hei!
ajattelin vähän purkaa tunteitani tänne.Olen raskaana, jotain 8vko.ens viikolla lääkäri aika.raskaus on todellinen yllätysraskaus, eli söin minipillereitä koko ajan ja siitä huolimatta huomasin menkkojeni jäävän pois ja niin vitsin kuvottavan olon tulevan tilalle. Nooh, mieheni ei kauheen innossaan ollu, tokaisi vain että päätä mitä teet. Minulla työura pahasti kesken ja lapsi sotkee luonnollisesti kaikki hyvät suunnitelmat ja työasiat.
Oikeesti nyt tuntuu siltä, ettei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, toisena päivänä tuntuu varmuudelta et vien tän loppuun ja toisena taas että otan vaik omin käsin pois.Masentaa ajatus isosta mahasta,synnytyksestä,imetyksestä,tissitulehduksista,äityislomasta, kaikesta mikä lapseen liittyy.en ole mikään pehmoäiti tyyppiä, haluaisin suunnitella kaiken etukäteen,mut näitä tulee ja ne sotkee pahasti suunnitelmat.
sanokaapa viisaammat, onko tää normaalia, jatkuva jahkailu...en oikeesti ole varma olenko edes äidiksi......vaik olen jo kolmikymppinen.siis iso akka
ajattelin vähän purkaa tunteitani tänne.Olen raskaana, jotain 8vko.ens viikolla lääkäri aika.raskaus on todellinen yllätysraskaus, eli söin minipillereitä koko ajan ja siitä huolimatta huomasin menkkojeni jäävän pois ja niin vitsin kuvottavan olon tulevan tilalle. Nooh, mieheni ei kauheen innossaan ollu, tokaisi vain että päätä mitä teet. Minulla työura pahasti kesken ja lapsi sotkee luonnollisesti kaikki hyvät suunnitelmat ja työasiat.
Oikeesti nyt tuntuu siltä, ettei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, toisena päivänä tuntuu varmuudelta et vien tän loppuun ja toisena taas että otan vaik omin käsin pois.Masentaa ajatus isosta mahasta,synnytyksestä,imetyksestä,tissitulehduksista,äityislomasta, kaikesta mikä lapseen liittyy.en ole mikään pehmoäiti tyyppiä, haluaisin suunnitella kaiken etukäteen,mut näitä tulee ja ne sotkee pahasti suunnitelmat.
sanokaapa viisaammat, onko tää normaalia, jatkuva jahkailu...en oikeesti ole varma olenko edes äidiksi......vaik olen jo kolmikymppinen.siis iso akka
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihtoehtoja on monta mutta miksi tehä lapsi maailmaan jos sitä ei rakasteta. Ja siinä voi myös käydä niin että hylkäät sen...
Kannattaisi ottaa selvää myös Adoptiosta nimittäin on niitä naisia jotka haluaisi lapsen mutta ne ei saa...Älä hyvä ihminen tee lasta maailmaan jos et sitä rakasta...
Mulla on henk. kohtasia kokomuksia hylätyistä lapsista kun ura sai mennä edelle...
Olen itse rv 22 ja odotan innolla vaavia maailmaan että saan rakastaa ja hoivata sitä, nautin myös ISOSTA mahasta...
Toivottavasti teet päätöksen mikä on sinulle ja lapselle hyväksi...
Vointeja sinne!!
Mä ajattelin aikalailla saman tapaisesti, kun sain kuulla odottavni lasta.
Uusi koulu piti aloittaa elokuulla, vakituista parisuhdetta ei ollut, asuin kimppakämpässä joten muutto oli edessä. Ja olenhan vasta 18vuotias.
Mutta päätin kuitenkin pitää lapsen ja kaikki on tähänasti mennnyt hyvin. Siirsin opintoja ja muutin omaan asuntoon yms yms.
Ja nyt on viikkoja kasassa 25 (huomenna 26)
Olen oppinut rakastamaan tätä pikkuista masuasukkia niin, että en tiedä mitä tekisin jos pikkuiselle siellä masussa tapahtuisi jotain.
Olen huomannut kuinka mukavaa on kiertää kaupoissa katselemassa lasten vaatteita ja miettiä lapselle nimeä jne.
Maha ei onneksi ole vielä kauhean suuri :D
Joten mieti tarkkaan. Sinun kohdallasi myös tämä toinen vaihtoehto on täysin ymmärrettävä, koska ehkäisysi on pettänyt. Päätös on varmasti vaikea, mutta voimia sinulle jatkoon :)
...ajattelisit vauvan tuoksua, pientä pulleaa kättä ja tuhisevaa nenää, ensimmäistä hampaatonta hymyä, pehmeää ihoa, jokeltelua masentavien tissitulehdusten ja isojen mahojen vastapainoksi. Äitiyteen kasvaa, vaikkei mikään ns. äitityyppi olekaan. Tiedän kokemuksesta! :-)
kiitos kommenteistanne. täytyy pohtia asiaa, jos sitä oppiskin rakastamaan itseään erilaisena,erinäköisenä kuin ennen, kuvottavaa oloa, väsymystäkin rakastamaan..en tiedä,enkä todellakaan tiedä,monet märyt olen märsännyt,mutta ehkä pidän ehkä en.aina riittää joka asiaan monta mielipidettä ja oikeestaan en usko ettenkö oppisi rakastamaan tätä lasta,varmasti,en kuitenkaan kylmä ole,en vain ole sitä norm.äiti tyyppiä
Kommentoin asiaa joiltain osin, kun pisti silmään nuo sun ajatukset..
Minua kummastuttaa tämä stereotypia äiti-ihmisestä. Olen kyllä siihen törmännyt itsekin. Joittenkin ihmisten mielestä raskaus ja äitiys saa naisen muuttumaan ihan totaalisesti, entisestä elämästä ei ole tietoakaan, puhumattakaan ulkonäöstä. Minä kuitenkin uskon, että se on ihmisestä itsestään kiinni, miten se elämä kulkee lapsen myötä. Täällä nettipalstoilla olen saanut kovasti lokaa niskaani noistakin syistä, kun ennen raskautta en kuulemma voinut kuvitella, millaista on olla raskaana ja raskaana ollessani en voinut kuvitella, millaista on kun vauva syntyy ja nyt kun vauva on syntynyt ja ensi viikolla 1kk vanha, en kuulemma voi kuvitella millaista elämä on kun vauva on muutaman kuukauden vanhempi jnejnejne.. Joillakin ihmisillä on hirveä tarve väittää, että kaikilla muillakin menee kuten heillä. Joku sanoo, että vauvan myötä ei kerkeä sitä ja tätä, mutta siihenkin voi hyvin pitkälti itse vaikuttaa.
Sitten, kun tämän sanoo ääneen, tulee aina joku joka alkaa vedota siihen, että koliikkivauvan kanssa ei ehdi sitä ja tätä.. sitä en taas ymmärrä, että ihmisten pitää vedota tuollaiseen kilpailuasemaan ja vedota johonkin helppo/vaikea vauva asetelmaan. Varmasti löytyy aina joku, jolla on vaativampi vauva kuin itsellä, mutta ei niitä asioita voi suoraan rinnastaa toisiinsa.
Ehkä mulla on niin vilkas mielikuvitus sitten, mutta raskausaika ei yllättänyt sen kummemmin eikä tämä vauvan kanssa elokaan. Jotkut välillä puhuivat minulle, että ei se ole niin ruusunpunaista se arki. En ole ikinä väittänytkään, että olisi - ja vaikka en täällä jokaisen väsymyksen hetkenä ruikutakaan, niin se ei tarkoita sitä ettenkö minäkin olisi välillä ihan pirun väsynyt.
Raskausaikana olin varautunut kaikilta osin pahimpaan, kaikkiin kamaliin vaivoihin yms. Kannatti, nyt voi iloita senkin edestä että esim. ulkonäkö on ihan samanlainen kuin aiemminkin. Siihen voi yrittää itsekin vaikuttaa, esim. ei syö kahden edestä. Raskausarpiakaan ei tullut, ehkä jonkun mielestä pinnallista edes ajatella näitä ulkonäköjuttuja mutta kyllä mä nautin siitä että ensi kesänä voi olla uimarannalla ihan samannäköisenä kuin ennenkin! :D
Ja oli mulla raskausaikana välillä kamalaa väsymystäkin, mulle olis sopinut se, että raskaus olisi kestänyt vaikka 7kk (siis ajatuksella leikitellen, tietenkään en mitään keskosta toivonut!). Siinä vaiheessa alkoi olla jo ihan valmis sen vauvan tuloon ja loppuaika oli sitten ihan odottamalla odottamista :D
Hassua on myös se, että monet jo äidit potevat vauvakuumetta vaikka yhtä monet äidit myös puhuvat siitä, miten raskasta se elo vauvan kanssa on, tai miten lyhyt se vauva aika on. Tätä itsensä psyykkausta harrastaneena harjoitan sitä yhä, ajatellen pahimpina väsymystuokioina (kuten eilen yhdeksän tuntia kitinää ja itkua kuunnellen, vauvan kärsiessä ilmavaivoista, nukahtaen max viideksi minuutiksi kerrallaan useampaan otteeseen) että tämä vauva-aika on tosiaan lyhyt (vauva nyt 4vkoa vanha) ja kyllä sen kestää kun ajattelee eteenpäin.
Eli varmasti sinäkin siitä selviät, jos niin päätät ja haluat. Välittämättä siitä, mitä muut äipät sanovat. Parhaimpia kommentteja kun on nekin, että ulkonäköään ajatteleva äiti ei jotenkin välittäisi vauvastaan. Muakin joku kritisoi, kun mietin miltä paikat näyttävät synnytyksen jälkeen (maha ja alapää) että en muka ajatellut miten vauva voi synnytyksen jälkeen. Ihan niinkuin nuo asiat sulkisivat toisensa pois jotenkin, että jos ajattelet ulkonäköäsi, niin et välitä vauvastasi.
Ei sun tartte mihinkään muottiin mukautua, vaan mene eteenpäin sellaisena äitinä kuin olet! :)
Moi! oli kiva lukea, että jollakin on ihan sama tilanne kun minulla! Mulla on jo 1 lapsi (8v) ja nyt uudelle miehelle raskaana. ollaan oltu yhdessä kohta 5v. 2 viikon päästä on eka neuvola aika, mutta olen tilannut ja saanut ajan myös aborttin. Aluksi halusin lásta, ja mies haluaa myös. Mutta mieskin vain odottaa päätöstäni, että mitä teen.
ajattelen vaan että jaksanko enää samaa rumbaa alusta. Lapsen lääkärit, harrastukset ym.. Ja mulla saattaa vaihtua mieli jopa 2 tunnin välein. En tod. tiedä mitä tekisin. En myöskään ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti.. Pidän huolta ulkonäöstä ym ja saahan ne kilot pois sit ja... Olen jo alkanut miettiin haluanko lasta, saatikka olla loppuelämää tämän miehen kanssa.
Ajatukset ihan sekaisin.Ja ens perjantaihin menessä pitää päättää. JEP.
mulla just samanlail, perjantaina lääkäri ja ajattelin et otan ajan aborttiin ja mietin sitten, mulla ei ole yhtään lasta tämän miehen kanssa ollu 3vuotta,mut emmä viel mitään ois halunnu..toisaalta kyllähän sitä pärjäis ja hoitais varmaan sen ihan hyvin,mutta kun mutta elämä on elämää,en tiedä haluanko viettää sitä lapsen kanssa seuraavat 20vuotta.....miettii..miettii..ehkä liikaakin
tsemppiä sulle! kiva ku noita kohtalotovereitakin on, eikä yksin ole tällänen puuaivo.
miettinyt mitä mieltä olit lapsista ennen raskautta? Olitko koskaan ylipäätään ajatellut "hankkia"lapsia vai oletko ajatellut olevasi "uranainen"? Kun sinulla kuitenkin on jo ikää,niin jos joskus lapsia haluat,niin turha kai sitä on aina tuonnemmaksi lykätä. Jos lasten "hankkimista" alkaa ajatella järkevästi,niin oikeastaan koskaan ei ole oikein hyvä aika. Talous voisi olla enemmän kohdallaan,asunto voisi olla suurempi jne.
Teet kumman päätöksen tahansa,sen kanssa sinun on elettävä loppu elämäsi. Voimia sinulle!