Koulukiusaajan piekseminen

Ymmärrän hyvin, miksi olet vihainen. Etenkin jos oma lapsesi on piesty (en ole lukenut kaikkia viestejä). Kuten oma reaktiosi osoittaa, väärin kohtelu aiheuttaa vihan tunteita.

Olisiko siis aiheellista kysyä, miksi joku lapsi pieksee toisia lapsia?

Oikea vastaus: häntä on kohdeltu väärin.

Varmasti kaikenlainen sympatia lyöjälasta kohtaan herättää lyödyn lapsen vanhemmassa vain ärtymystä, mutta ikävä tosiasia on, että monilla lapsilla menee huonosti. Koulussa heitä olisi mahdollista auttaa jonkin verran - ainakin tunnistamaan tunteitaan ja miettimään purkautumiskeinoja. Näitä asioita ei kotona ole hänelle opetettu. Tai ehkä yritetty kirjaimellisesti lyödä kaaliin. Tai ei ole neuvottu, miten suhtautua jos ärtyy.Väkivaltaa ei voiteta väkivallalla.

Koulussa olisi mahdollista myös valvoa oppilaita enemmän ja puuttua heidän puuhiinsa ja selvitellä riitoja jos aikuisia olisi lapsilukuun suhteutettuna riittävä määrä.

Ongelmat on kouluissa huomattu jo vuosia ja niitä on tuotu esille - ei kuitenkaan paisutellen, ettei turvallisuuden tunne kokonaan katoaisi. Mutta ilmeisen turhaan, puhe ei tehoa. Pitäisikö opettajienkin käydä lyömässä päättäjiä - eikö ollutkin hauska vitsi? Vai mikä tehoaisi? Pitäisikö saada teho-otsikot johonkin kohulehteen?

Vai olisiko mahdollista, että järkipuhe tehoaisi. Jos omaa lapseasi on lyöty, otat varmaan sydämen asiaksesi hoitaa asioita niin, että enää ei kenenkään muun lasta lyötäisi.

Arvaatko miksi täällä kirjoitan? Koska myös minun lastani löi koulussa toinen lapsi.

Soita poliitikoille ja avaa heidänkin silmiään näkemään millaisia ongelmia kotomaassamme on.

Tässä eräs esimerkki elävästä elämästä ja ei ole satu:
Olipa kerran eräs poika jota kiusattiin koulussa ja varsinkin koulumatkalla kylätiellä.
3 pojan joukkio pysäytti tätä poikaa kotimatkalla ja joskus jopa pahoinpitelivät, ei pahasti mutta kuitenkin. Jo se on vapaudenriistoa kun pysäytetään väkivalloin, aikuinen joutuisi siitä oikeuteen ja vastaamaam teostaan. Lapselle ei ole mitää suraamuksia. Sitten nämä pojat tuuppivat, kiristivät, haukkuivat, potkivat, löivät.
Se oli alentavaa ja aiheuttu pikkkuhiljaa onglemia. Ei tehnyt mieli kouluun eikä edes ulos.
Alkoi tulla käytöksessä ikäviä muutoksia.
Kouluun otettiin pari kertaa yhteyttä ja kun todettiin että koulu ei voi asialle mitään niin isä koulutti poikaa fyysiseen puolustuskykyyn ja kertaiskuun.
Isä opetti pojalle miten potkaista isointa kiusaajaa sukupuolielimiin ja samalla sekunnilla uusi potku kasvoihin, heti perään toiseksi isompaa myös potku sukuelimiin ja sitten ohimoista tiukka kämmenote siitä kiusaajan kasvoja alas voimalla ja nopeasit sekä omalla polvella tämän sieraimien väliruto poikki. Siitä tulee todella paljon verta ja jos vielä on talvi niin se saa kyllä näyttämään tantereen niin kaunillee että kolmas juoksee paskat housuissa lujasti, sitä ajetaan vielä vähän aikaa takaa ja huudetaan että tulen niin kauan perässä että saan sinut kiinni ja revin sisuksesi ulos.

Poika keräsi itsetuntoa ja isä kannusti ja sanoi että sinäpäivänä kun otet tämän tehnyt niin kaupasta haetaan uusi sellainen mopo kun vain ikinä haluat.
Poika treenasi ja tuli päivä jolloin hän oli valmis. Ja katso koko hommaan meni tasan 9 sekuntia ja kadulla oli verta ja kaksi maassa makaavaa tosi kovaa paskahousua.
Kiusaaminen loppui vaikkakin siitä tuli pieni kuulustelu koulussa.
Kun koulu otti isään yhteyttä isä oli äimänä;
Miten meidän poika nyn sillälailla kun sitä on aina kiusattu ja löy luuri korvaan. Sen koomin ei koskaan otettu kotiin yhteyttä ja poika sai kulkea rauhassa ja hän oli koulun sankari.
Tänäpäivänä poika on hyvässä asemassa yhteiskunnassa eikä liene koomin koskaan lyönyt eiä potkaissut ketään.
Tämä oli vain ysi ratkaisu jota suosittelen kaikille, se pätee mutta vaatii hiukan harjoitusta ja uskon valamista sekä porkkanan.

Että ihan lapsen pieksisi niin että leukaluu tai kylkiluut murtuisi..??
Olen kahden lapsen äiti, joten ihmettelen kuinka aikuinen ihminen edes viitsii kirjoitella moisia. Miten aikuinen voisi käydä lapsen kimppuun nyrkein??
No voit olla varma että jos tuon toteutat saat takuulla niin pataasi lapsen vanhemmalta että et kuukausiin kävele..

Jos lapsiini kohdistuisi kiusaamista ottaisin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, kouluun ja kiusaaja lapsen vanhempiin. Yleensä kiusaaminen loppuu kun osapuolet keskustelevat asiasta. (Toista lastani aikoinaan nimitteli poikajoukko, mutta kun ilmoitin asiasta kouluun ja poikien vanhemmille nimittely loppui ja pojat pyysivät anteeksi tytöltäni).

Jos taas lapseni kiusaisivat, olettaisin että minuun otettaisiin vastaavasti yhteyttä, ja asiasta keskusteltaisiin molempien osapuolten kesken. Mutta jos jälkimmäisessä tapauksessa lapseni tulisi kotiin törkeästi pahoinpideltynä jonkun aikuisen toimesta, niin aivan varmaa on että seuraukset maksaisi pahoinpitelijä korkojen kanssa!!

..tee mitään tuollaista! Sinä ne syytteet saat eikä kiusaaja, jota tässä suunnittelet pieksäväsi.

Keinoja on muitakin, käytä niitä. niitä ole jo saanut monessa viestissä. Olet toivottavasti aikuinen; rehtorillakin on johtajansa ja johtajallakin pomonsa. Ja jos ei ne auta, niin lääninhallituksissa on ihminen (en muista virkanimikettä), joka puuttuu koulukiusaamisiin.

Kirja on tosi kaunis luettava.
Siinä sankari Erik joutui sisäoppilaitokseen jossa oli todella mädännyt syvälle erittäin sairas oppilas-vanhempien diktaruuri ja väkivalta.
Erik ei alistunut siihen, siitä kärsi hänen ystävänsäkin.
No sitte Erik haastettiin ruutuun (tiedät kun luet kirjan)., Ruudussa Erik hakkasi kaksi koulun sairainta väkivallan ylläpitäjää sairaalakuntoon muutamassa sekunnissa, koko koulun mädännyt järjestelmä tuulettui ja alkoi uusi väkivallaton aikakausi.
Kunnon ruumiillinen rangaistus kiusaajaterroristeille.

Isäni kertoi aikanaan tutkimuksesta, joka oli tehty pahoinpitelyistä istuville. Jokaiselle näytettiin kuvia ihmisistä ja kysyttiin, ketä he "nuljuttaisivat", jos olisi mahdollisuus. Jokainen valitsi uhreikseen suurinpiirtein samat henkilöt. Yllyke saattaa olla niinkin pieni asia kuin luomi väärässä kohdassa naamaa, huono itsetunto, "anteeksi että olen olemassa" -asenne, tietyt piirteet, joku ärsyttävä vamma.

Toki kiusaajassa voi olla vikaa, mutta sitä löytyy myös kiusatusta. Pahnueen pienin työnnetään sivuun, isoimman päälle käydään joukolla, liittoudutaan, syrjitään, satutetaan: tyypillistä laumakäyttätymistä. Ei se ehkä ole kaunista, mutta juuri se tekee meistä ihmisiä. Aikuiset osaavat olla pahoja, mutta lapset ovat tunnetusti vielä pahempia toisilleen.

Ehkä suurin heikkouden merkki aikuiselta mieheltä ja lyödä pientä lasta. Mitä todistettavaa on? Tietysti jokainen ymmärtää, että aikuinen pystyy satuttamaan lasta leikiten, mutta jos tämä on todistettava, silloin se taistelu on jo hävitty lapsen hyväksi. Väkivalta on viimeinen keino, se todistaa vain sen, että olet voimaton tilanteen edessä ja se on ainoa tapa ratkaista asia.

Annan esimerkin eläimistä, koska ne ovat yksinkertaisempia ja ilman taka-ajatuksia :) Meillä on neljä elukkaa, kaksi isoa urosta, naaras ja tämän naaraan pieni poikanen. Odotin, että urokset alkaisivat kiusata pentua, se periaatteessa oli sitä, mitä niiden olisi pitänyt tehdä. Mutta emostaan mustasukkainen pentu alkoikin kiusata näitä isoja jätkiä, ja jätkät eivät pistä vastaan, ulisevat vain. Pentu puree niitä nenästä ja korvista, raapii selkää, kiusaa, tönii. Isot jätkät vain itkee ja katsoo mua vetoavasti: "ota se pois".

Voin ottaa pennun erilleen muista hetkeksi. Mitäpä se auttaa? Ei se pentu mua kiusaa, kyllä se mua tottelee. Ja kun pentu menee takaisin, kiusaaminen jatkuu. Ja se tulee jatkumaan, kunnes kumpikin poika puraisee. Joskus ne sähähtää tai näyttää hampaita, mutta eipä se riitä, kun pentu on jo oppinut, ettei ne mitään tee. Kun minä olen paikalla, pentu on kuin enkeli. Toiseen huoneeseen taas kuulen jätkien itkun, kun vauva antaa köniin. Emo ei tilanteeseen puutu, yleensä nukkuu tällaisten tapausten aikana. Jätkien pitää hoitaa se itse. Pentu ei niitä hengiltä saa, mutta laumakäytökseen kuuluu, että koko lauma kasvattaa. Minä olen täysin ulkopuolinen, eikä tilanne kuulu minulle.

Joten jos menet ja lyöt kylkiluut sisään kiusaajalta, luuletko, että se parantaa tilannetta yhtään? Parhaimmillaan se vain pahentaa ja saadut iskut kostetaan sinun lapsellesi, ehkä tuplaten. Taistelu ei ole sinun, joten älä puutu siihen muuten kuin opastamalla omaa lastasi. Jos menet riehumaan, opetat lapsellesi, että hän ei ole tarpeeksi hyvä hoitamaan omia asioitaan yksin, hän ei ole tarpeeksi vahva, hän ei pysty siihen. Sinä teet hänestä heikon.

Itse aloitin harrastamaan itsepuolustuslajeja 7-vuotiaana, ihan kilpailutasolla menin lopulta. Mua on potkaistu päähän niin, että melkein taju meni, mutta en kaatunut. Mun käsi potkittiin sohjoksi (oli turvonneena melkein 2 viikkoa), mutta en lopettanut treenejä kesken, vaikka itkettikin. Hampaat on isketty huulesta sisään, syljin veret ulos ja jatkoin. Olen saanut turpiini aikuisten edessä niin, että kukaan ei edes inahtanut, ottelun jälkeen kumarsin ja kiitin vastustajaa.

Ja lopulta, olin sen dojon paras tyttö. Voitin monet pojistakin. Ne, jotka itkivät tai suuttuivat, olivat niitä, jotka hävisivät aina ensin. Koulussa, kun astuin luokkaan, tiesin, ettei siellä ollut ainuttakaan jätkää, jota en pystyisi hakkaamaan. En ikinä ole lyönyt ketään, en ikinä haukkunut, en ikinä kiukutellut, ei ollut mitään todistettavaa. Jos joku haastoi riitaa, hymyilin, tiesin, mihin pitää lyödä, jotta näkö lähtee 5 minuutiksi, tiesin, millaisella iskulla lähtee taju ja ehkä jopa henki. Tiesin, että jos joku mua löisi, osaisin lyödä kovempaa takaisin. Ikinä ei ole tarvinnut todistaa mitään. Enpä tosin ole alistunutkaan. Ja se kaikki näkyy kasvoilta, se näkyy jokaisessa eleessä, se näkyy jokaisessa askeleessa.

Yksi eläimistäni puree. Kipukynnykseni on korkea (koska olen saanut niin usein köniini), joten itse purema ei satu, vaikka verta lentäisikin (olen kerran sairaalassa asti käynyt näyttämässä puremaa, joten ei ihan pikkujuttu ole). Se, mikä pelottaa, on tieto siitä, että se puree. Ei ikinä itse purema.

Oon samaa mieltä sun kanssa. Joskus yhteiskunta on vaan kertakaikkiaan niin kädetön, että tarvii ottaa omat kädet avuks. Pari kertaa soittelua kouluun ei riitä alkuunkaan vaan täytyy ryhtyä sotajalalle, koulutarkastajiin asti. Pitkään ei kuitenkaan kannata odotella, jos mitään ei tapahdu ja kiusaaminen jatkuu niin kimppuun vaan. Mieluiten tietysti niin ovelasti ettei jää kiinni.

Mä oon keski-ikäinen nainen ja mulla on lupa puolustaa omia lapsiani vaikka sitten nyrkein. Kellään ei ole oikeutta satuttaa mun lapsia. Silmä silmästä.

Olen täysin valmis kärsimään rangaistuksen teoistani...mutta onko ne kiusaajat ;)

Tässä eräs tapaus, olin tämän pojan kanssa samalla luokalla. Hän oli ihan "normaalin" näköinen ja huippuhyvä urheilussa, myös tunnollinen oppilas ja hyvä kouluaineissa. Hänellä oli myös fiksut vanhemmat ja isovanhemmat (jotka tunsin), joiden kanssa hän vietti paljon aikaa. Kaikki siis periaatteessa hyvin. Hänestä olisi varmasti tullut ammattiurheilija, ellei yläasteen aikana olisi asiat menneet lopullisesti aivan pieleen.

Hän oli erittäin ujo, melkeinpä sairaalloisen ujo. Alkoi melkein itkeä, jos tunnilla olisi pitänyt vastata johonkin opettajan kysymykseen. Häntä kiusattiin ala-asteen ekalta luokalta asti. Sellaista haukkumista, tönimistä, iso poikajoukko saartaa välitunnilla ja alkaa töniä ja heitellä koulukirjoja jne... Monet oppilaat ja opettajat yrittivät kyllä puuttua asiaan, mutta ei auttanut. Varsinkin yläasteella homma muuttui aivan kauheaksi. Eräänä päivänä poika sai tarpeekseen ja ujona mutta fyysisesti vahvana kaverina löi kiusaajaansa. Kiusaajalta irtosi hammas tämän seurauksena. Kiusattu poika joutui tarkkailuun, kuraattorin valvontaan jne. En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu. Ehkä on työttömänä tai laitoksessa (nyt siis jo noin 22-23-vuotias)... Käytännössä ei mitään mahdollisuuksia siis jatkaa peruskoulun jälkeen vaikka lukioon, vaikka muuten olisi ollut hyvä koulussa.

Aika usein edelleenkin kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai saa lähetteen jollekin kuraattorille ja kiusaajat saa jatkaa samassa koulussa ja mahdollisesti etsiä uuden kiusattavan :/