Sain kaksi viikkoa sitten aivan ihastuttavan pienen pojan. Pääsimme vasta toissapäivänä sairaalasta kotiin. Pojallani oli hengitysvaikeuksia muutaman ensimmäisen päivän ajan.
Minuun, äitiin, se vaikutti todella kovasti. Olen vain itkenyt koko ajan, ja tuntuu pahalta. Pidän itseäni huonona äitinä. Onneksi poika nukahti hetkeksi, jotta sain hieman omaa aikaa.
Minua pelottaa tuleva, entäs jos poika sairastuu tai ei saa esimerkiksi yöllä henkeä ja tukehtuu.
Minusta tuntuu, että voimani ovat lopussa, ja ajatelkaa, olen ollut äiti vasta kaksi viikkoa.
Onko kenelläkään toisella äidillä ollut samanlaisia tuntemuksia? Toivoisin, että autatte pikkaisen.
Minuun, äitiin, se vaikutti todella kovasti. Olen vain itkenyt koko ajan, ja tuntuu pahalta. Pidän itseäni huonona äitinä. Onneksi poika nukahti hetkeksi, jotta sain hieman omaa aikaa.
Minua pelottaa tuleva, entäs jos poika sairastuu tai ei saa esimerkiksi yöllä henkeä ja tukehtuu.
Minusta tuntuu, että voimani ovat lopussa, ja ajatelkaa, olen ollut äiti vasta kaksi viikkoa.
Onko kenelläkään toisella äidillä ollut samanlaisia tuntemuksia? Toivoisin, että autatte pikkaisen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule Jennie, monella äidillä on varmasti ollut samanlaisia tuntemuksia. Synnytin itsekin kuukausi sitten pienen pojan. Tietenkin on huolta tulevasta, mutta tapaturmiakin voi ehkäistä. Varmastikin pelkäät sitä kätkyt kuolemaa, mutta se on erittäin harvinaista. Sitäkin voi ehkäistä siten, että ei laita lasta nukkumaan vatsalleen. Ja ei laita sänkyyn paksuja tyynyjä lapsen pään alle.
Yritä saada tukea ystäviltäsi ja perheeltäsi, jos mahdollista.
Hyvin sinä pärjään, luota itseesi.
Kaikkea hyvää sinulle.
terveisin, äiti
Varmasti pärjäät,lapsesi kasvaa nopeasti ja kannattaa ottaa asia kerrallaan eikä turhaan murehtia mitä voisi tapahtua.
Yksin ei kannata jäädä jos tuntuu epävarmalta,neuvolassa kannattaa puhua peloistaan.
Itselläni oli aikoinaan samantapainen tilanne kuin sinulla...vauvani oli teholla 8 vrk ja minä pääsin aikaisemmin kotiin
Luota siihen että koska vauvasi on kotiutettu,hän on myöskin kunnossa.
(muistan kyllä itsekin tarkistaneeni vähän väliä hengitystä ja välillä piti vähän tönäistä kun en ollut varma hengittikö vauva vai ei...tämmöiset kuuluu asiaan kun kaikki on uutta ja ei ole kokemusta ....)
Et ole huono äiti, lapsesi alkuvaikeudet eivät ole sinun syysi.
Soita neuvolaan ja varaa aika tai pyydä terveydenhoitaja kotikäynnille ja ota puheeksi tuntemuksesi ja pelkosi, sitä kautta saat asiantuntijan arvion siitä, mitä kannattaa tilanteessa tehdä. Joskus masennus on niin vaikea, että atrvitaan jopa lääkitystä tilanteen parantamiseksi. Mutta sitäkään ei tarvitse pelästyä, sillä sellainen on tavallisempaa kuin yleensä tiedetäänkään. Sinun tilanteesi on hyvä siksi, että itse tunnistat tilanteen ja etsit tukea ja apua.
Lapsesi kasvaa ja kehityy nopeasti, nauti hänen hoitamisestaan ja seuraamisestaan, pärjäätte yhdessä oikein hienosti, vaikka aina ensimmäisen kanssa tulee kaikenlaisia pelkoja ja epävarmuutta. Se on aivan normaalia.
Hyvää vuoden jatkoa sinulle ja vauvallesi!
Totta kai masentaa,kun kaikki ei mennytkään kuten neuvolan valmennusvideossa. Muista,että syy ei ole sinun ja vauvasi on hoidossa, saat varmaan kysellä neuvoja lastenosastolta ja/tai neuvolasta, sitä varten ne ovat. Minusta olet vain kunnon äiti, kun mietit lapsesi hengitystä. Sit kun et enää piittaa lapsesta, vain olet omissa ajatuksissasi, alkaa olla masennuksesta kyse. Älä kuitenkaan päästä itseäsi siihen pisteeseen, juttele tutuille tai vaikka em. neuvolaan.
Muistan kyllä tunteen 12 vuoden takaa, kun kaikki ei mennytkään niin kuin valmennuksessa oli "opeteltu". Syyllisyys oli hirveä, vaikka itse en ollut aiheuttanut mitään ongelmistamme. Olis vaan pitäny osata...
Ja kuule, ei taida yhtään lohduttaa, mutta löydän itseni vieläkin joskus 12-vuotiaan sängyn viereltä kuulostelemasta...
...niin itsellesi kuin vauvalle. Ja ONNEA syntymän johdosta!
Oma esikoinen jouduttiin sektiolla leikkaamaan ja poikani joutui syntymän jälkeen 2vrk todella taistelemaan hengestään. Hänet hätäkastettiin ja lääkärit olivat toivottomia. Itselläni on elämä Jeesuksen Kristuksen kädessä eikä tarvitse pelätä vaikeitakaan tilanteita. Rukoilin Jumalan tahdon tapahtumista ja poikani selvisi elämään. Sairaalasssa hän joutui elämään 4 vkoa syntymän jälkeen ja kotiuduttuaan joutui 1,5 vuotiaaksi käymään jälkitarkastuksissa. Elämä oli todella rankkaa, mutta rukousten avulla selvisimme. Neuvolassa meitä kuunneltiin ja tänä päivänä kun käymme neuvolassa, meidän perheestä ollaan selvästi iloisia, sillä vaikeuksien kautta olemme käyneet voittoon.
Jokainen äiti on ainutlaatuinen omalle lapselleen - kukaan toinen ei voi sitä paikkaa ottaa, vaikka kuinka oli meriittejä. Arvosta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi virheitä, myös miehellesi ja ennen kaikkea helli lastasi. Lasta ei voi koskaan RAKASTAA liikaa!!! Voimia ja siunausta=)
itkuisuus ja levottomuus on normaalia nuorelle äidille. Itse sairastin oikein kunnon lapsivuodemasennuksen. Se alkaa vasta vähän myöhemmin. Siinä ei enää kyyneleet valu. Siitä huolimatta hoidin lapseni hyvin, kyllä sinäkin pärjäät. Ja jos et, niin ota yhteys vaikka perheneuvolaan tai yksityiseen psykiatriin.