Olen tosi onneton harjoittelupaikassani. Vika ei ole paikassa, vaan siinä että nyt olen lopullisesti huomannut olevani väärällä alalla. Onko kellään muulla kokemuksia tällaisesta? Tilanne saa minut tosi onnettomaksi, ahdistuneeksi ym. Itken kotona iltaisin. En tiedä mitä tehdä. Onko kukaan täällä keskeyttänyt harjoittelua? Perutaanko harjoittelupalkka siinä tapauksessa, vai saako silti palkan siltä ajalta jonka on työskennellyt?
Onneton harjoittelussa
lopettaako?
61256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Tosi kurja tilanne! :( Ei tuollaista varmasti pidemmän päälle jaksa. Ei kannata kärsiä, vaan kylmästi lopettaa, jos siltä tuntuu. Lopettaminen voi tuntua vaikealta päätökseltä, mutta mieti hyviä puolia: mahdollisuus mennä toiseen työpaikkaan, ahdistus loppuu, ja mieti, mitä kaikkia UUSIA ja PAREMPIA vaihtoehtoja sinulle löytyykään.
Tuo ei ehkä ole sinun alasi, mutta sinulle on olemassa paljon muita aloja.
Voit alkaa katsastaa uusia paikkoja jo nyt. Mene vaikka työkkärin ilmoitustaulua tutkimaan heti maanantaina tai ota itse yhteyttä työpaikkoihin, jotka kiinnostaisivat. Jos löydät paremman vaihtoehdon, niin lopettaminen on varmasti helpompaa.
Tämä tuntuu nyt tosi vaikealta tilanteelta sinusta, mutta ole vahva äläkä luovuta. Se tilanne ei tule kestämään ikuisesti. Työharjoittelun saa lopettaa, mutta en tiedä, tuleeko siitä joku karenssi, mutta jos löydät uuden paikan, niin saat sen työmarkkinatuen sitten (karenssi koskee vain silloin kun saisit rahan kotona olemalla) kyllä. Tietääkseni saat palkan siltä ajalta, jonka olet työskennellyt.
Kuinka paljon sinulla on sopimusta jäljellä? Jos sitä on siedettävä määrä, niin varmasti kestät sen, mutta voit lopettaakin. Jos voit jatkaa, niin mieti kaikkia hyviä puolia siinä, ja keksi itsellesi vaikka viikonlopuksi joku kiva palkinto, jonka saat kun jaksat viikon. Itse harrastan keikoilla käymistä, niin sopivasti tässä sattuukin olemaan keikka per viikonloppu, yhtenä jopa 2. :) Ja ajattele, mitä kivaa voit saada sillä rahalla, jonka todella ansaitset, ja tosissaan tuntuu, että sen olet kyllä ansainnutkin.
Sellainen keino minulla oli kirjoituksissa, kun oli suuri ahdistus lukuloman ja muun kanssa, että tein itselleni kalenterin, johon tein joka päivälle laatikon, jonka sitten ruksailin yli, kun koitos oli kärsitty. Oli helpottavaa huomata, että enää 20,10, 5... jne. päivää ja lopilta voi helpotus sitä päivää kun kaikki oli ohi ja lakki oli tulossa.
Ja mikä tärkeintä: ÄLÄ JÄÄ YKSIN! Puhu jonkun läheisen ihmisen kanssa, sillä se oikeasti helpottaa ahdistusta! Itse en voinut puhua kenenkään kanssa.
Tsemppiä! Selviät tästä kyllä.
Jos tuo ei ollut oma alasi, niin joku toinen kyllä on. Varmasti löytyy oma alasi. Uskalla lopettaa rohkeasti. Menentät yhden paikan, mutta saat loputtoman määrän uusia mahdollisuuksia. Mieti tätäkin.
Päätös sinun täytyy tehdä itse, mutta haluan rohkaista sinua siinä. Lähde liikkeelle asian kanssa heti kuin mahdollista.
VOIMIA!
Mulla oli sama juttu viime keväänä, mutta onneksi harjoittelu kesti "vain" viisi viikkoa. Tiesin heti ekasta päivästä lähtien että se ei vain ollut mun juttuni, ja mä tosiaan olin tosi ahdistunut joka ilta. Sitä ei voi edes kuvailla miltä tuntui tulla kotiin illalla ja tietää että seuraavana päivänä olisi sama juttu edessä :(
Kun päätin, että lopetan kyseisen koulun, jaksoin harjoittelun loppuun. Vaikeaa se oli. Teki mieli keskeyttää monta kertaa, mutta jatkoin koska se oli palkatonta ja olisin muuten menettänyt opintotukeni. Helpotti huomattavasti kun teki päätöksen vaihtaa alaa.
Hei Lilli ja Maria! Kiitos kauheasti teille molemmille viesteistänne. Niiden lukeminen auttoi minua tosi paljon. Ihanaa että voi saada näin paljon tukea ihan vierailta ihmisiltä :) Kiitos myötätunnosta.
Olen päättänyt kestää harjoitteluni loppuun, koska sitä on enää 5 viikkoa. Mutta jo ajatus, että VOISIN lopettaa, ja että on muitakin jotka ovat kokeneet samanlaista, auttaa jollain tavalla... tunnen itseni vapaammaksi! Oloni on nyt paljon parempi kuin silloin kun kirjoitin tuon viestin. Autoitte osaltanne enemmän kuin arvaatte!
... tämän jälkeen aion todellakin vaihtaa alaa!!!!
...että millä alalla nyt olet? Itsellä nyt vähän sama tilanne. En kyllä ole työharjoittelussa (vielä) mutta opiskelen kaupallista alaa ja TODELLAKIN tuntuu, että tää ei oo mun juttu... Halu vaihtaa olis kova, mutta minne??? Ei tietoa! ja sitten vielä kaikki tutut(isä,äiti,avokki) on koulun lopettamista vastaan. Isäni varsinkin! En edes ole uskaltanut kertoa kuinka tosissani oikeasti olen... Iltaisin kans vähä sama ongelma, että kun pitäisi mennä nukkumaan tulee väkisin tippa linssiin ja masentunut olo kun tietää että aamulla pitäis sinne paskaan lähteä... (tälläkin hetkellä pitäisi olla koulus, mutta minäpä masennun yksin kotona :...()
Muista tämä, että päätös on yksin sinun. Vain sinä kamppailet koulussa/harjoittelussa, joka ei sinua oikeasti kiinnosta. Ota etäisyyttä ja etsi rauhassa paikkasi.
Sinulla on koko elämä edessäsi ja vain sinä olet oman elämäsi arkkitehti ja voit luoda siitä sellaisen,kuin haluat. itse olen löytänyt paikkani hoitotyöstä ja siinä riittää paljon variaatioita, millaista työtä tekee, nytkin olen kouluttautumassa eteepäin vähän toisenlaisiin hommiin, neuvontatyöhön.
Toivottavasti löydät paikkasi, mutta sinun pitää nyt kuunnella vain itseäsi ja mieti niitä omia vahvuuksiasi, löydät kyllä polkusi!
Voimia!