää mieltä! Kannattaa vaan koettaa pitää mielessä, että kyllä se päivä vielä koittaa, sit miettiä mitä kaikkea ihanaa on sit tiedossa ja odottaminen (toivottavasti ainakin) takanapäin ikuisesti! Sitten koita saada itsellesi jotain tekemistä (työt, opiskelu, harrastukset?), niin päivät kuluu vähän nopeammin, kun ei ole se ikävä koko ajan mielessä, eikä masennu niin paljoa.. Tsemppiä ja jaksamisia sinne!!
Meillä edessä viel yli vuoden verran odottelua.Välillä ottaa koville enemmän, välillä taas vähän helpompaa, mut ikävä on joka hetki mielessä. Onneksi on työpaikka ja maailman parhaat työkaverit, jotka saa ajatukset edes hetkeksi muualle..
Mulla kans odotusta takana jo melkeen kaksi vuotta ja loppu häämöttää jo, onneksi!Tosi rankkaa on ollut välillä..varsinkin alkuun, kun odotin meidän esikoista, kun mies lähti..mutta selvitty on!Työt ja ystävät auttavat pitämään ikävän aisoissa!Mutta silti välillä meinaa iskeä jonkinasteinen katkeruus, kun katselee lähipiirissä onnellisia perheitä:( sillon yrittää vaan ajatella, että kohta meilläkin on perhe taas kasassa ja koko loppuelämä aikaa olla yhdessä,toivottavasti:)
vasta alkanut hiljattain. Onneksi kuitenkin "lyhyt" (joka päivä kuitenkin pitkä) n. ½ vuotta. Kirjeet, ne harvat puhelut, työ - niistä kerättävä voimaa. Ja toivo perhetapaamisista. Yksin on monenkin asian kanssa.
alkaa iltaisin tuntua kaikista pahimmalta.kun ei ole sitä toista siinä vieressä nukkumassa.puhelut ja kirjeet piristävät aina mutta ei se ole sama asia kun toinen on lähellä.tapaamisissa tahtoisi koskettaa toista mutta säännöt kieltävät.pitää vaan yrittää kestää ja uskoa tulevaisuuteen.siihen että rakas vapautuu.se voi välillä tuntua ikuisuudelta mutta rakkaus pitää järjissään.jaksamisia sinulle ja miehellesi!
Mitenkään haluamatta pudottaa ketään pilvilinnoista, kun odotatte sitä unelmienne prinssiä kotiin vankilasta. Monelleko ihmiselle tämä "prinssi" on teoillaan aiheuttanut pahaa. Ajatteliko hän hetkeäkään teitä, kun järjesti itselleen linnatuomion? Linnakundit ovat oman kokemukseni mukaan keskenkasvuisia pikkupoikia, jotka eivät huomioi muita ihmisiä. Tunteita he kyllä ovat taitavia teeskentelemään ja myös uhriksi tekeytyminen ei liene heille vieras käsite. Mutta oman tienne olette valinneet.
...on ehkä heräämisen paikka! Ihmeitäkin tapahtuu ja ihminen voi todella oikeasti miettiä asioita ja tekemisiään vankilassa ollessaan. Henkilö voi herätä "todellisuuteen" ja lähteä hakemaan apua itselleen ja näin vaikuttaa omaan ja läheistensä tulevaisuuteen - tehden sen paremmaksi, kuin mitä se oli ennen istumaan joutumistaan! Mennyttä ei mikään muuta, mutta on heitäkin, jotka haluavat muuttaa tulevaisuuden kulkua parempaan. Kaikki eivät istu myöskään esim. taposta tai vakavista rikoksista. On heitäkin, jotka istuvat esim. sakoista, rattijuoppoudesta tms. "pienemmästä" rikkeestä. Istujia on niin monenlaisia.
kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen voin sanoa että mieheni ei todella ole itsekäs.tehnyt vain vääriä ratkaisuja elämässään.tämä on ensimmäinen linnareissu ja todella viimeinen.uskon häneen ja siihen että tämä jää viimeiseksi.ei vankila ole mikään unelmien "lomaparatiisi".ja eivät kaikki linnakundit todella ole raiskaajia,pedofiilejä ja tappajia.
Kyllä minä sentään pidän rehellistä tappajaa paljon potentiaalisempana parannuksentekijänä kuin sakoista, rattijuopumuksista tms istuvia reppanoita.
Tapon voi kuka tahansa tehdä tietyissä tilanteissa, mutta nämä pikkurötöstelijät ovat elämäntaparikollisia.
Alkuperäiselle: Minä oon vähän huolissaan susta. Pari vuotta menny, ja oot jääny "tuleen makaamaan"... ja että kaveritkin jättäneet? Oletko ehkä vähän liikaa uppoutunut tähän, siis ethän sinä ole tehny mitään lain vastaista, mut silti "kärsit" tuomiota hengessä mukana?
Ethän voi vaan kahta vuotta valitella kavereille oloasi, oletko muistanut kysyä miten toinen voi?
Ja alahan ottamaan uudestaan yhteyttä kavereihis, ehdottomasti! Lähtekää käykmään kaupungilla kahvilassa tai jotain =)
Mun toinen puolikas on kans istumassa, reippa pari vuotta on eessä, puolivuotta takana. Silti minä elän ihan suht täyttä elämää, koulu, työ, kaverit..
Ikävä on ihan kauhea, ja edelleen vaan ihmetytyttää miten toista voikin kaivata niin paljon.
Mut koitan pysyä reippaana ja mies tekee samoin. Opiskelee talossa, soittaa päivittäin jne.
On tässä aika tietenki surtukin, mut näkisin asian näin että elän täällä ilman miestä, elän "senkin puolesta" enkä makaa kotona, ompahan kirjeisiin asiaa sitten. Mieskin on aina piristynyt siitä kun mulle on tapahtunut jotain mukavaa =)
Mustasukkaisuusongelmaa meillä ei ole ollut, luottamusta löytyy (mikä on tietysti suhteen kuin suhteenkin peruspilari).
Ja tottakai haaveillaan pumpulisesta tulevaisuudesta, mut tajutaan että ei saa liikoja pistää senkään varaan, tai LIIKAA haaveilla muuten voi käydä köpelösti...haaveet muuttuu jo epärealistiseksi.
Oikeasti voimia teille kaikille alkavaan syksyyn...me "linnalesket" ollaan vahvempia ku moni uskoiskaan, sen oon kyllä huomannut tässä =)
Kiitos teille jotka kerroitte omaista tunteistanne ja sinullekin joka hiukan provosoit ajattelematta ettei kaikki ole murhaajia tai pahimman luokan rikollisia,syitä ja tapauksia on niin monia.
Minulla on oikeastaan hyvin kun olen lukenut nyt teidän muiden juttuja,minä sain melko pian luvan tapaamisiin koska takana pitkä avioliitto ja nykyiseltään reilun puoli vuotta olemme viettäneet viikon yhdessä perhetapaamisissa noin kerran kuukaudessa ja tietenkin kirjeet kulkee ja puhumme lähes päivittäin puhelimessa.
Ystävät katosivat koska heidän ennakkoluulot olivat suuret ja siinä huomasin kuinka pinnallista onkaan ystävyys.Tämän vuoksi uusien suhteiden luominen on vaikeaa sillä luottamus ihmisiin on mennyt.Töissä en käy kun olen sairaseläkkeellä ollut jo muutaman vuoden eli piiri on pieni missä liikun.Lapsiltani olen saanut tukea ja seuraa siitä kiitos heille mutta suurin tukeni on olleet mieheni kirjeet ja puhelut ja ne lukuisat ihanat sanat.Nykyinen paikka missä hän on saa myös kiitokset sillä siellä on mahtava henki koko talossa.
Vaikeinta on iltaisin kun laitan nukkumaan ja aamulla herätessä.Tai kun näen kun lapsemme lähtevät puolisoidensa kanssa ja jään yksin,ja myös minulla kateus on suurta kun näen perheitä pareja liikkeellä ja itse taivallan yksin.Mutta kuten sanoin taidan valittaa turhaan sillä monilla teistä on huonommin.
Päivä kerrallaan kuljen kohti uutta loppuelämän ensimmäistä päivää.
kuitenkin se yksi ja sama asia,toisen puuttuminen.ikävä ja kaipuu rakasta kohtaan.totta on myös se että ei kannata jäädä yksin murheidensa kanssa.ystäviä ja kohtalotovereita löytyy,jopa sellaisia jotka antavat ystävyytensä rehellisesti.pidetään me "linnalesket" yhtä.
Ukkonne hommoilee satavarmasti linnassa!!
On niin onnellista tietää ettei mihemme ole kuten sinä!Kokemuksestahan sinä varmaan puhut kuten mekin kerromme täällä omia kokemuksiamme.
vastaamaan ankealla vastavedolla.. kundis tekee sitä posessa.. siis MIESTENVÄLISTÄ ja tiedät sen..
Mikä ihanuus niissä konnissa on? Vuosien tuomioita ei tule ihan huolimattomista vahinkokolttosista. Jos miehestä vielä olisikin linnaan mennessä jotain toivoa, niin se on sellainen korkeakoulu, että suurin osa joutuu ennen pitkää takaisin.
Itse otin toisen tuomion tultua eron, keräsin vähät kamani ja lapsen, ja lähdin tyhjän päälle. Elämä on vähitellen järjestynyt, vailla aluksi oli ankeaa. Mutta eipähän ole ollut ainaista pelkoa, mitä mies milloinkin saa päähänsä tehdä.
Ja kunnollisiakin miehiä löytyy! Minullekin löytyi, vaikka en mikään ruusu olekaan, kukka kuitenkin.
takaisin, toiset ei..riippuu niin ihmisestä,rikoksesta,ym jutuista.ite oon nyt kohta vuoden venaillut ja viel ois puolivuotta.Onneks lomat on auki ja perhetapaamiset rullaa=) nyt ukko avolla, onneks,on tapaamisetkin paljon kivempia,kun muistelen suljetun tapaamisia,ihmettelen, miten sillon on pystynyt "voimia" saamaan koko viikoksi.Ja avolta kun saa soitella niin usein kun haluaa,kun vaan luurit toimii=/
Onnea toivotan, enkä piruja halua maalailla. Sydämestni toki toivon, että ukkosi pysyy kaidalla tiellä sitten kun vapautuu.
Tilastot vaan kertovat omaa kieltään, samoin omat kokemukseni. Yhden istumisen kestin, vaikka ei olut pitkäkään, toista en melkein heti perään.
Kun näitä lukee, niin tuntuu että naiset ovat liian sinisilmäisiä (keneeenkään erityisesti kohdistamatta, niin kuin kehenkään yksittäiseen miesvankiinkaan). Suurin osa naisista tulee kuitenkin huomaamaan, että kärsi ja oli uskollinen yms. aivan turhaan. Paska mikä paska. Valitettavasti. En minä valehtele, mutta vankitilatot, jos toisin on. Onnea todella harvoille poikkeuksille!
Ex-vanginvaimolle kuitenkin tiedoksi, että se on vain kolmasosa joka joutuu takaisin, ja näistä suurin osa väkivaltarikollisia. Yli 30 vuoden ikäisistä uusimisprosentti oli vieläkin pienempi.
Silminnäkijässä oli myös, että jos rikollinen on uusija, rikos tapahtuu todennäköisesti 3 tunnin sisällä vapautumisesta.
Eli eiköhän tuo kerro millasia taparikollisia ja todellakin menetettyjä tapauksia ne uusijat ovat.
Muotoiltaisko selvyyden vuoksi vielä näin, että suurin osa vankilassa olleista ei joudu koskaan takaisin.
"että suurin osa vankilassa olleista ei joudu koskaan takaisin" AIKA KAUKAA haettu!! Suurin osa linnassa olleista uusii jossain vaiheessa se on vissi ja monesti todistettu. Kattele sitä silminnäkijää kunnolla muitakin faktoja. mm Oikeusministeriö, Rise...
Ihan sama kuinka moni prosentti vangeista uusii rikoksensa, toivotaan vaan, että meidän miehet tulis näiden tuomioidensa jälkeen pysymään siviilissä! Ja kannustetaan ja tuetaan niitä myös siinä, että pysyisivät kaidalla tiellä..
Myös muiden kun meidän odottelijoiden pitäis pyrkiä tukemaan ja "auttamaan" näitä rikollisia, tuskin ketään hirveesti syrjintä yms. motivoi "olemaan ihmisiksi"..jos kaikki vaan ajattelis että "no rikollinen ni aina rikollinen, kohta se varmaan taas tekee jotain, ku ei ne voi muuttuu"..
Mut tääkin oli tietysti vaan yks mielipide, ja niitähän saa olla kaikilla.
hehhehehe:lle: koska Sinä et ilmeisesti kuitenkaan ole vaivautunut perehtymään tähän, niin etsin sinulle linkit valmiiksi:
http://www.rikosseuraamus.fi/23872.htm
Rikollisuuden uusiminen esillä asiantuntijaorganisaatioiden tutkimuksessa
Rikosseuraamusviraston erikoisuunnittelija Kimmo Hypénin tutkimuksessa on selvitetty vankilaan uudestaan joutumisen todennäköisyyttä ja vapautuneiden vankien kuolleisuutta.
Vastoin yleistä olettamusta ensi kertaa vankilassa olevista varsinaiseen vankilakierteeseen joutuu vain muutama prosentti. Hypénin mukaan tähänastiset tutkimukset ovat antaneet vankeusrangaistuksen uusimisesta todellisuutta suuremman arvion, koska niissä uusiminen on laskettu poikkileikkauksena tietyllä hetkellä vankilassa olleista
SEKÄ
http://www.rikosseuraamus.fi/25229.htm
ja tutkimus .pdffänä: http://www.rikosseuraamus.fi/uploads/m87d7l9r.pdf
Risen tutkimusten mukaan siis uusimisrikollisuutta tutkittaessa esiin on ollut tilastollinen virhe, ja uusimisrikollisuus nimeenomaan on luultua vähäisempää. Erityisesti ensikertalaiset uusivat vähän, mutta jo toista tai kolmatta tuomiotaan istuvat jatkavat uusimista.
Onneksi se menikin noin. Ihan jo säikäytti että kaikki vankilaan joutuneet uusii.
Ei teillä kovin hyvin mene jos tälläisia joudutte miettimään. "Nyyhkis, mun mies on joutunut vankilaan. Uusiikohan hän rikoksen uudestaan" Voi äiti!! Ei pidä tehdä niitä rikoksia niin ei joudu sinne vankilaan. Eikä silloin joudu tirisemään täällä eikä miettimään uusimista. Niin helppoa.
Suurin osa kansalaisista ei tee ollenkaan rikosia eikä täten joudu miettimään uusimistakaan, muutakun kirjaston lainassa. Turhaa sitä on kitistä, se pitäisi miettiä rikoksia tehdessä mahdolliset seuraamukset ja haittavaikutukset. Niin omaisille, itselle ja ennen kaikkea mahdolliselle rikoksen uhrille.
Miettikää sitä kun käytte omia "kultia" ihanasti siellä vankilassa tapaamassa. On se ihanaa mennä vankilaan omaa "kultaa" tapaamaan, voi ottaa vaikka lapsen/lapset mukaan ja ollaan sitten koko perheellä yhdessä. Voi teitä raasuja kun joudutte odottamaan rikollisia ukkojanne linnasta. Kyllä teillä on varmaan todella vaikeaa. Mites se rikosen uhri jonka rikollinen miehenne on kenties, pahoinpidellyt, ryöstänyt, raiskannut, kavaltanut, tappanut, murhannut... Mitenköhän hänellä/hänen omaisillaan menee???
Miettikää ääliöt pikkasen enne kun alatte itkeä. Toivon että jokaisella teidän mieshistänne on mukavaa linnassa, tulee vähän turpaan, kaksin on aina mukavampi sellissä voi kinnastella kahdestaan, paskapaljun tuoksu, peppu seksiä, huumeita, ahdistusta, talon lääkkeitä, loma tyssejä ja ennen kaikkea PITKIÄ TUOMIOITA.
Ja sinä se nautit lyötyjen lyömisestä? Mitäköhän pahaa vangittujen puolisot ja sukulaiset, ystävät, perhe on tehnyt ansaitakseen tämän vittuilun?
Noinko paha oli olla väärässä?
Kyse oli pelkästään faktojen tarkistamiseta, ja oikaista luuloa uusimisesta. Jos "linnalesket" täällä vakuuttelisivat sinisilmäisinä ukkojensa tulevaa viatonta elämää, siitähän se ilo irtoaisi teille ihanan empaattisille kommentoijille. Mutta kun laittaa infoa keskusteluun, niin tulee tuota lapsellista ylemmyydentuntuista revittelyä...
No sullahan on se hyvä puoli et loppu jo häämöttää!!!Raskastahan se on!!!Mun puoliso pääsi maaliskuussa istumasta.Yhtä helvettiä koko aika et tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu!!!!Toivottavasti pärjäilet ja kyllä se miehes sieltä vielä tulee!
ja lukulamppu oli unohtunut päälle ja Mustanaamio-lehti oli pudonnut sängyn alle.
Kirjottakaa nyt vaihteeksi niistä pettymyksistä kun ukko vapautui, vannoi ja petti taas heti kohta joutumalla poseen uudestaan ja vielä pidemmän kakun kimppuun.
..pirautetaas oikein itkut yhdessä ja surraan teitä onnettomia.
Rikos ei kannata!
Viikko takana oman Rakkaan luona ja päivääkään en vaihtaisi pois,no lähdön hetken tietysti.
Arvasinhan tämän että aina löytyy provosoijia tännekin ja porukkaa joka haluaa olla yhtä ennakkoluuloista ja tyhmää kuin vankilat olisi täynnä hirviöitä.Sieltä löytyy se aito Rakkaus ja tunne joka on useista normaaleista suhteista saattanut kadota.Itse ainakin tunnen että olemme löytäneet toisemme uudelleen ja olemme saaneet uuden loppuelämän.Tälläinen ero olisi varmaan monen avioliiton pelastus,ei välttämättä vankilaero mutta jokin pakollinen erossa olo.
Olen nyt Onnellinen sillä sain eilen tietää asioita mitä olen odottanut ja uskon että jaksan lopun Rakkaani ammentaman voiman ja teidän muutaman oikean kannustajan voimin.
Eilen jopa jaksoin ammentaa omasta voimastani toiselle vierailussa olleelle pariskunnalle voimia ja tukea jaksaa ja olla vankilassa sisällä olijan
tukena.
Haluaisin sen keskustelun perusteella muistuttaa kaikille kotona odottaville että muistakaa puolisoitanne usein kirjein ja kortein sillä näin viikon aikana useita pettymyksiä kun postissa ei heille ollutkaan mitään ja kaveri sai kirjeen kodista,Omalta perheeltä.Sanonta Pienikin kirje on ISO ILO pitää heidän kuhdalla paikkansa.Ja jos tätä lukee vangin muutkin sukulaiset niin kirje teiltäkin on varmaan tervetullut.
Voimia teille joille lähimmäinen on tärkeä!
Totta! Itsekin olen huomannut miestä odottaessa, että vangeille kirjeet/kortit ovat todella tärkeitä, ja tuovat paljon iloa päivään! Heille on tärkeää saada postia ja tietää että täällä siviilissä on ihmisiä jotka todella välittävät ja muistavat heitä! :)