Keneen ne oikein uppoaa? En tajua, en ole ikinä tajunnut.
Runoutta jopa joskus luenkin, mutta tuollaiset köykäiset omalle rakkaalleen kirjoitetut lässytykset ym, lähinnä etoo ja puistattaa. Kerran yksi nainen erehtyi kirjottaan mulle runon ja siinäpä laski hänen pisteet heti murto-osaan.
Enpä kyllä ole koskaan tajunnut, mitä hohtoa on jossain romantiikassa, kynttiläillallisissa tai edes rakkauslauluissa.
Osaan jopa rakastaakin ja osoittaa hellyyttä;) En mä mikään pakastekapakala ole. En vaan tajua tuota romanttista hössötystä ja lässytystä. Enkä mä ole totaalikieltäytyjä kynttilöidenkään suhteen, tunnelman vuoksi niitäkin tulee polteltua silloin tällöin, kaikki varmaan tajuaa, mitä tuolla aikaisemmalla kynttiläpäivällisjutulla tarkoitin.
Eikö kenelläkään muulla tule sellaisesta huono, vaivautunut olo? Kenen tunteisiin vaikuttaa se, jos joku ihastunut tulee, polvistuu ja lausuu itserustaamansa runon? Sehän on vain ja ainoastaan typerää.
Selittäkää mulle, mitä siinä on niin hienoa? Tai ylipäätänsä mikä romantiikan idea on ja mitä se ihmiselle antaa?
Runoutta jopa joskus luenkin, mutta tuollaiset köykäiset omalle rakkaalleen kirjoitetut lässytykset ym, lähinnä etoo ja puistattaa. Kerran yksi nainen erehtyi kirjottaan mulle runon ja siinäpä laski hänen pisteet heti murto-osaan.
Enpä kyllä ole koskaan tajunnut, mitä hohtoa on jossain romantiikassa, kynttiläillallisissa tai edes rakkauslauluissa.
Osaan jopa rakastaakin ja osoittaa hellyyttä;) En mä mikään pakastekapakala ole. En vaan tajua tuota romanttista hössötystä ja lässytystä. Enkä mä ole totaalikieltäytyjä kynttilöidenkään suhteen, tunnelman vuoksi niitäkin tulee polteltua silloin tällöin, kaikki varmaan tajuaa, mitä tuolla aikaisemmalla kynttiläpäivällisjutulla tarkoitin.
Eikö kenelläkään muulla tule sellaisesta huono, vaivautunut olo? Kenen tunteisiin vaikuttaa se, jos joku ihastunut tulee, polvistuu ja lausuu itserustaamansa runon? Sehän on vain ja ainoastaan typerää.
Selittäkää mulle, mitä siinä on niin hienoa? Tai ylipäätänsä mikä romantiikan idea on ja mitä se ihmiselle antaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
rakastaa osaat kyllä.
kaikki lässytykset yms. silloin kun olen tosissani rakastunut. Runojen kirjoittaminen varsinkin on äärettömän söpöä, vaikka ne olisi miten kökköjä tekeleitä. Jos toisena osapuolena on ihminen, johon en ole korviani myöten rakastunut, niin silloin se on tietysti vaivaannuttavaa. Mutta rakastuneena sitä näkee kaiken niiiiiin toisin.
jos ihanaisen naisen tuotosta;)
sisällä voi piilee pieni piru :P
Ei ihme, että kliseisyys ja kaavan noudattaminen voi tuntua typerältä. Voisin hyvin kuvitella itsekin ajattelevani, että tää on niin tätä. Ihan kuin romanttisen olon pitäisi tulla automaattisesti, kun merkkiä näytetään.
Eihän se ole silloin välttämättä edes aitoa.
Aito romantiikka taas on taianomaisia hetkiä. Se on juttuja, joita vain ne kaksi voivat ymmärtää. Se on katseita. Joskus se on vaikka runoja. Ennen kaikkea se on mielikuvia.
Lässytyskin toimii, jos se on just silloin luontevaa.
Ota kissa tai koira, niin voit opetella silittämistä, lepertelyä ja jos hyvin onnistut, huomaat jopa herkistyväsi sanallisiinkin tunteen ilmaisuihin - eikä tarvitse pelätä kynttiläillallisia.
sielunsisareni ;) Minä tajusin kyllä täysin mitä ajoit takaa. Kaikki ei vain välitä sellaisesta eikä näe siinä hohtoa. Niin rakkaudettomalta ja karulta kun se sitten kuulostaakin jonkun romanttisen sielun mielestä. Ihmiset nyt vaan on oikeasti erilaisia. Toinen tykkää söpöstelystä, vaaleanpunaisista unelmista, pitsihörhelöistä tmv. Toinen ei.
Minä en ole koskaan ollut järin romanttinen ihminen. Toista ihmistä hellin mielelläni, mutta ylihempeät itsekyhätyt rakkausrunot, ylihempeät kortit ja muut vastaavat ei siihen kuulu. Eikä minua ole koskaan sanottu tunteettomaksi tai kyvyttömäksi rakastamaan sen takia. Päin vastoin. Kyllä vakka kantensa valitsee.
On aika hassua vetää heti kyvyttömyys rakkauteen esille. Jos on kauhea tarve hyökätä toisen kirjoittamaa vastaan, kannattaa ehkä kysyä itseltään mikä on se joka oikeasti niin kauheasti ärsyttää. Elämää voi elää niin monella tavalla.
... ja käsitys mikä ihmisestä on romanttista, vaihtelee kovasti.
Jonkun mielestä romantiikan huippu on yhteinen tunturivaellus rinkat selässä ja yöpyminen askeettisissa olosuhteissa - koruton yhdessäolo. Toisen mielestä läsnä pitää olla herkkää musiikkia, runoutta ja samppanjaa...
Rakkauden määrästä nämä mieltymykset eivät varmaan kerro mitään.