Olen naisen ruumiiseen syntynyt, mutta enimmäkseen miellän itseni mieheksi. Sanon enimmäkseen, koska ajoittain tunnen tyytyväisyyttä naiseudestanikin. Olen lapsesta asti ollut melkoinen poikatyttö, ja muistan pienestä asti toivoneeni olevani poika. Tämä tunne on säilynyt läpi elämän enemmän tai vähemmän vahvana, nyt olen 20-vuotias. Nuorempana asia ei ehkä niin hirveästi vaivannut, mutta viime vuosina tilanne on alkanut muodostua ahdistavaksi, kun jatkuvasti joutuu miettimään uudestaan kuka on. Kaupassakin pitää aina miettiä suunnatako naisten- vai miestenvaateosastolle, puhumattakaan siitä millainen muiden ihmisten seurassa olisi.
Olen kertakaikkisen sekaisin, en osaa varmuudella sanoa kumpaan sukupuoleen itseni luokittelisin ja sukupuolettomuudenkin koen ahdistavana. Välillä on pitkiäkin jaksoja, jolloin olen ihan tyytyväinen naiseuteeni ja ruumiiseeni. Silloin pidän ulkomuodostani enkä välttämättä edes haluaisi sitä mihinkään muuttaa. Tykkään olla nainen, näyttää siltä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Aina kuitenkin jossain vaiheessa iskee päälle kauhea ahdistus, että eihän tämä ruumis vastaa sisäpuolta ollenkaan, vihaan ruumistani ja toivon syntyneeni mieheksi.
Joskus näen unta, jossa minulla on miehen vartalo, ja aamulla herättyäni en voi kuin ihmetellä miten ihanaa se olikaan, ja toivoa etten olisi herännyt aivan vielä. Aika usein ahdistus ja tunne siitä, että on väärässä ruumiissa, alkaa myös siitä, jos syystä tai toisesta alan ajatella esimerkiksi seksiä. Olen kiinnostunut miehistä, mutta ajatus seksistä miehen kanssa naisena ei houkuttele yhtään, jopa inhottaa. Ainoa tilanne joka saa minut kiihottumaan on ajatus seksistä miehen kanssa niin, että itsekin olisin miehen ruumiissa. Voisin ehkä seurustella miehen kanssa naisena, mutta seksielämää en siinä tapauksessa haluaisi.
En tiedä mitä ajatella, tuntuu kuin minussa olisi kaksi eri persoonaa, jotka ovat eri sukupuolta. Joskus tunnen itseni hirveän vahvasti mieheksi ja toisinaan taas naiseksi, kaikki välimuodot tuntuvat hirveän hankalilta. Välillä olen ihan tyytyväinen elämääni ja sitten taas hirveän tyytymätön, kannattaisiko tässä hakeutua tutkimuksiin vai mitä? Kuuluuko itsensä löytämiseen sellainen välivaihe, jossa heilahdellaan ääripäästä toiseen? Kuitenkin olen pienestä asti toivonut syntyneeni pojaksi, mutta jos tunne ei ole jatkuvasti läsnä, niin mistä voin tietää?
Aika sekavaa selitystä, mutta jotenkin tätä piti purkaa siinä toivossa, että jollain muulla olisi samantapaisia kokemuksia.
Olen kertakaikkisen sekaisin, en osaa varmuudella sanoa kumpaan sukupuoleen itseni luokittelisin ja sukupuolettomuudenkin koen ahdistavana. Välillä on pitkiäkin jaksoja, jolloin olen ihan tyytyväinen naiseuteeni ja ruumiiseeni. Silloin pidän ulkomuodostani enkä välttämättä edes haluaisi sitä mihinkään muuttaa. Tykkään olla nainen, näyttää siltä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Aina kuitenkin jossain vaiheessa iskee päälle kauhea ahdistus, että eihän tämä ruumis vastaa sisäpuolta ollenkaan, vihaan ruumistani ja toivon syntyneeni mieheksi.
Joskus näen unta, jossa minulla on miehen vartalo, ja aamulla herättyäni en voi kuin ihmetellä miten ihanaa se olikaan, ja toivoa etten olisi herännyt aivan vielä. Aika usein ahdistus ja tunne siitä, että on väärässä ruumiissa, alkaa myös siitä, jos syystä tai toisesta alan ajatella esimerkiksi seksiä. Olen kiinnostunut miehistä, mutta ajatus seksistä miehen kanssa naisena ei houkuttele yhtään, jopa inhottaa. Ainoa tilanne joka saa minut kiihottumaan on ajatus seksistä miehen kanssa niin, että itsekin olisin miehen ruumiissa. Voisin ehkä seurustella miehen kanssa naisena, mutta seksielämää en siinä tapauksessa haluaisi.
En tiedä mitä ajatella, tuntuu kuin minussa olisi kaksi eri persoonaa, jotka ovat eri sukupuolta. Joskus tunnen itseni hirveän vahvasti mieheksi ja toisinaan taas naiseksi, kaikki välimuodot tuntuvat hirveän hankalilta. Välillä olen ihan tyytyväinen elämääni ja sitten taas hirveän tyytymätön, kannattaisiko tässä hakeutua tutkimuksiin vai mitä? Kuuluuko itsensä löytämiseen sellainen välivaihe, jossa heilahdellaan ääripäästä toiseen? Kuitenkin olen pienestä asti toivonut syntyneeni pojaksi, mutta jos tunne ei ole jatkuvasti läsnä, niin mistä voin tietää?
Aika sekavaa selitystä, mutta jotenkin tätä piti purkaa siinä toivossa, että jollain muulla olisi samantapaisia kokemuksia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
näitä itserakkaiden ääliöiden loputtomia mölinöitä ei siis jaksa lukea edes puoleen vääliin.
OSTA SINÄKIN ELÄMÄ SIWASTA!
vittu mitä ongelmia... pah
Kun tuollaiset ajatukset alkaa pahasti ahdistaa ja haitata arkea, kannattaa ehkä mennä ammattiauttajalle. Jos koet naisvartalosi todella vaikeaksi ja tunnet siitä ajoittain jopa häpeää, voit hyvinkin olla transsukupuolinen tai transgender.
Nykykulttuuri korostaa melko voimakkaasti sukupuolisuutta, vaikka ihmisille välillä uskotellaan, että ollaan menossa sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Luulen, että senkin takia useat ihmiset kokevat jonkinlaista riittämättömyyttä, kun eivät voi täyttää ympäristön vaatimuksia. Silloin ei ole kyse transsukupuolisuudesta, vaan huonosta itsetunnosta.
Juttusi perusteella kuulostat ehkä transgenderiltä.. Anna vain reilusti aikaa itsellesi ja hanki lisää kokemuksia tosielämässä. Jos kuitenkin miellät itsesi "enimmäkseen mieheksi", niin etkö silloin jo ole mies??
...mutta koeta päästä tutkimuksiin Tampereelle. Helsingissä suhtautuminen transgendereihin on tiettävästi nuiva, ja vaikka olisitkin ts, luultavasti saat parempaa ymmärrystä siellä. Jos et pääse kuin Helsinkiin, on ehkä viisaampaa yrittää vielä pohtia asiaa itsekseen, kunnes jonkunlainen selkeys löytyy.
Pohdinta-apuna voisit vaikka käyttää näitä vanhoja kysymyksiä. Olennaista on tunnustella, miltä mikäkin ajatus tuntuu, koska sukupuoli-identiteetti on varsinaisesti tunne- ja vaistotason asia, vaikka transihmiset yleensä yrittävät rakentaa tietoiselle tasolle odotusten mukaisen roolin.
1. Jos sinun pitäisi valita tässä ja nyt jompikumpi sukupuoli, etkä saisi enää koskaan mahdollisuutta muuttaa sitä, mikä se olisi?
2. Entä jos joku muu tekeekin tuon lopullisen päätöksen sinun puolestasi? Miltä se tuntuu?
3. Jos saisit kyvyn vaihtaa vapaasti sukupuolta, käyttäisitkö sitä vain kerran saavuttaaksesi haluamasi sukupuolen, vai jatkuvasti edestakaisin mielesi mukaan?
4. Jos huomenna maailmasta katoaisivat kaikki sukupuolet, ja kaikki ihmiset muuttuisivat androgyyneiksi, haluaisitko silti itsellesi jonkin sukupuolen tunnusmerkkejä? Jos, niin kumman?
5. Jos heräisit huomisaamuna täysin miehenä, ja kaikki hyväksyisivät sinut sellaisena, miltä se sinusta tuntuisi?
6. Kuvittele että olet juuri menettänyt lopullisesti rintasi ja munasarjasi. Miltä se tuntuisi?
7. Mikä miehuudessa on sinulle kaikkein tärkeintä?
8. Kuvittele itsesi kymmenen vuoden kuluttua. Mikä ja missä olet?
9. Kuvittele että lääkäri tarjoaa sinulle kahta vaihtoehtoa: toinen on pysyä naisena ja tulla tyytyväiseksi siihen. Toinen on muuttua kokonaan fyysisesti mieheksi. Pystyisitkö valitsemaan toisen, ja jos pystyisit, kumpi se olisi?
10. Sano itsellesi: "olen nainen". Sano sitten itsellesi: "olen mies". Huomaatko tuntemuksissasi eroja eri väittämien kohdalla? Tuntuiko toinen todemmalta tai paremmalta?
11. Mikä sinua häiritsee nykyisessä olotilassasi kaikkein eniten? Onko se jokin fyysinen, sosiaalinen vai psyykkinen asia?
Transgendereihin suhtautumisessa tilanne ei liene enää mitenkään nuiva, jos asiaa ajatellaan sen perusteella että Helsingistä on annettu kaksi TG-diagnoosia Tampereen yhtä vastaan.
koskaan lukeneeni mikä on transgender?
Tietoa löytyy kaikista sukupuolivähemmistöistä osoitteesta www.transtukipiste.fi
Ilmeisesti aiemmasta nuivasta asenteesta on valitettu, ja valitus on purrut... myönnän että tietoni tästä asiasta ovat viime vuoden puolelta.
enpä löytänyt transgenderistä mitään (vaikka muista kyllä tuolla lukee). Oletan kuitenkin että se ON eri asia kuin transsukupuolisuus?
http://www.treseta.com/sukupuolisuus.php
http://www.dreamwearclub.net/mekkopaallejamenoks.html#Sukupuoli
Blindness:"Olen naisen ruumiiseen syntynyt..."
Vastasit itse kysymykseesi. nainen olet! Lakkaa pohtimasta hulluja asioita.
Sukupuolisuus on muutakin kuin fyysinen kokonaisuus
Aivojen rakenne on mitä suurimmassa määrin fyysinen kokonaisuus. Ei sukupuoli-identiteetti ole mitään henkimaailman juttuja.
Mutta se mikä sielä liikkuu ei ole fyysistä.
Mistä lähtien sähkövirta ja välittäjäaineet on lakanneet olemasta fyysisiä?
Mulla on vähän sama juttu. Olen aina ollut poikatyttö ja lapsena leikin paljon poikien kanssa kunnes muuton jälkeen, uudessa koulussa ajauduin tyttöjen seuraan. En kuitenkaan silloin tuntenut kuuluvani joukkoon.
Monet luulivat ja luulevat minua toisinaan pojaksi mikä tuntuu hyvältä. Vaatteita ostaessa suuntaan yleensä miesten puolelle. Vaikka oikean koon löytäminen on usein hankalaa.
Miesten seurassa olen mieluiten yksi äijistä, kuin myös silloin kun olen yksin. Toisaalta joskus on myös ihan ok olla naispuolinen henkilö (harvemmin). Nainen olen "mielelläni" silloin kun olen naisten seurassa naisena, pidän siitä naisten välisestä kanssakäymisestä, joka yleensä aina muuttuu kun paikalle tulee mies.
Pidän naisista ja elän elämääni lesbona, mutta luultavasti nauttisin enemmän elämästä ja mm. seksistä miehenä. Naisen sukupuolielimet ei tunnu omilta, jolloin seksi on aina jotenkin vaillinaista. Mutta en uskalla niitä lähteä leikkaamaan. Rinnat haluaisin pois, mutta sekin pelottaa.. Ja mitä jos jää johonkin välimuotoon, esim. ei rintoja, mutta naisen sukupuolielimet ja virallisesti nainen? Myös hormoonien ottaminen herättää paljon kysymyksiä/pelkoja, esim niiden terveysvaikutuksista.
En tiedä miksi itseni luokittelisin, ehkä transgender olen.. Jos olisi jokin kolmas sukupuoli, niin varmaan kuuluisin siihen, mutta nykyään kun joka paikassa luokitellaan joko mieheksi tai naiseksi en oikein kuulu kumpaankaan ryhmään.
Enkä kai kuulu transseksuaalienkaan kanssa samaan "ryhmään", koska en ole niin varma asioistani kun ts:t yleensä. En ole kaikilla mahdollisilla keinoilla korjaamassa kroppaani sukupuolta vastaavaksi.
"Myös hormoonien ottaminen herättää paljon kysymyksiä/pelkoja, esim niiden terveysvaikutuksista."
Transihmisten hoidossa ei ole pelkoa terveysvaikutuksista. Kyllähän riskejä on, mutta lääkärit seuraavat tarkasti terveydentilaa. Muutenkin hormonimäärät on asialliset verrattuna johonkin "villiin" käyttöön.
ja oon sitä mieltä että se on hyvä jos on pelkoja. Mutta ei pidä antaa niiden estellä. Sen kun vaan jos tosiaan siltä tuntuu niin hakeudu vaan hoidattamaan sukupuoles. Kaikki ne riskit, kipu ym. tulee varmasti olemaan sen arvoisia. Etukäteen niiden ajatteleminen ei tosin varmaan ole kovinkaan järkevää. Kunhan vaan ymmärtää ne riskit ja osaa aavistella mitä edessä päin odottaa. Mikään ei kuitenkaan ole helppoa elämässä.
Itse en ole 100% varma aina. Tulee koko ajan mieleen että entä jos olenkin väärässä? Mutta jos olen väärässä se selviää sitten tutkimusten aikana. Kuitenkaan en sitä usko kun tekee itselleen kysymyksiä kuten, mitä Transbat oli tuonne aikaisempaan viestiin laittanut:
"1. Jos sinun pitäisi valita tässä ja nyt jompikumpi sukupuoli, etkä saisi enää koskaan mahdollisuutta muuttaa sitä, mikä se olisi?
2. Entä jos joku muu tekeekin tuon lopullisen päätöksen sinun puolestasi? Miltä se tuntuu?
3. Jos saisit kyvyn vaihtaa vapaasti sukupuolta, käyttäisitkö sitä vain kerran saavuttaaksesi haluamasi sukupuolen, vai jatkuvasti edestakaisin mielesi mukaan?
4. Jos huomenna maailmasta katoaisivat kaikki sukupuolet, ja kaikki ihmiset muuttuisivat androgyyneiksi, haluaisitko silti itsellesi jonkin sukupuolen tunnusmerkkejä? Jos, niin kumman?
5. Jos heräisit huomisaamuna täysin miehenä, ja kaikki hyväksyisivät sinut sellaisena, miltä se sinusta tuntuisi?
6. Kuvittele että olet juuri menettänyt lopullisesti rintasi ja munasarjasi. Miltä se tuntuisi?
7. Mikä miehuudessa on sinulle kaikkein tärkeintä?
8. Kuvittele itsesi kymmenen vuoden kuluttua. Mikä ja missä olet?
9. Kuvittele että lääkäri tarjoaa sinulle kahta vaihtoehtoa: toinen on pysyä naisena ja tulla tyytyväiseksi siihen. Toinen on muuttua kokonaan fyysisesti mieheksi. Pystyisitkö valitsemaan toisen, ja jos pystyisit, kumpi se olisi?
10. Sano itsellesi: "olen nainen". Sano sitten itsellesi: "olen mies". Huomaatko tuntemuksissasi eroja eri väittämien kohdalla? Tuntuiko toinen todemmalta tai paremmalta?
11. Mikä sinua häiritsee nykyisessä olotilassasi kaikkein eniten? Onko se jokin fyysinen, sosiaalinen vai psyykkinen asia?"
Mielestäni ihan hyviä kysymyksiä :)
olen kokenut ihan samaa pohdintaa, mutta vain päin vastoin. Olen miehen kehossa oleva nainen. Olisi niin ihanaa jos voisimme vaihtaa kehomme keskenään. Mä koen sksuaalista vetovoimaa miehiin, haluaisin antautua miehelle NAISENA. En voi kuvitella että tekisin sen tällaisella keholla. Sun kertomuksi oli kuin kopio omastani vain "peilikuvana" siitä. Mä haluaisin saada kaiken naiseuden, rinnat, emättimen, kohdun, munasarjat, menkat, raskauden....eli on ahdistavaa kun ei voi elää sitä elämää joka tuntuu sisällä olevan.